Lucky Number Slevin edustaa ehdottomasti 2000-luvun elokuvien kirkkainta eliittiä

17.11.2008 12:07

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Lucky Number Slevin
Valmistusvuosi:2006
Pituus:109 min

Sopivan pätkän valinta perjantaina leffaa vuokratessa on usein harmillisen vaikeaa. Monesti tulee jäpitettyä dvd-hyllyn edessä vartti, kun ei millään tunnu löytyvän hyvän näköistä ja oloista, ”sitä oikeaa” elokuvaa vapaaillan viihdykkeeksi kavereiden kanssa. Pitkällisen pohdinnan tuloksena valitsin hyllystä Lucky Number Slevinin ihan vain sen mielenkiintoisen nimen vuoksi – niin ja tietenkin Bruce Willisin.

Elokuva alkaa lyhyehköllä takaumalla, jossa tuodaan esiin tapahtumia 70-luvun lopulta, kun Max niminen sälli tulee perheineen lahdatuksi pieleen menneen raviveikkauksen seurauksena. Tässä vaiheessa kaikkia yksityiskohtia kyseisestä tarinasta ei vielä paljasteta ja elokuva alkaakin varsinaisesti vasta kohtauksella, jossa Sleviniksi itseään kutsuva tyyppi hoitaa aamutoimiaan Nick Fisherin asunnolla, isännän itse ollessa toisaalla.

Slevin (Josh Hartnett) on saapunut kaverinsa kämpille menetettyään työnsä, asuntonsa ja jouduttuaan ryöstetyksi kadulla sekä petetyksi tyttöystävän toimesta. Pian paljastuu kuitenkin, että Nick Fisher ei taida olla aivan parasta kaveria kahden ison luokan gangsterin kanssa ja niinpä Slevin joutuu erehdyksessä (vaiko sittenkin tahallaan?) tekemisiin näiden pitkän linjan vihamiehien kanssa.

Taustalla häärii jatkuvasti Slevinin toimista kiinnostunut poliisi (Stanley Tucci), Sleviniä Nickin etsinnöissä avustava kaunis naapurin tyttö (Lucy Liu) sekä salaperäinen, hämärin tarkoitusperin toimiva palkkamurhaaja Goodkat (typerästi dvd:llä suomennettu Kivakatti), jota näyttelee vakuuttavasti kivikasvoinen Bruce Willis.

Lucky Number Slevin välttää jännitystrillereille tavalliset kliseet ja onnistuu omaperäisenä teoksena. Jo 20 minuutin katselun jälkeen tuli epäselviksi jääneistä juoneenkäänteistä huolimatta (tai juuri niiden vuoksi) fiilis, että tämä taitaa oikeasti olla aika hyvä leffa. Epäilyni kävivät toteen elokuvan päättyessä säväyttävään loppuratkaisuun, josta vaikka Quentin Tarantinokin olisi ylpeä. Lähinnä hauskan ja leppoisenkin juonen alta paljastui varsinainen huijausten äiti, joka muutti elokuvan luonnetta radikaalisti. Lopun nerokkaan salajuonen paljastaminen vastaa lähes kaikkiin niihin lukuisiin kysymyksiin, joita leffan aikana kerääntynee kelpo kasa ja ahaa-elämys onkin varmasti kokemisen arvoinen.

Muutama pikku juttu, kuten Kansas City Shuffle -nimen alkuperä avautui minullekkin vasta muutaman katselukerran jälkeen. Tällaisten leffalle ominaisten merkityksettömien, mutta hauskojen kikkailuiden selviämisen vuoksi filmi kannattaa katsastaa useampaankin kertaa. Tai sitten ne selviävät heti ensimmäisellä katselulla kertaheitolla, ehkä olen vain tyhmä ja hidas.

Nähtyäni elokuvan tajouksessa Anttilassa muutama kuukausi ensimmäisen katselukerran jälkeen, en kertakaikkiaan voinut edes harkita olla ostamatta lättyä oitis kotiini.

Täytyy myöntää, että tätä aiemmin itselleni täysin tuntematon nimi Paul Mcguigan on ohjannut mestariteoksen, joka yllätti allekirjoittaneen todella positiivisesti. Lucky Number Slevinin rento tunnelma ja osuva huumori iskevät juuri sopivasti ja Josh Hartnett istuu Slevinin roolin kiitettävän hyvin. Muidenkin näyttelijöiden suoritukset ovat ensiluokkaisia, kiitokset erityisesti vanhalle kunnon Morgan Freemanille, joka vaan jaksaa porskuttaa vielä vanhoilla päivilläänkin. Ei ollut yhtään hassumpi leffan soundtrackkikään. Lucky Number Slevin edustaa ehdottomasti 2000-luvun elokuvien kirkkainta kärkeä.

Arvosteltu: 17.11.2008

Lisää luettavaa