Niih. Sitä luullaan katsovansa (sota-/)toimintaleffaa jossa ylistetään amerikkalaisuutta ja sodan kauneutta ja niinpäinpois, eläköön isänmaa?
Niin minäkin ensin luulin kun aikoinaan leffateatteriin menin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin en oikein tiennyt että mitä elokuvasta olisi pitänyt ennakkoon ajatella.
Leffan näyttämönä on 90- luvun alun Persianlahden sodan ympäristö, jossa siis jenkit viilasivat linssiin kaikkia ja kaikkea ja hankkivat kasan uusia vihollisia.
Sitten kun lisätään pakettiin pääroolien esittäjät: Clooney on seksisymboli ja Teho-osaston hurmurilekuri (joskin taitava), Wahlberg entinen poikabändipoppari, Ice Cube vajosi Boyz in the Hood:n jälkeen onnettomiin kökköleffoihin ja Spike Jonze on tehnyt kummallisia leffoja kuten Being John Malkovic, niin mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Sillä eikös sotaleffoissa pidä olla yrmyjä äijiä jotka selvittävät tilanteen kuin tilanteen ja onnettomia nössyköitä joista leffan aikana kasvaa Miehiä? Mutta aina välillä sitä yllättyy positiivisesti, kuten tälläkin kertaa.
Homma menee siis näin: Jenkkien kampanja Persianlahdella alkaa olla lopuillaan, Kuwait on pelastettu ja öljyt on turvattu. Osa soltuista tuntee itsensä äärimmäisen turhautuneiksi, koska he eivät voi ymmärtää miten hitossa he ovat joutuneet keskelle erämaata. Lisäksi monella tuntuu olevan epävarmuutta siitä kuinka irakilaisiin pitäisi suhtautua. Kaiken tämän päälle jaloissa pyörii tiedotusvälineet raportoimassa kaikesta ja välittämässä tapahtumia kotimaahan.
Pääosanelikko saa käsiinsä kartan jonka mukaan jossain keskellä autiomaata sijaitsee Saddamin kulta-aarre. Jotain hyötyähän tästäkin p***areissusta on oltava, joten haetaan kulta talteen. Ja eikun menoks. Tähän mennessä ollaan siis jossain toimintakomedian tienoilla, hehheh, hauska juttu, äijällä on paperinpala persuuksissa ja sitä rataa. Mutta kullanhakuoperaatiopa ei menekään ihan niinkuin piti. Ja tässä kohti kuvaan astuvat moraaliset kysymykset, joita majuri Gates ja kumppanit joutuvat pohtimaan.
Palataanpa takaisin alkuun ja siihen mikä Kolme kuningasta oikein on. Nähdyn ja edellä kerrotun perusteella se on siis toimintakomedia sodasta, jossa ei ollut yhtään mitään hauskaa, eli mustanpuhuva satiiri. Toisaalta se on draama, joka näyttää tavallisten irakilaisten hädän tilanteessa jossa Saddam rankaisee kaikkia ja toisaalla jenkit lupaavat yhtä mutta tekevät kolmatta. Joku voi aivan hyvin nähdä jonkinlaista periamerikkalaista julistusta, jossa tarkoitus pyhittää keinot.
Hmmm. Perin juurin hämmentävää. Toisaalta, eihän sodassakaan oikeastaan ole todellisia voittajia, on vain häviäjiä, tavalla tai toisella ja harvoin asiat ovat todella sitä miltä ne näyttävät.
Näyttelijät selviytyvät rooleistaan hienosti, oli hieno yllätys nähdä Ice Cube pitkästä aikaa tosi toimessa ja toisaalta, viimeistään tämä leffa osoitti että Marky Mark osaa näytellä. Ainiin ja leffan nimikin on aika hauskasti keksitty, pientä piruilua siinäkin huomattavissa?
nimimerkki: Iskela
