Kolme kuningasta (1999)

Alkoholi virtaa ja musiikki raikaa. Sotaa edes näkemättömät sotilaat juhlivat voitoksi ratkennutta sotaa teltoissaan. Kotona odottavat lähimmäiset, jotka ovat valmiita ottamaan poikansa/miehensä sankareina vastaan. Sorto ei ole häbinnyt mihinkään ja väkivallan kierre taustalla vahvistuu, mutta sota on voitettu. Niin se kai menee.

Siinäpä yllin kyllin lähtökohtia David O. Russellin ohjaamalle sotaleffalle. Aihe on kipeä jo siihenkin nähden, että Persianlahden sota 90-luvun alussa oli todellinen televisiosota, jossa propagandakoneistot olivat öjyttyinä kokoajan. Nora Dunnin esittämä toimittaja Adriana Cruz toimittaa kuulumiset kärsimyksen keskeltä ja jutun myyvyys on tärkeintä. Niinpä, niinhän se menee…

Sota on siis jo ohi, mutta 4 sotilasta sattuu löytämään irakilaissotilaan ahterista paperinpalan, jossa on reitti hirmuhallitsija Saddamin kultavarannoille. Ja kun kyseessä on vielä varastettu omaisuus, on sotilaiden hyvä uskotella itselleen, että varkaus olisi nyt enemmän kuin oikeutettu. Rosvousmatka käynnistyyy salaa muiden tietämättä.

Rikollisesta puuhasta kasvaa leffan myötä jotain aivan muuta. Neljä kaverusta joutuvat näkemään sellaista sortoa ja kärsimystä, että missio muuttuu. Itsekeskeisistä paskapäistä kasvaa lähimmäisestään yli roturajojen välittäviä miehiä. Mutta sota on aina sotaa, silloinkin kun sen väitetään jo päättyneen. Eli verot on maksettava.

Leffa ei ole komedialeimastaan huolimatta kovin komediallinen, johtuen raskaasta aiheesta, mutta laadukasta jälkeä Russellin leffa tarjoaa. George ”Tehis” Clooney on machoimmassa roolissa Majuri A. Gatesina, joka porukan alun perin johtaa rikoksen poluille ja sitten muuntaa tehtävää. Ehkä äijittely ei ole Clooneyn vahvin ala, mutta ok hän roolissaan on. Kimi ”Iceman” Räikköstäkin viileämpi Ice Cube on Irakin paahtavilla aavikoilla edelleen jääkuution viileä sotajässikkä ja Mark Wahlbergin Troy Barlow saa porukan kauniskasvona kokea ne kovimmat koitokset. Spike Jonze yllättää positiivisesti, sillä äijähän tuntuu ohjaamisen lisäksi taitavan myös näyttelijän työn loistavasti. Jonzen osana on esittää tyhmää sotahullua Conrad Vigiä, joka ihailee kaveriaan Troyta yli kaiken.

Kolme kuningasta tarjoaa varsin pisteliään näkökulman televisiosotaan, jossa säännöstöt (ja sulkeisjärjestytkirjatkin varmasti) ajavat ihmisoikeuksien edelle. Kuolema seisoo joka oven takana viikate kädessään ja vaanii onnettomia uhreja. Ja öljy näyttelee liian suurta osaa moisessa surunäytelmässä.

Kolme kuningasta ei jaksa hehkuttaa sotasankareita samaan tahtiin kuin vaikkapa Spielbergin mahtipontinen Pelastakaa sotamies Ryan, vaan on selvästi eri tarkoitusperin liikenteessä. Hieman hataralla (ja sotaisella!) maaperällä liikkuessaan väsyneitä kohtia on monta, mutta niitä loisteliaita ja järkyttäviä hetkiä piisaa vielä enemmän. Sotaleffojen parhaimmistoa.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.11.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Aluksi Lähi-idän lähihistorian pikakelaus. Irakin diktaattori Saddam Hussein hyökkäsi Kuwaitiin 1990-luvun alussa. No, täytyihän jenkkien mennä pelastamaan öljynsä. Irakilaiset ajettiin lyhyen sodan päätteeksi Kuwaitista.

Nyt itse elokuvaan. Sota on jo ohi ja jenkkisotilaat odottavat kotiuttamista. Eräänä päivänä erään irakilaissotilaan takapuolesta löytyy kartta, jossa on kulta-aarteen sijainti. Se vain sattuu olemaan Irakin puolella. No, tämä ei lannista muutamaa sotilasta, vaan he päättävät hakea kulta-aarteen pois Irakista. He kuitenkin joutuvat sotkeutumaan irakilaisten kansannousuun Saddamin hallintoa vastaan.

Vaikka tämä onkin toimintakomedia, tällä leffalla on myös vakavaa sanottavaa. Tämä elokuva osoittaa Saddamin hallinnon raakuuden ja sen, ettei sodassa ole mitään järkeä. Tässä saa osansa myös Yhdysvaltain kaksinaamainen asenne irakilaisten kapinaa kohtaan. Yhdysvaltain hallitushan kehotti aikanaan irakilaisia nousemaan kapinaan, mutta se ei kuitenkaan antanut apua, vaan kapina murskattiin armotta. Myös näyttelijät tekevät hyvää työtä. Tämä elokuva ei myöskään sorru amerikkalaishehkutukseen.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.10.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
482 arvostelua

Vuosi 1991, maaliskuu Irakissa. Persianlahden sota vetelee viimeisiään. Sotilaat juhlivat sodan loppumista mutta urakat eivät ole vielä ohi. Pitäisi ottaa vielä haltuun irakilaisia panttivankeja. Erään irakilaisvangin takapuolesta löytyy kartta, joka paljastaa irakilaisten varastaman kulta-aarteen sijainnin. Kartan saavat käsiinsä neljä sotilasta (George Clooney, Mark Wahlberg, Ice Cube ja Spike Jonze), jotka päättävät lähteä aarretta etsimään. Aarteen metsästys-retki ei ole helpoimmista päästä sillä nelikko joutuu matkallaan uuden sodan keskelle.

Viime vuosina iso osa amerikkalaisista sotaelokuvista on ollut pelkkää isänmaan ylistystä ja kansallislaulujen rallatteluja. Joitakin mukavia piristeitä genrestä löytyy ja Kolme kuningasta kuuluu ehdottomasti niihin. Elokuva pääsi yllättämään joka osa-alueella ja sinetöi paikkansa suosikkielokuvieni joukossa. Elokuva on tummanpuhuva satiiri, joka ensimmäisellä katsomiskerralla voi tuntua keskitasoiselta pätkältä mutta viimeistään toisella katsomiskerralla filmi iskeytyy lujasti takaraivoon. Vaikka Kolme kuningasta lajitellaan yleensä sotaelokuvaksi niin sodalla on pieni osuus tässä leffassa.

Kolme kuningasta on rankka ja realistinen kuvaus Saddamin maailmasta, joka pistää toisinaan myös ajattelemaan. Kukapa ei voi olla ajattelematta kohtausta jossa noin 10-vuotias pikkupoika ampuu sotilaita ja sotilaat vastaavat tuleen. Näyttelijät ovat loistavia ja ohjaaja David O. Russell on hoitanut työnsä mallikkaasti ja herra olikin tutkinut pitkään persianlahden sodan vaiheita leffan taustatyötä varten. Loistava elokuva joka pitää katsojan tiukasti otteessaan. Elokuvan nimen ei kannata antaa hämätä sillä aarteen perässä juoksevia sotilaita on neljä kappaletta.

nimimerkki: Mask

Pisteet:
Arvosteltu: 30.08.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Mask
Käyttäjä
178 arvostelua

Niih. Sitä luullaan katsovansa (sota-/)toimintaleffaa jossa ylistetään amerikkalaisuutta ja sodan kauneutta ja niinpäinpois, eläköön isänmaa?

Niin minäkin ensin luulin kun aikoinaan leffateatteriin menin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin en oikein tiennyt että mitä elokuvasta olisi pitänyt ennakkoon ajatella.
Leffan näyttämönä on 90- luvun alun Persianlahden sodan ympäristö, jossa siis jenkit viilasivat linssiin kaikkia ja kaikkea ja hankkivat kasan uusia vihollisia.

Sitten kun lisätään pakettiin pääroolien esittäjät: Clooney on seksisymboli ja Teho-osaston hurmurilekuri (joskin taitava), Wahlberg entinen poikabändipoppari, Ice Cube vajosi Boyz in the Hood:n jälkeen onnettomiin kökköleffoihin ja Spike Jonze on tehnyt kummallisia leffoja kuten Being John Malkovic, niin mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Sillä eikös sotaleffoissa pidä olla yrmyjä äijiä jotka selvittävät tilanteen kuin tilanteen ja onnettomia nössyköitä joista leffan aikana kasvaa Miehiä? Mutta aina välillä sitä yllättyy positiivisesti, kuten tälläkin kertaa.

Homma menee siis näin: Jenkkien kampanja Persianlahdella alkaa olla lopuillaan, Kuwait on pelastettu ja öljyt on turvattu. Osa soltuista tuntee itsensä äärimmäisen turhautuneiksi, koska he eivät voi ymmärtää miten hitossa he ovat joutuneet keskelle erämaata. Lisäksi monella tuntuu olevan epävarmuutta siitä kuinka irakilaisiin pitäisi suhtautua. Kaiken tämän päälle jaloissa pyörii tiedotusvälineet raportoimassa kaikesta ja välittämässä tapahtumia kotimaahan.

Pääosanelikko saa käsiinsä kartan jonka mukaan jossain keskellä autiomaata sijaitsee Saddamin kulta-aarre. Jotain hyötyähän tästäkin p***areissusta on oltava, joten haetaan kulta talteen. Ja eikun menoks. Tähän mennessä ollaan siis jossain toimintakomedian tienoilla, hehheh, hauska juttu, äijällä on paperinpala persuuksissa ja sitä rataa. Mutta kullanhakuoperaatiopa ei menekään ihan niinkuin piti. Ja tässä kohti kuvaan astuvat moraaliset kysymykset, joita majuri Gates ja kumppanit joutuvat pohtimaan.

Palataanpa takaisin alkuun ja siihen mikä Kolme kuningasta oikein on. Nähdyn ja edellä kerrotun perusteella se on siis toimintakomedia sodasta, jossa ei ollut yhtään mitään hauskaa, eli mustanpuhuva satiiri. Toisaalta se on draama, joka näyttää tavallisten irakilaisten hädän tilanteessa jossa Saddam rankaisee kaikkia ja toisaalla jenkit lupaavat yhtä mutta tekevät kolmatta. Joku voi aivan hyvin nähdä jonkinlaista periamerikkalaista julistusta, jossa tarkoitus pyhittää keinot.

Hmmm. Perin juurin hämmentävää. Toisaalta, eihän sodassakaan oikeastaan ole todellisia voittajia, on vain häviäjiä, tavalla tai toisella ja harvoin asiat ovat todella sitä miltä ne näyttävät.

Näyttelijät selviytyvät rooleistaan hienosti, oli hieno yllätys nähdä Ice Cube pitkästä aikaa tosi toimessa ja toisaalta, viimeistään tämä leffa osoitti että Marky Mark osaa näytellä. Ainiin ja leffan nimikin on aika hauskasti keksitty, pientä piruilua siinäkin huomattavissa?

nimimerkki: Iskela

Pisteet:
Arvosteltu: 14.01.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Iskela
Vieras