Killing Zoe (1994)
- Tuotantovuosi:
- 1994
- Ohjaajat:
- Roger Avary
- Pääosissa:
- Bruce Ramsay, Eric Stoltz, Gary Kemp, Jean-Hugues Anglade, Julie Delpy, Kario Salem, Salvator Xuereb, Tai Thai
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 96 min
- Genret:
- Trilleri, Rikos
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (57):
Oma pikatuomio
Pankkiryöstöillä on paha tapa muuttua leffoissa panttivankitragedioiksi. Kuinka moni muistaa Hikisen Iltapäivän, jossa Al Pacino ja John Cazale herkeämättömästi pitivät lähiön pikkupankkia hallussaan mitättömän saaliin takia? Sen siitä saa, kun lähdetään yhdeltä istumalta heilumaan aseiden kanssa ilman järkevää suunnitelmaa. Killing Zoe kertoo nimenomaan tämän tyylisistä haaveilijoista(Mukana mm. Eric Stoltz), jotka hyökkäävät suonet kaikenlaisesta töhnästä pulleina pumpaten pankkiin ja onnistuvat kehittämään sellaisen massamurhan, että veritöiden Grand Old Man, Charlie Mansonkin kumartelee sellissään ja ulvoo: "Respekt!"
Elokuvallisesti Killing Zoe on hyvin läheistä sukua juonelleen. Veri lentää, aseet paukkuvat ja ihmiset kuolevat, mutta käsis on vain puolihuolimattomasti sutaistu muka-Tarantinomainen toimintahölmöily. Ilman nokkelaa paskanjauhamista ja kiinnostavia henkilöhahmoja jäljelle ei jää oikeastaan mitään mistä voisi vakavissaan kiinnostua. Eric Stoltz, jonka muistamme mm. Pulp Fictionista mumisee ja käyttäytyy vähintäänkin kuin vahvoissa morfiinihuuruissa oleva lobotomiapotilas. Vastapainona tietenkin löytyy eläimellinen Jean-Hugues Anglade, joka onnistuu kiihdyttämään katsojan pulssia aina ajoittain häikäilemättömällä sekoilulla.
Mutta Killing Zoen ei varmaankaan pitänyt olla pelkästään "mahtavien" näyttelijöiden elokuva vaan Roger Avaryn debyytti ja portti ison rahan luokse Hollykylään. Harmi vain, että Avarylla ei todellakaan ole kamunsa Quentinin taitoja tai tyyliä. Tämän perusteella Avarysta voisi olla lähinnä keskimääräistä hurmeisempien toimintaleffojen tehtailijaksi, mutta ei enempää. Killing Zoe edustaa(muttei edukseen) tätä kastia suoraviivaisella toiminnalla, ilman liiallista mässäilyä tai suvantokohtia, mutta katsojan kiinnostusta se ei osaa niinkään pitää yllä. Alkupuolen huumeyö muun muassa menee täysin yli hilseen. Mäiskeen puolesta ei tosin pääse kyllä pahemmin kyllästymäänkään, mutta suhteellisen lähellä se oli. Jos Avary olisi viitsinyt käyttää aikaa enemmän hahmojen syventämiseen ja luonut heistä yhtä rakastettavia ilkiöitä, kuten Reservoir Dogsin pukumiehet niin kyseessä voisi olla huomattavasti parempi leffa.
Pisteet:
Arvosteltu: 19.07.2005
Katsottu: DVD
On ihan pakko hehkuttaa hieman Tarantino on Tarantino -kirjaa, tuota Jami Bernardin kirjoittamaa, joka sai minut ylipäätänsä kiinnostumaan Killing Zoesta. Ohjaajana toimi Tarantinon leffafriikkikaveri Roger Avary, joka on (suotta?) jäänyt Tarantinon jalkoihin. Kyllä ainakin meikäläisen sai vakuuttumaan ohjaajan- ja käsikirjoittajantaidoistaan, kun mies osaa tarttua aiheeseensa tarvittavalla vakavuudella, mutta myös lievällä huumorilla.
Kun katselee leffan kansia, tulee sellaiset fiilikset, että hei, tämähän on varmaan täyttä roskaan. Juoni kuulostaa teennäiseltä, saa mielikuvat "wanna be -Tarantinosta" ohjaajana ja ainoa tuttu nimi on Eric Stoltz. Eli asennoituu odottamaan jotain enintään 2 tähden roskaa. Usein on myös onnistuttu kliseisestä aiheesta, kuten tässä tapauksessa pilalle menneestä pankkiryöstöstä, tekemään onnistuneita elokuvia. Onnistunut elokuvahan on kaikkien asioiden onnistumisien tulos, mutta kolme tärkeintä tässä ovat mielikuvituksellinen ympäristö, hyvät näyttelijät ja se, että elokuva muuten vaan sattuu olemaan niin armottoman "cool".
Havaittavissa on tekijöiden into elokuvan tekemiseen ja intohimo, suoranainen rakkaus liikkuvaa kuvaa kohtaan. Käsikirjoitus on vihaisen miehen tekemä, suorasanainen ja -toimintainen, eikä missään nimessä opettavainen tai sanomaa sisältävä. Tällaisten seikkojen ansiosta elokuva pelaa hyvin viihteenä niille, jotka osaavat ottaa suht väkivaltaisenkin elokuvan sen vaatimalla tavalla - eli tyyliin: lisää tärpättiä!
nimimerkki: Viisas
Pisteet:
Arvosteltu: 21.09.2004
Katsottu: DVD
Leffan tapahtumapaikkana on Pariisi. Eric Stolzt saapuu kaupunkiin tekemään jotain busineksia. En ollut aikaisemmin perehtynyt tämän leffan juoneen millään tavalla, joten businekset olivat hyvinkin auki. Eric voisi olla vaikka mikä amerikkalainen taiteilijahörhö, joka on tullut Pariisiin hakemaan inspiraatiota. Alkua venytetään mukavasti ja ainakin itse odottelin mielenkiinnolla että minkä tyylistä meininkiä on luvassa, koska käsillä ei ollut edes leffan kansia tms. sälää. Periaatteessa tästä olisi voinut kehkeytyä vaikka romanttinen Pariisi-leffa... hyvä ettei, No milk today!
Kun toiminta pyörähtää käyntiin niin luvassa on huumehörhöilyä pankkiryöstöä ja verilöylyä. Leffa ei ole ihan perinteinen Hollywood-kampe vaan ranskalais-amerikkalaisten suht "pienen" budjetin systeemi. Tällaiset yhteistyö-proggikset ovat monesti aika hyviä tapauksia ja erottuvat edukseen Hollywood-massasta.
Katsomastani versiosta puuttui alusta englanninkielinen tekstitys. Minä eikä Eric tajuttu kumpikaan mitä ne ranskalaiset oikein horisee. Mieleeni palautui elävästi oma Ranskassa käyntini pari vuotta takaperin. Monet osaavat englantia, mutta eivät sitä ihan vittuillessaan ala puhumaan kun ranskalaisia kerta ovat.
Leffan musiikki on aika mielenkiintoinen valinta. Harvemmin kuulee tällaista konemusaa missään kautta linjan . Eikä kysymyksessä ole todellakaan mikään japanilaisten autojen subbareista tulviva BassBoom-meiniki.
Leffan alku ja ns. romanttinen loppu tuntuvat hiukan irtonaisilta, mutta toimivat toisaalta inhimillisenä kehyksenä säälimättömälle toiminnalle, jossa syyttömätkin saavat armotta kuulasta kalloon.
Tämä on aivan katsomisen arvoista tavaraa.
Pisteet:
Arvosteltu: 10.05.2001
Katsottu: VHS
