Lahjomattomat (1987)

Liittovaltion agentti Eliot Ness (Kevin Costner) on määrätty Chicagoon. Hänen tehtävänsä on laittaa kapuloita rattaisiin eräälle tietylle gangsterille. Tämä gangsteri on Al Capone (Robert De Niro), jonka laittomuuksien imperiumissa alkoholin salakauppa on niitä kevyempiä rikoksia. Poliisilaitoksen korruption vuoksi edistyminen on vaikeaa, mutta satunnainen kohtaaminen partiopoliisi Jim Malonen (Sean Connery) kanssa antaa idean. Ness kokoaa nelihenkisen joukkion, joka toimii oma-alotteisesti ja byrokratian ohittaen. Nessin ja Malonen lisäksi mukana on ampujana kunnostautunut poliisikokelas George Stone (Andy Garcia), jonka etninen tausta aiheuttaa pientä, tervettä kränää ja kirjanpitäjä Oscar Wallace (Charles Martin Smith). Juurikin Wallacen avulla löytyy se olennainen johtolanka Caponen kaatamiseksi: verotus. Rikollinen Capone ei kylläkään ota tappioita kevyesti ja ruumiita syntyy molemmilta puolilta.

Brian De Palman ohjaama kieltolain aikaiseen Chicagoon sijoitettu Lahjomattomat heittää pois tosiasioiden tarpeettoman painolastin ja korvaa sen hyvällä tunnelmalla ja karismalla. De Niron muhkea olemus huokuu huvittuneisuutta ja pahantahtoisuutta eikä Conneryn Oscarilla palkittua suoritusta veteraanipoliisi Malonena voi sitäkään moittia. Kevin Costner ja Charles Martin Smith ovat molemmat hyvin virkamiehen oloisia eivätkä näytä kovinkaan uhkaavilta tai tehokkailta. Andy Garcian suoritus on vahva ja Stone heittääkin elokuvan häijyimpiä repliikkejä, vaikka Malone ja Capone molemmat heittävät rankkaa dialogia itsekin. Visuaalinen ilme on kohdillaan ja miljöön tietty ylimaailmallisuus tulee selkeästi ja kun Giorgio Armani vastaa puvustuksesta on sekin erittäin vakuuttavaa. Ennio Morriconen suureelliset sävelet tekevät kokonaisuuden täydelliseksi ja onpa mukana oppikirjaesimerkki elokuvakerronnan tehosta vääristää aikaa omiin tarkoituksiin.

Onko Lahjomattomat hyvä elokuva? On se hyvä, mutta ei täydellinen. Kerronta etenee nopeasti ja henkilöhahmot jäävät harmillisen ohuiksi, mutta kokonaisuus on viihdyttävä ja toimiva.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
264 arvostelua

Kieltolaki on voimissaan 1930-luvun Chicagossa ja Al Capone (Robert De Niro) hallitsee käytännössä koko kaupunkia. Hän tekee rahaa kieltolain avulla, ja poliisi sekä kaupungin johto ovat lähinnä rekvisiittaa. Näin on kunnes valtiovarainministeriön agentti Eliot Ness (Kevin Costner) muodostaa pienen ryhmän nimeltä "Lahjomattomat", ja alkaa hiillostaa Caponea.

Kovat olivat odotukset leffan suhteen, ja täytyy sanoa, että hieman petyin. Suurin syy David Mametin väsäämä heikko käsikirjoitus. Vaikka heppu onkin myöhemmin niittänyt mainetta ovelilla elokuvillaan, niin nyt ollaan hakoteillä. Leffa ei oikein pääse vauhtiin ja käsittämättömästi Al Capone on jätetty taka-alalle. Nyt keskitytään Nessin ja hänen "Lahjomattomiensa" toimintaan. Kyllähän leffassa tapahtuu, mutta mielestäni suurin osa tästä on vähän toisarvoista. Dialogi on ihan hyvää ja muutama hyvä one-liner on mahtunut mukaan. Tämä ei kuitenkaan huonoa kässäriä pelasta.

Nimekkäät näyttelijät hoitavat hommansa niin kuin pitääkin. Mielestäni Kevin Costner tekee hyvän suorituksen, ja Sean Connery nappasi suorituksestaan Oscarin. Robert De Niro on mielestäni häntäkin parempi, mutta saa valitettavan vähän ruutuaikaa. Eikä saa unohtaa Andy Garcian ja Charles Martin Smithin hyviä roolisuorituksia.

Karismaattisten näyttelijöiden lisäksi leffan kantava voima on De Palman vakuuttava ohjaus. Kamera liikkuu ketterästi ja tuo elokuvaan sopivaa vauhtia, mikä taas käsikirjoituksesta uupuu. Pari täydellisyyttä hipovaa kohtausta saa hyvälle tuulelle. Alkutekstit ovat ehkäpä hienoimmat mitä olen nähnyt, ja leffa onkin koko kaksituntisen kestonsa ajan hienoa visuaalista tykitystä. Rahaa ei ole säästelty lavasteissakaan, joten puitteet ovat kaikin puolin hyvässä kunnossa. Kaiken täydentää Ennio Morriconen paikoitellen hieno musiikki.

Kaiken kaikkiaan lahjomattomat on hyvä gansterielokuva. Käsikirjoituksen pienet puutteet paikataan karismaattisilla näyttelijöillä ja hyvällä ohjauksella, mutta tällä kertaa näillä(kään) eväillä ei päästä aivan huipputulokseen.

nimimerkki: Häkä

Pisteet:
Arvosteltu: 18.04.2006
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Häkä
Vieras

Al Capone (Robert De Niro) hallitsee Chicagoa vuonna 1930. Heppu hyötyy aivan uskomattomasti suuresti vastustetusta kieltolaista, jonka takia kaikenlaisten alkoholijuomien valmistus ja myynti on kielletty Yhdysvaltain maaperällä. Arpinaama on keksinyt keinon muuttaa tämän lain uskomattomaksi rahamyllyksi. Salaiset panimot, salakapakat ja tulitaistelut eri jengien välillä ovat arkipäivää Chicagossa. Eräänä päivänä Chicagon kaupunki palkkaa uuden ja innokkaan kieltolakiagentin nimeltään Eliot Ness (Kevin Costner) ja tämä on päättänyt tuhota Caponen hinnalla millä hyvänsä. Hän aikoo tuhota koko organisaation muutaman miehen avulla, joita kutsuttaisiin "Lahjomattomiksi."

Tämä on elokuva, jonka olin halunnut nähdä jo pitkään ja kun se ilmestyi R-kioskin tarjouslaariin pilkkahintaan niin miten voisin vastustaa? Rahat liikkeenharjoittajalle ja lätty minulle. Sitten juoksujalkaa kotia päin ja kiekko soittimeen. Odotukset ovat korkealla... Ja valitettavasti Lahjomattomat olivat pienoinen pettymys.

Kevin Costner on sen tyylinen heppu, joka voi ärsyttää missä leffassa tahansa, vain näyttämällä naamansa. Nyt mies ei onnistu pahemmin nostattamaan savua korvista, mutta harvinaisen heikon kuvan sain Eliot Nessistä ihmisenä.

Joten menin kirjastoon ja lainasin Nessin kirjan Lahjomattomat johon tämäkin leffa perustuu. Käsikirjoittaja on todella saanut vapaat kädet sillä kirja keskittyy täysin muihin asioihin kuin elokuva. Kirjassa puolet sivuista menee panimoiden hajoitteluun, puheluiden salakuunteluun ja muuhun Caponen härnäämiseen, kun taas elokuvassa Eliot Nessiä yritetään ammentaa vähän kaikkialta. Perheenisänä, aviomiehenä, poliisina jne. De Palman olisi pitänyt kuvata ainakin tunti enemmän, jotta tällainen oltaisiin saatu toimimaan.

Sivuosien näyttelijät ovat ehdottomasti tämän elokuvan pää, selkäranka ja sukupuolielimet. Tavallista pulleampi De Niro suorastaan uhkuu tietynlaista arvokkuutta suurissa lavasteissa ja Ennio Morriconen mahtipontisen musiikin soivan taustalla. Caponen pahuuden kuvaus jää valitettavasti vain pikkutytön tappoon ja yhden muskelimiehen mukilointiin. De Niro, joka on näytellyt mafiosoa monen monituiset kerrat olisi ansainnut kyllä jotain hieman räväkämpää.

Connery on taas ehdottomasti toinen huomion varastaja. Hänen hahmonsa, Etsivä Malone esitetään eräänlaisena oppi-isänä Nessille. Tämä fakta elokuvasta kurvaa niin kaukaa todellisuudesta kuin voi. Nessillä ei todellakaan ollut mitään "oppi-isää" vaan hänen lahjomattomansa koostuivat alle 30-vuotiaista luotettavista etsivistä kuin hänkin. Mutta Connery on hiton hyvä näyttelijä ja ansaitsi mainiosta suorituksestaan Sivuosa-Oscarin.

Andy Garcia ja Charles Martin Smithin esittämät agentit ovat toinen puolisko ELOKUVAN lahjomattomista(Todellisuudessa heitä oli noin 10) Vaikka he jäävätkin Conneryn varjoon niin molemmat hakkaavat Costnerin selkästi ainakin 7-0.

Lavastus ja elokvan visuaalinen puolisko on sivunäyttelijöiden ohella eräs syy miksi tämä elokuva kannattaa katsoa. 20-ja 30-luvun vaihteen puvut, autot ja rakennukset näyttävät todella hienolta TV-ruudussa. Hotellikohtaus, jossa nähdään vain pieni siivu Caponen rikkaudesta kuuluu ehdottomasti elokuvan parhaisiin kohtauksiin. Lavastajat ovat todella rehkineet sen eteen ja koko homma vedetään upealle pitkällä kohtauksella, joka loppuu Caponeen kasvoihin. Lavastusta voisi verrata esim. Boogie Nightsiin, joka kuvasi elämää noin 50 vuotta myöhemmin.

Mutta eihän elokuva voi olla läheskään täydellinen, jos suurimmat ansakuopat ovat pääosanesittäjä, käsikirjoitus ja joiltain osin ohjaus. Costnerin tilalle olisi ehdottomasti pitänyt löytää joku toinen vähemmän suurten nimien varjoihin jäävä henkilö, joka olisi osannut näytellä Nessiä sellaisena kuin hän oli. Jos kirjan tapahtumia olisi seurattu edes vähän tarkemmin niin minä saattaisin verrata tätä jopa Kummisedän tai Mafiaveljien kaltaisiin mestariteoksiin. Mutta tuo kaikki on pelkkää jossittelua ja onneksi sivuosien näyttelijät, visuaalinen puoli ja musiikki tuovat edes jonkin verran hukattuja pisteitä kotiin.

Pisteet:
Arvosteltu: 15.05.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä
152 arvostelua

Brian De Palma muistetaan luultavasti parhaiten Scarface -elokuvan ohjaajana. De Palma ohjasi vuonna 1987 elokuvan Al Caponesta ja kieltolain meiningistä. Lahjomattomat ovat pieni ryhmä äijiä, jotka siis ovat lahjomattomia. He tahtovat saattaa olutsotaa käyvät rikolliset telkien taakse. Tarkemmin sanottuna he haluavat Al Caponen (De Niro). Korruptio kukkii kaikkialla heidän ympärillään, mutta he ovat lahjomattomia, oli hinta mikä tahansa.

Sean Connerya harvemmin mafialeffoissa on näkynyt. Hänellä on tässäkin elokuvassa hieman komediallinen rooli, joka pistää hieman epäilyttämään elokuvan uskottavuutta. Välillä meno on kuin lastentarhan hiekkaleikkiä, mutta välillä myös melko rankkaakin. Aihe hyvä, näyttelijät hyviä, ohjaaja hyvä, mutta silti aika paljonkin puuttuu. Al Capone jää henkilönä ihan pintaraapaisuksi, eikä De Niro pääse oikein loistamaan yllättävänkin lyhyessä roolissaan. De Palma korostaa lapsia elokuvassaan huomattavasti. Hän haluaa näyttää, kuinka mafian uhri voi olla ketä vain, missä vain ja milloin vain. Mafia on säälimätön järjestö, joka on saatava kuriin. Hyvä, ettei De Palma kuvaa mafiata pelastajana tai mitenkään muuten positiivisella tavalla. Roistot on roistoja ja poliisit on poliiseja, molemmat vaikka henkeen ja vereen. Viimeksi mainittua elokuvasta löytyykin sitten ihan tarpeeksi, vaikkei varmastikaan mitään maailmanennätystä tehdä verellä mässäilyssä. Lahjomattomat on hieno elokuva, joka ei silti yllä lähellekään parhaita mafiakuvauksia. Elokuvan tyylille uskollisena tähtään Tommy Gunillani 3,5 reikää tämän leffan kohdalle.

DVD:n laatu on rutiinitasoa. Kuva on normaalilaatuinen, eikä siinä ole juuri kehuttavaa tai haukuttavaa. Ääniraitana kuullaan Dolby Digital 5.1, joka laajenee hyvin tarvittaessa, mutta paljonkaan ei kanavia rääkätä.

Nimimerkki: Viisas

Pisteet:
Arvosteltu: 10.04.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viisas
Käyttäjä
100 arvostelua

Pläjäys, jossa juoni ei oikeastaan ole mikään kummallinen. Brian De Palma on saanut näyttelijöineen kyhättyä tästä kuitenkin sellaisen mestariteoksen, että oksat pois. Tämä sohvaperuna ei voinut alusta lähtien muuta kuin asettua sohvalle maksimaaliseen nautintoasentoon. Tapahtumat lomittuvat hienosti keskenään sekä kamerakulmat, -ajot sun muut on mietitty viimeisen päälle. Visuaalisesti ensiluokkainen leffa.

Homma itsessään sijoittuu Jenkkilän kieltolain aikaan 1920-luvun Chicagoon. Kevin Costner esittää Eliot Nessiä, joka itsepintaisesti päätyy jahtaamaan joukkoineen Robert De Niron esittämää Al Caponea. De Niro ei ruudussa paljoa pyöri, mutta äijän ammattitaito näkyy ja tuntuu. Poliisit ovat pääasiassa mafian ostamia ja Eliot saa kasattua pienen lahjomattoman ydinryhmän gansterijahtiin. Joukkiossa hemmoilevat Andy Garcia ja Sean Connery, joka sai tästä Oskarin pystin sivuosasta. Katsoja haluaa heti alusta lähtien saada pahat pojat kiinni sillä vastenmielisyys herätetään kättelyssä pienen tytön räjäytyksellä.

Arska on tietoinen kyllä hienon asemalla sattuvan lastenvaunukohtauksen plagiointikeskusteluista ja siitä että se on varastettu kuulemma Panssarilaiva Potemkinista. Kyseinen v. 1925 tehty neuvostoliittolainen leffa ei ole vielä jaksanut innostaa tähän päivään mennessä ja siksipä Arskan on vaikea ottaa kantaa kuinka yks yhteen homma menee. Kyllähän tietty selkeästi näkyvä tahi kuuluva plagiointi on ikävänpuoleinen homma. Pitäisi osata taiteilla siinä rajoilla, että hommasta jää maku: "Jossain tuo on tullut nähtyä/kuultua, mutten tiedä missä". Pienoinen miinus leffalle plagiointihommasta silti.

Arska ei yleensä pidä pahemmin Jenkkilän 20-luvulle sijoittuvista gansteri-leffoista, mutta tämä on ehdoton poikkeus. Hieno pläjäys, joka on erittäinkin katsomisen arvoinen.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.07.2001
Katsottu: Kotona

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua