Kwai-joen silta (1957)

Elokuva sodan järjettömyydestä.

Jossain sodassa eversti Nicholson (Alec Guinness) jää miehineen vangeiksi. Vankileiriä jolle he joutuvat johtaa yrmeä eversti Saito (Sessue Hayakawa) ja tämä ei siedä niskoittelua. Kyyninen Shears (William Holden) on ollut leirillä pitkään. Itsepäinen Nicholson ja Saito joutuvat kiistaan joka johtaa puhtaasti absurdin tragikoomiseen lopputulokseen.

Kwai-joen silta on spektaakkeli joka omaa kolme vahvaa pääosasuoritusta. Lavastettu vankileiri on melkoisen ankeaa katsottavaa ja Malcolm Arnoldin säveltämä päähän juuttuva vihellysmusiikki on vain yksi elementti kokonaisuudesta.

Alec Guinnessin olemus on niin jäyhä että hän ei edes vuoda verta vaan kello viiden teetä. Nicholson on hullu ja tietyssä mielessä myös äärimmäisen naiivi ja hyväuskoinen, mutta hän on myös erinomaisen hyvä motivoimaan ihmisiä ja ironista kyllä hänen itsepäinen asenteensa johtaa myös vankien olosuhteiden ja mielialan paranemiseen.

Sessue Hayakawa on loistava ankarana, mutta pohjimmiltaan järkevänä Saitona joka osaa ymmärtää joustamisen merkityksen kohdattuaan yhtä läpipääsemättömän vastapuolen.

William Holdenin kyynisyydessä on mustaa huumoria ja hyvin hänkin vetää roolinsa, joskin hän onnistuu sotkemaan itsensä aika pahaan liemeen.

Viihdyttävä elokuva sodan järjettömyydestä, joka ei ilmene pelkästään väkivallassa, vaan myös teoissa ja motiiveissa.

Jurpo
Tähtääjä, 564 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.04.2009
Katsottu: Kotona

Ajatuksia herättävä ja tyyliltään epätavallisen verkkainen sotaelokuva.

Kwai-joen silta on löyhästi tositapahtumiin perustuvan novellin pohjalta tehty elokuva. Novellia en ole lukenut, mutta tämän elokuvan perusteella ehkä kannattaisi. Aikanaan elokuva oli suuri menestys ja se voitti läjäpäin Oscareita, muunmuassa parhaan elokuvan pystin. Sen se kyllä ansaitseekin, kyseessä on ehdottomasti eräs 1950-luvun parhaimmista elokuvista. Elokuva vaikuttaa paitsi mestarillisella toteutuksellaan myös sotaelokuvien valtavirrasta poikkeavalla näkökulmallaan.

Joukko englantilaisia sotavankeja joutuu Burmaan japanilaisten isännöimälle vankileirille. Vaihtoehtoja ovat joko orjatyön tekeminen japanilaisten hyväksi, joutuminen japanilaisten kidutettavaksi tai selviytymismahdollisuuksiltaan olematon pakeneminen ympäröivän viidakon lävitse. Tilannetta pahentaa se että japanilaisten komentaja eversti Saito (Hayakawa) pitää kunniallisempana kuolla paetessa kuin alistua vangiksi. Siksi engelsmannien on turha odottaa armoa. Brittejä komentava everstiluutnantti Nicholson (Guinness) niskuroi aluksi japanilaisten lievästi sanottuna kovakouraisia menettelytapoja vastaan, mutta havaittuaan sen hyödyttömäksi päättää hän hoitaa japanilaisten isännöimän sillanrakennusprojektin kunnialla loppuun asti. Kun Britannian armeijan pääjohto katsoo parhaaksi tuhota Kwai-joen ylitse rakennetun sillan (ketä se Kwai-Joe muuten on, höhöhöö?) joutuvat britit hankalien kysymysten äärelle. Onko heidän seistävä maansa johdon puolella silloinkin kun nämä tahtovat tuhota heidän väsymättömän työnsä hedelmän, olkoonkin että se on rakennettu vihollisten hyväksi?

Kwai-joen sillan asetelma on siis vähintäänkin mielenkiintoinen ja perinteisistä sotaelokuvista poikkeava. Taistelemista sun muuta pyssynpaukuttelua siitä löytyy tuskin nimeksikään, mikä on tervetulleen erilainen näkemys. Lisäksi se asettaa määritelmät sellaisista asioista kuin kunnia, ylpeys ja moraali kyseenalaisiksi. Siinä missä "Taistelutoverit" esittelee sodan melko dokumentaarisesti, "Rautaristi" maksimoi hyvän ja pahan välisen ristiriidan ja "Tuntematon sotilas" kuvaa sodan sijaan pääosin siellä olevia ihmisiä hyvin humaanisti, Kwai-joen silta sekoittaa näitä kaikkia, samalla hämärtäen sellaisia käsitteitä kuin vihollinen ja liittolainen tai hyvä ja paha.

Lyhyesti sanottuna Kwai-joen silta on ajatuksia herättävä ja todella vaikuttava sotaelokuva. Alec Guinness on elämänsä roolissa eivätkä muutkaan näyttelijät ainakaan huonoja ole. Puitteet on näyttävät, mutta tässä eeppoksessa päärooliin korjaa juoni pääroolin itselleen. Komeaa katsottavaa jonka synnyttämä vaikutus ei haihdu kuin vasta pitkän ajan kuluttua, Kwai-joen silta lukeutuu ehdottomasti sotaelokuvien aateliin.

Miihkali
Tykittäjä, 159 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.08.2008
Katsottu: Kotona

Tämä elokuva kuuluu ehdottomasti siihen joukkoon, joka ansaitsee nimityksen klassikko.

Kwai-joen silta oli ilmestyessään suuri menestys. Se voitti vuonna 1957 peräti seitsemän Oscaria, joista mainittavimmat parhaasta elokuvasta, miespääosasta (Alec "Obi-Wan" Guinness) ja ohjauksesta. Elokuvan kenties yleisesti muistettavin osuus on kuitenkin "biisi", jota brittisotilaat marssiessaan viheltelevät. Muistattehan sen, se menee näin: "tuu-du, tuu-duu-duu-du-du-duuu"...

Joukko antautuneita brittisotilaita sijoitetaan vuonna 1943 Burman viidakon keskellä sijaitsevaan japanilaisten johtamaan vankileiriin, jota johtaa armoton eversti Saito. Leirillä kuri on tiukkaa ja pakomahdollisuudet ovat ympäröivän viidakon ansiosta lähes olemattomat. Vangit laitetaan pakkotyöhön, tehtävänään sillan rakentaminen Kwai-joen yli. Sillan ansiosta japanilaiset pääsisivät vaivattomasti kuljettamaan joukkojaan ympäri Aasiaa. Brittijoukon komentaja eversti Nicholson ei kuitenkaan ole valmis suostumaan kaikkin Saiton työehtoihin edes teloituskomppanian edessä, joten leirin henkisestä johtajuudesta käydään useampaan otteeseen taistelua.

Japonialaisjohtaja joutuu loppujen lopuksi joustamaan säännöissään ja britit pääsevät
ylpeinä sillanrakennuspuuhiin. Ylpeyden määrä tosin vaihtelee, miehistölle kun ei aina
ole ihan selvillä miksi heidän pitäisi rakentaa viholliselle täydellistä siltaa, joka tulisi kestämään vuosisatoja. Siltatyömaasta ollaan tietoisia myös brittien tiedustelupalvelussa ja päämajassa suunnitellaankin samanaikaiseti keinoa siltatyömaan lakkautamiseksi.

Elokuvassa nähdään monta hyvää ja ehkä jopa stereotyyppiseksi kutsuttavaa hahmoa: Alec Guinness suoriutuu hyvin ylpeänä ja periaatteistaan joustamattomana brittikomentajana. William Holdenin rooli amerikkalaisena väliinpitämättömänä sotavankina puolestaan toimii hyvin brittiylpeyden vastapainona. Leirin johtajan roolia vetävä Sessue Hayakawa uskottelee myös hyvin pelkäävänsä esimiestensä rangaistusta mikäli silta ei valmistu ajoissa. Kaikenkaikkiaan hyvä näyttelijäkaarti.

En epäile hetkeäkään etteikö tällaisia leirejä olisi toisen maailmansodan aikana ollut ympäri Aasian viidakkoja. Japanilaisten välinpitämättömyys vankejaan kohtaan ei myöskään tule kenellekään vähänkään historiaa lukeneelle yllätyksenä. Elokuvassa ei (kuten aikakautena tapana oli) kuitenkaan mässäillä verellä tai väkivallalla ja suurempia taistelukohtauksia on ihan turha tältä elokuvalta odottaa, kuten myöskään vankileirin elämän tarkempaa kuvausta. Tämä elokuva kuuluu kuitenkin ehdottomasti siihen joukkoon, joka ansaitsee nimityksen klassikko. Sota-aiheisista elokuvista pitäville kyseessä on puolipakollinen katselukokemus.

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 08.02.2004
Katsottu: DVD