Lucky Number Slevin (2006)

Lucky Number Slevin on vuoden 2006 ehkä yllättävin elokuva kaikkineen juonenkäänteineen, hienoineen kuvakulmineen, mahtavineen näyttelijöineen ja niin edelleen. Elokuvassa nimittäin jokainen asia toimii sulavasti ja täydellisesti. Virheitä ei ole, ei edes kliseitä.

Slevin (Josh Hartnett) on rauhallinen ja tavallinen mies, joka ei pysty suremaan, koska hän sairastaa eräänlaista harvinaista sairausta. Pomo (Morgan Freeman) on pitkään ollut selätysten Rabbin (Ben Kingsley) kanssa. Molemmat ovat nyt päättäneet palkata mahdollisimman tuntemattoman ja tavallisen henkilön tekemään likaisen työnsä. Kuinkas ollakkaan he palkkaavat saman henkilön, Selvinin, joka saa seurakseen apuun Goodcatin (Bruce Willis). Pomo palkkaa Slevinin tappamaan Rabbin pojan, kun taas Rabbi määrää Slevinin maksamaan itselleen 33 000 dollaria. Tästä alkaakin todella mielenkiintoinen ja omalla tavallaan erilainen trilleri, johon on sekoitettu mukaan hieman mustaa huumoria. Ääniefektit ja vähäinen musiikkikin sulautuvat elokuvaan todella hyvin ja kohottavat jo entiseltään loistavan tunnelman kattoon.

Heti aluksi täytyy mainita, että elokuva tarjoaa paljon enemmän kuin juonen luettuaan voisi olettaa. Paul McCuigan ohjaus on omaperäistä ja pitää mielenkiintoa yllä nerokkaalla tarinankerronnalla, loistavilla kuvakulmilla ja muutenkin visuaalisesti ehkä hieman erilaisten, mutta varsin toimivien näkemysten avulla. Elokuvassa on käytetty jopa muutamaa uutta taiteellista kokeilua, jotka toimivat todella hyvin. Lucky Number Slevin on elokuva, johon on lähes mahdoton kyllästyä, oli mielentilassa missä tahansa. Elokuvassa on tietynlainen rento meininki päällä kokoajan, mutta samalla todella mysteerinen, joka ei välttämättä pistä katsojaa edes miettimään mitä on tekeillä, mutta silti lyö tältä tajunnan ennalta-arvattomuudellaan ja nerokkaalla loppuratkaisulla. Dialogikin sisältää pari hienoa repliikkiä, muutenkin jo varsin toimivan tekstin lisäksi.

Näyttelijät onnistuvat loistavasti. Josh Hartnettille on tuonut hieman lisää taakkaa se, ettei mies roolihahmonsa takia voi näytellä surumielistä henkilöä, vaan kokoajan olisi tarkoitus olla varsin rento ja mielenkiintoinen. Siinähän Hartnett onnistuu todella mainiosti. Bruce Willis, kuten odottaa voi tekee loistavan sivuroolin tekemällä hahmostaan mahdollisimman kylmäverisen ammattimaisen salamurhaajan. Omien jengien pomoina toimivat Morgan Freeman ja Ben Kingsley tekevät molemmat myös loistavan sivuroolin ja saavat hahmonsa näyttämään siltä miltä kuuluukin, pomoilta. Molemmissa piilee tietynlainen karisma ja itserakkaus täydentämään "pomo" - roolejaan. Kaiken lisäksi sivuroolissa naispuolista näkökulmaa elokuvaan antaa Lucy Liu Hartnettin pienenä enkelinä, tekemällä roolistaan varsin huvittavan ja naisellisen.

Kokonaisuudessaan Lucky Number Slevin on täydellinen trilleri, joka sisältää todella nerokkaan loppuratkaisun, mahtavaa näyttelytyötä, loistavaa ohjausta ja muutaman hienon ja toimivan uuden taiteellisen kokeilun. Elokuvaa voi suositella niin elokuvaharrastajille, kuin tavalliselle elokuvista nauttivalle henkilölle. Molemmat tulevat varmasti nauttimaan elokuvasta.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Storyteller
Tykittäjä
50 arvostelua

Sopivan pätkän valinta perjantaina leffaa vuokratessa on usein harmillisen vaikeaa. Monesti tulee jäpitettyä dvd-hyllyn edessä vartti, kun ei millään tunnu löytyvän hyvän näköistä ja oloista, "sitä oikeaa" elokuvaa vapaaillan viihdykkeeksi kavereiden kanssa. Pitkällisen pohdinnan tuloksena valitsin hyllystä Lucky Number Slevinin ihan vain sen mielenkiintoisen nimen vuoksi - niin ja tietenkin Bruce Willisin.

Elokuva alkaa lyhyehköllä takaumalla, jossa tuodaan esiin tapahtumia 70-luvun lopulta, kun Max niminen sälli tulee perheineen lahdatuksi pieleen menneen raviveikkauksen seurauksena. Tässä vaiheessa kaikkia yksityiskohtia kyseisestä tarinasta ei vielä paljasteta ja elokuva alkaakin varsinaisesti vasta kohtauksella, jossa Sleviniksi itseään kutsuva tyyppi hoitaa aamutoimiaan Nick Fisherin asunnolla, isännän itse ollessa toisaalla.

Slevin (Josh Hartnett) on saapunut kaverinsa kämpille menetettyään työnsä, asuntonsa ja jouduttuaan ryöstetyksi kadulla sekä petetyksi tyttöystävän toimesta. Pian paljastuu kuitenkin, että Nick Fisher ei taida olla aivan parasta kaveria kahden ison luokan gangsterin kanssa ja niinpä Slevin joutuu erehdyksessä (vaiko sittenkin tahallaan?) tekemisiin näiden pitkän linjan vihamiehien kanssa.

Taustalla häärii jatkuvasti Slevinin toimista kiinnostunut poliisi (Stanley Tucci), Sleviniä Nickin etsinnöissä avustava kaunis naapurin tyttö (Lucy Liu) sekä salaperäinen, hämärin tarkoitusperin toimiva palkkamurhaaja Goodkat (typerästi dvd:llä suomennettu Kivakatti), jota näyttelee vakuuttavasti kivikasvoinen Bruce Willis.

Lucky Number Slevin välttää jännitystrillereille tavalliset kliseet ja onnistuu omaperäisenä teoksena. Jo 20 minuutin katselun jälkeen tuli epäselviksi jääneistä juoneenkäänteistä huolimatta (tai juuri niiden vuoksi) fiilis, että tämä taitaa oikeasti olla aika hyvä leffa. Epäilyni kävivät toteen elokuvan päättyessä säväyttävään loppuratkaisuun, josta vaikka Quentin Tarantinokin olisi ylpeä. Lähinnä hauskan ja leppoisenkin juonen alta paljastui varsinainen huijausten äiti, joka muutti elokuvan luonnetta radikaalisti. Lopun nerokkaan salajuonen paljastaminen vastaa lähes kaikkiin niihin lukuisiin kysymyksiin, joita leffan aikana kerääntynee kelpo kasa ja ahaa-elämys onkin varmasti kokemisen arvoinen.

Muutama pikku juttu, kuten Kansas City Shuffle -nimen alkuperä avautui minullekkin vasta muutaman katselukerran jälkeen. Tällaisten leffalle ominaisten merkityksettömien, mutta hauskojen kikkailuiden selviämisen vuoksi filmi kannattaa katsastaa useampaankin kertaa. Tai sitten ne selviävät heti ensimmäisellä katselulla kertaheitolla, ehkä olen vain tyhmä ja hidas.

Nähtyäni elokuvan tajouksessa Anttilassa muutama kuukausi ensimmäisen katselukerran jälkeen, en kertakaikkiaan voinut edes harkita olla ostamatta lättyä oitis kotiini.

Täytyy myöntää, että tätä aiemmin itselleni täysin tuntematon nimi Paul Mcguigan on ohjannut mestariteoksen, joka yllätti allekirjoittaneen todella positiivisesti. Lucky Number Slevinin rento tunnelma ja osuva huumori iskevät juuri sopivasti ja Josh Hartnett istuu Slevinin roolin kiitettävän hyvin. Muidenkin näyttelijöiden suoritukset ovat ensiluokkaisia, kiitokset erityisesti vanhalle kunnon Morgan Freemanille, joka vaan jaksaa porskuttaa vielä vanhoilla päivilläänkin. Ei ollut yhtään hassumpi leffan soundtrackkikään. Lucky Number Slevin edustaa ehdottomasti 2000-luvun elokuvien kirkkainta kärkeä.

Pisteet:
Arvosteltu: 17.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

itäpuu
Käyttäjä
1 arvostelua

Bruce Willis näyttää bad ass –henkiseltä jäppiseltä roolissa kuin roolissa. Saati sitten palkkamurhaajana, aseet kätösessään, mullekohaistatteletv*ttumitähä?-ilme kasvoillaan. Josh Hartnettin ja Lucy Liun olemukset kallistuvat enemmän hattaramaisemmiksi, suuren yleisön kosiskelun puoleen, mutta tusinaleffojen pusikosta tyylikkäästi esiin ponnahtava Lucky Number Slevin kestää pari joshia ja lucyä (vaikka timantteineen taivaalla) kevyesti.

Kevyesti rullaa myös itse raina. Liikkeelle lähtiessä otetaan toki vähemmän kevyt katsaus menneisiin traagisiin tapauksiin vuodelta 1979, ja sitten vasta rakennetaan ovelaa salajuonta. Huumorilatinki ja juonen taitava rakentelu pitävät huolen siitä, että Oceanin numeroseikkailut jäävät Onnekkaan numeron tallomiksi (rikoskeikkagenressäänkin).

Itse juoni pähkinänkuoressa kuulostaa seuraavalta: Slevin-hemmo (Hartnett) menee Nick Fisherin kämppään ja siitä seurannut kierre pistää Slevinin miettimään pari kertaa osuiko hän väärään paikkaan väärään aikaan. Mm. kaupungin kaksi kovamaineisinta rikollispomoa (Kingsley & Freeman) päättävät sisällyttää Slevinin missioihinsa, perässä juoksee palkkamurhaaja (Willis) ja tässä vaiheessa poliisikin innostuu nuoren miehen toilailuista. Innostusta osoittaa myös alati kuvioihin asteleva naapurintyttö (Liu)

Wanha kunnon Kotkannokka Ben Kingsley ja Morgan Freeman kantavat hyvin leffaa parissa kohdassa, jossa näppäryys ja oveluus ovat törmätä toisiinsa. Pääosin taustalla piilevä Suuri Hämäys on kuitenkin tyylillä tehtyä taidokasta rakentelua. Willisin habitus tuo leffalle em. pahajätkälisän ja asenteen. Hartnettille riittää tämän jälkeen paikasta paikkaan tempoilu. Leffa etenee kyllä (tästä huolimatta) omalla painollaan tyylikästä loppua. Tunnelmapuolella taidetaan tavoitella jopa kuulua Epäillyt-rainaa. Ollaanko peräti velkaa sen loistokkuudelle?

Pisteet:
Arvosteltu: 11.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Kaksi miestä törmää sattumalta lentokentän terminaalissa, joista toinen alkaa kertoa epäonnista kertomusta eräistä hevoskilpaluista, joissa ihmishenkiäkin meni muutama. Pian tämän jälkeen nuorokainen Slevin (Josh Hartnett) saapuu New Yorkiin tapaamaan vanhaa kaveriaan Nick Fisheriä. Fisheriä ei tunnu löytyvän, mutta ystävällinen naapurin tyttö Lindsey (Lucy Liu) haluaa tehdä tuttavuutta Slevinin kanssa. Pian tämän jälkeen Slevin joutuukin pahempaan liemeen, kun hänet sekoitetaan toiseen hahmoon ja kaksi rikollispomoa Pomo (Morgan Freeman) ja Rabbi (Ben Gingsley) antavat tiettyyn asti aikaa hoitaa eräs homma ja maksaa suuret velat, tai muuten käy ohrasesti. Tapausta pitää silmällä sivusta kylmäverinen ammattitappaja Goodgat (Bruce Willis).

Mikään elokuva ei ole niin perusteellisesti yllättänyt muutamaan vuoteen kuin Lucky Number Slevin. Aluksi odotin tämän olevan pelkkä kertakatselun sisältävä komediallinen trilleri, mutta Slevin olikin jotain aivan parempaa. Jo elokuvan alkukohtaus riittä kertomaan, että tällä kertaa mikään ei tule valmiiksi pureskeltuna, vaan tarina antaa ajatuksillekin tekemistä.

Skotlantilainen elokuvaohjaaja Paul McGuiganin ohjaama Lucky Number Slevin kulkee eteenpäin heittäen visaisia kysymyksiä tarinasta, joihin aletaan lopulla vastailemaan. Lucky Number Sleviniä ollaankin verrattu usein Epäiltyihin, joka ei hirveän kauas tästä teoksesta jää. Käsikirjoittaja Jason Smilovicia on myös kehuttava työstään, sillä harvoin näkee näin hienoa tarinankerrontaa. Lucky Number Slevin on samaan aikaan nerokas, jännittävä, mutta myös hauska. Retrotunnelma paistaa läpi koko elokuvan, josta näyttelijätkin tuntuvat pitävän. Josh Hartnett yllättää myös muuntautumiskyvyllään, tyttöjen idolista voi tullakin vielä kohtalainen näyttelijä. Bruce Willis heittää parhaan roolinsa aikoihin.

Lucky Number Slevin on a-luokan viihdettä, josta pitäisi löytyä kaikille elokuvien ystäville jotain. Piristävän erilainen rikostrilleri-komedia. Mysteeri kaikkien tusinajännäreiden joukossa. Mestarillisesti kerrottu tarina epäonnisesta kaverista, joka joutuu elämänsä kyytiin. Tyylikkäin viihde-elokuva pitkään aikaan.

nimimerkki: Jalmari

Pisteet:
Arvosteltu: 10.01.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jalmari
Vieras

Paul McGuigan (Ganster Number One) ohjaama rikostrilleri Lucky Number Slevin on kieltämättä parhaimpia genren edustajia aikoihin. Näppärää dialogia, hyvää tarinan kerrontaa ja päälle vielä loistavat näyttelijät. Pläjäys ottaa hyvin itseensä Epäillyt-tyylisen tarinan kerronnan, Tarantino-tyylisen dialogin ja Guy Ritchien elokuvien kokonaistyylin ja lopputuloksena on erittäin viihdyttävä soppa.

Juonesta ei voi kertoa paljoa, sillä kunnon twistejä on luvassa. Nuori poika Slevin (Hartnett) on saapunut New Yorkiin kaverinsa luokse. Ennen kuin hän on päässyt taloon, kaksi korstoa hakee hänet rikollispomo Pomon (Freeman) luokse, joka väittää Slevinin olevan hänelle velkaa melkoisen summan. Slevin selviää jos hän tappaa vastapäätä asuvan rikollispomon Rabbin (Kingsleyn) pojan. Taustapiruna häärii työlleen omistautuva ammattittapaja Goodgat (Willis). Slevin-pojalla on hieman tukalat oltavat.

Lucky Number Slevin on parhaimpia rikostrillereitä sitten Epäiltyjen. Kaikki ei jälleen ollut aivan miltä näyttää. Alkupuoli elokuvasta heitetäänkin kysymyksiä tulevasta, joihin puolivälin jälkeen aletaan vastailemaan. Ensimmäisen elokuvakäsikirjoituksen tekevä Jason Smilovic on tehnyt tarinan huolella, sillä mikään ei ole valmiiksi pureskeltua. Dialogi oli erittäin sujuvaa tarinaa kohden. Tyypilliset kliseetkin vältetään hyvin.

Näyttelijöistäkään ei pahaa sanottavaa keksi. Yllättäen jopa Josh Hartnet tekee hyvän roolin Slevin-reppanan roolissa. Bruce Willis on jälleen loistava amattittappaja Goodgattina. Morgan Freeman ja Ben Ginsley tekevät roolinsa ammattitaitoisella huolella. Lucy Liu on myös mainio roolissaan Slevinin naapurina.

Yhteenvetona Lucky Number Slevin on ovela ja viihdyttävä rikostrilleri, jossa nerokas juoni, toimiva dialogi ja erinomaiset näyttelijät takaavat, että Slevinin aikana ei aika käy pitkäksi.

"I'm a world-class assassin, fuckhead. How do you think I found out?"

nimimerkki: andy

Pisteet:
Arvosteltu: 19.10.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

andy
Käyttäjä
309 arvostelua

Josh Hartnett on surkuhupaisen uransa aikana onnistunut osoittamaan useaan kertaan, ettei hänestä saa ulkonäkönsä lisäksi irti mitään mainittavaa. Lucky Number Slevin sekä antaa nostetta Hartnettin uralle, että koko tuotantoryhmälle. Luovaa kunniaa silmällä pitäen Slevin on menestys, vaikkakin lipputuloissa lennettiin katsojatutkan ohi ja vauhdilla.

Humoristinen draamatrilleri pitää katsojansa varpaillaan marssittaessaan hulppean näyttelijäkaartinsa näyttämölle. Morgan Freeman on yllättävä valinta mafiapomoksi, kuten Sir Ben Kingsley vainoharhaisena rabbina. Lucy Liu on ominaisimmillaan häsläävänä charlienenkelinä, jonka tarmo avata tarinan saloja tarttuu katsojaan kuin kriitikkoonkin.

Käsikirjoittaja Jason Smilovic on pitänyt kynänsä terävänä, lyijypanokset tehtävän vaatimusten mukaisina. Selvästi guyritchiensä katsonut käsikirjoittaja on jopa ohjaajaansa tärkeämmässä roolissa, kun veikeää juonta avataan pikkuhiljaa katsojalle. Hevoskilpailuilla alkavassa trillerissä vedonlyönti osoittautuu niin sanotusti vesiperäksi, jolloin verenvuodatus sysähtää vuosikymmenien päästä kostonkierteeksi.

Juonta on selvennettävä jo siksi, että varsinaisen temaattisen sisällön sijaan tarinalla itsessään on valtava vaikutus katsojanautintoon ja älynystyröiden hierontaan, mikä lajityypille on ominaista, muttei yleensä kovin nautittavaa. Ajassa hypätään useita vuosia eteenpäin, jolloin kuvaan astuu epäonninen Slevin (Harttnett), joka vastaa väärään numeroon vääränä aikana.

Ammattilaispalkkamurhaaja Goodkatilla (Bruce Willis) on omat käyttötarpeensa epäonniselle Slevinille. Ritchiemäiseen tyyliin myös poliisien on sekaannuttava mahdollisimman sotkuisesti tapahtumiin, jotka on loogisesti ja tehokkaasti pirstottu eri aikakausille.

Naapurin tyttö Lindsey (Lucy Liu) on innokas selvittämään puhelun alkuperää. Samaan aikaan Slevin joutuu kahden kilpailevan mafiapomon palkkamurhaajaksi maksaakseen heille velat, jotka hänelle on erehdyksessä langetettu. Käytännössä koko juoni heitetään päälaelleen lopussa, jolloin Paul McGuiganin ohjastamat henkilöhahmot sortuvat selittelemään jo turhankin selvästi, mistä on kyse.

Selvästi heikkoälyisempiä katsojia mielistelevät selittelyt ja rautalangasta vääntelyt turhauttavat, sillä tyylikäs ironiaa viljelevä tarinankerronta jättää suolaisen maun suuhun. Vettä on vielä saatava, vaikka pääruoka onkin syöty. Vanhat konkarit Morgan, Kingsley ja Willis kiristävät itselleen parhaimmat palat, mikä veteraaneilta onkin odotettavissa ja vaadittavissa. Hartnett ja Liu saavat sitä uskottavuutta, minkä he ovat menettäneet aiemmilla uravalinnoillaan.

Ohjaaja McGuigan on jo aikaisemmin ohjastanut laadukkaita trillereitä, joten voinemme odottaa häneltä ja käsikirjoittajaltaan entistä hienompia tuotantoja, jotka eivät sorru Lucky Number Sleviniä vaivanneeseen ylikerrontaan.

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 27.05.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras