Italian Job
- Alkuperäinen nimi:
- Italian Job, The
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- F. Gary Gray
- Pääosissa:
- Charlize Theron, Edward Norton, Jason Statham, Mark Wahlberg
- Maat:
- USA, Ranska, Iso-Britannia
- Pituus:
- 111 min
- Genret:
- Toiminta, Seikkailu, Rikos
En itse ole nähnyt tämän elokuvan alkuperäistä versiota vuodelta 1969, mutta täytyy sen olla aika mahtava tätä päihittääkseen. Vaikkakin yleensä uudelleenfilmatisoinnit tuottavat häpeää alkuperäisversiolleen, on se hyvä että edes joskus poikkeus vahvistaa säännön. On Mini Coopereiden aika palata kehiin.
Hieno alku takaa ainakin katsojan hetkittäisen huomion, kun varas nimeltä Charlie Croker (Mark Whalberg) on joukkoineen Venetsiassa suorittamassa hienosti suunniteltua ja toteutettua kultaharkkoryöstöä. Mukaan on jopa houkuteltu Charlien oppi-isä John Bridger (Donald Sutherland) vielä vihoviimeiselle keikalle. Huono tuuri käy, eräs joukosta osoittautuu valehtelevaksi kusipääksi, varastaa kullan ja ampuu kaverinsa alas sillalta. Hyvällä tuurilla varustettu joukkio ei kuitenkaan kuole niin helposti. Ainoastaan juuri eläkkeelle jäämässä John heittää vevinsä ja tästäkös Charlie suuttuu.
Vuotta myöhemmin ollaan Philadelphiassa, jossa Charlie houkuttelee kostokeikalle mukaansa Johnin katkeroitunutta tytärtä, Stellaa (Charlixe Theron). Nuori nainen vain sattuu olemaan fantastinen kassakaappien availija, kuten edesmennyt isäukkonsa. Ja näin kosto alkaa.
Itse juoni on hieno. En ole ikinä toimintaelokuvassa nähnyt tälläistä ryöstöä, ja että se on vielä onnistuttu toteuttamaankin hyvin. Mielenkiintoa pitää yllä jatkuvat takaa-ajo kohtaukset ja nokkelat pienet repliikiit loistavien näyttelijöiden välillä.
Vaikkakin henkilökaarti on niin klisee kun olla ja voi, ei se latista elokuvaa täysin. On johtaja Charlie (Mark Whalberg), kaunis tytär (Charlize Theron), pahis Steve (Edward Norton), komea huippukuski (Jason Statham), kuuro räjäyttäjä (Mos Def) ja viimeisenä tietokonenero (Seth Green). Näyttelijät ovat loistavasti valittuja ja täyttävät tehtävänsä mallikaasti. Whalberg joukkoineen vetää elokuvan läpi huumorilla ja selvästi tekemisestä nauttien kun taas synkkäilmeinen Norton haluaisi selvästi olla jossain muualla. Varsinkin Seth Green on hulvattoman hauska ja Jason Statham taas täyderllinen valinta naisten ihailemaksi huippukuskiksi. Itse ainakin hyppisin onnesta jos hän ajaisi ohi ja sattuisi hymyilemään.
Loppujen lopuksi elokuva pysyy hyvin kasassa loppuun asti ja jättää katsojan hymyilemään koko loppupäiväksi.
On jälleen kerran uudelleenfilmatisoinnin aika ja tällä kertaa päivityksessä on Italian Job. Kuten päivityksissä on tapana lisätä lisää vauhtia, tapahtumia, paikkoja ja pari hyvää näyttelijää, ei Italian Job eroa tässä mitenkään. En ole vielä päässyt katsastamaan Italian Jobin alkuperäistä versiota, joten en pysty sanomaan kumpi versio olisi parempi. Mutta selvitellään, oliko päivitetty versio hyväkin?
Italian Job alkaa rymisteltävän hienolla alulla, joka pitää katsojan tiukasti mukana. Homma alkaa Venetsiasta, jossa joukko ryöstäjiä ryöstää kassakaapillisen kultaa, joka on arvoltaan 35 milliä. Kaikki saisi ihan kivan pikku summan, mutta yhdelle himo iskee. Tylsistyneen näköinen Edward Norton nappaa rahat ja vuotta myöhemmin ukko elelee hienossa talossa LA:ssa, luullen vanhojen ryöstökavereiden kuolleen. Tadaa, he eivät ole kuolleita vaan vittuuntuneita vanhaan kamuunsa ja suunnittelevat miten saisi takaisin kultaharkot.
Italian Jobin hienon alun jälkeen homma luisuu käteen. Elokuva ei oikein pysty viemään tarinaa eteenpäin vaan pysyttelee samoissa aiheissa. Katsojan mielenkiinto herää elokuvaan hienojen kohtauksin kera ja niiden jälkeen meininki tippuu alta aikayksikön. Charlize Theron pitänee mieskatsojien mielenkiinnon yllä mutta kauan sitä ei kestäne, kun (mies)katsoja huomannee, että mitään ei tulla näkemään.
Italian Jobin henkilöhahmot tuntuvat kovin naurettavilta ja Bond-hahmoisilta (nimestä päätellen). Kastiin kuuluvat mm. kuski Handsome Rob (Jason Statham), pommimies Left Ear (Mos Def), tietokonenörtti Lyle alias Napster (Seth Green). Napster tulee siitä, että ukko alun perin keksi Napsterin ja idea varastettiin häneltä.
Kaikki näyttelijät, Nortonia lukuun ottamatta, näyttävät nauttivan elokuvasta. Wahlberg joukkoineen ovat kuin luotuja mitään sanottaviin rooleihinsa. Ainoastaan Norton näyttää tylsistyneeltä, eikä ihme kun tietää miksi. Nortonhan ei halunnut alun perin näytellä elokuvassa, mutta sopimuksen takia ukko joutui tähän leffaan ja näytteleekin sen mukaan.
Elokuvan jälkeen alkaa miettimään, että mitä tässä lopulta käteen jäi. Pari hienoa kohtausta…. Hetkinen, mitä elokuva lopulta tarjosi?






















































