Isku Mogadishuun (2001)

Enimmäkseen aivotonta räiskintää, mutta viihdyttää pari kertaa.

Somaliassa alkoi 1990-luvun alussa yksi Afrikan verisimmistä ja monimutkaisimmista sisällissodista. Myös YK Yhdysvallat etunenässä joutui puuttumaan tilanteeseen. Elokuva alkaa siitä, kun amerikkalaisten erikoisyksikkö lähetetään vangitsemaan somalialaisen sotalordin pari apuria. Homman pitäisi olla helppo. Sisään Mogadishun keskustassa olevaan rakennukseen, äijät kiinni ja ulos. Operaation kesto olisi vain puoli tuntia. Mutta homma venyykin odotettua pidemmäksi ja muuttuu vaikeammaksi. Jenkkisotilaat sitten ryntäilevät pitkin Mogadishun katuja ja pyrkivät turvaan.

Muun muassa Armageddonin ja Pearl Harborin tuottanut Jerry Bruckheimer taisi bongata tositapahtumiin perustuvan Mark Bowdenin kirjan Black Hawk Downin. Hän päättikin tuottaa leffan ja löysi sille vielä ohjaajankin. Nyt ei kuitenkaan ohjaajan puikkoihin tarttunut Bruckheimerin vakio-ohjaaja Michael Bay, vaan ohjaajan pallille istahti muun muassa vuoden 2000 menestysleffan Gladiaattorin ohjaaja Ridley Scott. Vaikuttaa kyllä siltä, että kirjaa on muutettu, jotta elokuva miellyttäisi paremmin jenkkiyleisöä. Tosin lopputulos ei taida kaikkia miellyttää. Ei ainakaan iskenyt kovin lujaa meikäläiseen.

Alku näyttää erittäin hyvältä. Aluksi kerrotaan vähän Somalian tilanteesta ja näytetään, miten huonosti siellä asiat ovat. Mutta sodan kriittinen tarkastelu unohdetaan jo alkumetreillä. Suurin osa elokuvasta on pelkkää räiskintää, jonka seasta on vaikea löytää mitään syvällisempää ajatusta. Hengähdystaukoja kaiken räiskeen keskellä on erittäin vähän. Jenkkisotilaatkin ovat niin mielenkiinnottomia ja yksiulotteisia, ettei ole mitään väliä, kuka saa luodista. Katsoja joutuu suorastaan pinnistelemään miettiessään, kuka nyt sai lyijymyrkytyksen. Näyttelijät toki tekevät hyvää työtä, mutta minkäs teet kun hahmoihin ei ole panostettu. Elokuva myös menee turhan paljon jenkkien erinomaisuuden ylistämiseen. Ei meno sentään millekään The Patriot- ja Pearl Harbor-linjalle mene, mutta ei siitä olla kaukanakaan. Hieman ihmeellistä tuo amerikkalaissotilaiden uskollisuus upseereitaan kohtaan. Mitään ei kyseenalaisteta, vaan he tekevät sen mitä upseerit käskevät, vaikka se tietäisi lähes varmaa hengenmenoa. Yhdysvaltain armeijahan ei kaveria jätä, vaikka mikä olisi. Ja on se kumma, vaikka vastapuolella olisi paljon porukkaa ja paljon aseita, niin he eivät saa kovin monta jenkkiä hengiltä. Tässäkin leffassa amerikkalaisia kaatui Mogadishu-keikan aikana vajaa kaksikymmentä, mutta somalialaisia kaatui noin tuhat. Melkoinen suhdeluku. Tosin en sitten tiedä, mitkä ne todelliset luvut ovat.

Mutta ei tätä leffaa silti kannata ihan täysin teilata. Vaikka elokuva onkin enimmäkseen aivotonta räiskintää, niin asioita ei kuitenkaan kaunistella. Sotilaat haavoittuvat todella ilkeän näköisesti. Verta vuotaa paljon ja haavat ovat ruman näköisiä. Tätä ei voikaan oikein suositella heikkohermoisille. Myös musiikki niillä harvoilla kerroilla, jolloin aseet vaikenevat, kuulostaa hienolta. Kaikessa aivottomasta räiskinnästä huolimatta tämä kyllä viihdyttää pari kertaa, mutta enempää ei kannata odottaa.

Ville
Tähtääjä, 476 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 23.02.2006
Katsottu: DVD

Sotaa on kuvattu hienosti ja on paikoin "kaunista" katseltavaa.

Elokuva kertoo jenkkisotilaiden hieman poskelleen menneestä operaatiosta Somaliassa. Helikopteriryhmän parin tunnin projekti venyi epäonnisten sattumien johdosta 2 päiväiseksi verilöylyksi. Amerikkalaisten tiukka sotastrategia, ei välttämättä osoitakkaan tehokkuuttaan vaikka vastassa olisikin kehitysmaa. Miehistötappiosssa tämä ylivoima ehkä näkyy, mutta kampoihin jenkkisotilaille kyllä laitetaan. Tarinahan perustuu tositapahtumiin vuodelta 1993.

Ridley Scott ohjaa leffaa näyttävästi joskin persoonattomasti, tuottaja Bruckheimerin kädenjälki näkyy paikkapaikoin turhankin pinnalliseski jäävässä kerronnassa. Yllättävintä on kuitenkin se että yltiöpatrioottinen ote ei ole ollenkaan niin ylitsepursuavaa kuin tekijöiden perusteella olisi voinut odottaa. Myös turhat ylisiirappiset ihmissuhdekuviot on jätetty omaan arvoonsa eli kokonaan pois, ehkä tällä kertaa parempi näin.

Ilman kummempia henkilökuvia elokuva kyllä menettää syvyytensä ja jää puhtaaksi operaatiokuvaukseksi. Elokuvassa keskitytään ihan suoraselkäisesti epäonnistuneen operaation kuvaukseen selittelemättä joutavia. Luodit lentää ja raketit singahtelee aika ajoin todella näyttävästi. Sotaa on kuvattu hienosti ja on paikoin "kaunista" katseltavaa. Herääkin kysymys onko asiat todellakin esitettävä näin. Jos valkoisen miehen kuvaus jää ohueksi on se vastapuolen mustan miehen mukana olo täysin ohutta, tässä tapauksessa maalitauluna, olemista.

Strategisen iskun epäonnistuminen saa varmasti kuvaavaa suhdetta myös elokuvan pituudessa. Lähes kaksi ja puolituntinen kuitenkin sisältää liki puolitoistatuntia täyttä sotarähinää joka tässä katsojassa kaikesta huolimatta sai aikaan pitkästymisen merkkejä. Yllättävänkin tehokas kerronta ansaitsee kuitenkin vähän miinustakin lainaillessaan härskisti aikaisemmilta sotaklassikoilta. Vai mitä sanotte kun helikoptereiden propellit säkättävät hidastettuna Somalian maisemissa...

Katsomani lätty on elokuvan uudelleen julkaisu DVDn muodossa peräti 3 levyn Deluxe editioinina. Elokuva on saanut edellisestä versiosta puuttuneet DTS-äänet ja mukana seuraa massiiviset 5 komenttiraitaa. 2. ja 3. levy sisältävätkin sitten aiheesta esim 3 kunnon dokumenttia (yht. n.290 min!!), joten eiköhän aihe tule tutuksi kun koko setin saa kahlattuaan läpi. Extramateriaalin yhteispituus, poistettuine kohtauksineen ja tuotantodokumentteineen, lähentelee 7 tuntia. Dokumentaarisuudessa on enää vaikeammaksi pistää. Jonkinasteista pottapäisyyttähän tällaisen paketin hankkimiseen ja sen parissa viihtymiseen tarvitaan se on selvää. Sotaelokuvien ystävänä vain ei voi välttyä ajatukselta kuinka moni muu genren elokuva olisi ansainnut vastaavanlaisen pläjäyksen DVDn muodossa.

Kustaa
Ylläpitäjä, 227 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 06.12.2003
Katsottu: DVD

Ratatata, pam, pam!

Tositapahtumiin perustuva leffa, joka kertoo USA:n erikoisjoukkojen hääräämisestä Somaliassa. Pläjäys kiteteyttää yhden päivän tapahtumat, jossa iskuhommat ei menekään ihan putkeen. Jenkkien sotilaat metsästävät kapinallista somalisotapäällikköä ja pari Black Hawk-helikopteria ammutaan alas. Näin joukko jenkkisotilaita jää ansaan keskelle Mogadishun kaupunkia. Paikalle lähetetty pelastuspartiokaan ei ihan onnistu ja pelastajat jäävät myös ansaan. Sitten yritetäänkin päästä kaupungista luotiviuhunasta pois.

Aihe ei ole välttämättä viihdyttävimmästä päästä, onhan jenkkien ulkopolitiikka tänäpäivänä sen verran pinnalla joka tuutissa muutenkin. Leffa tuli nyt kuitenkin otettua syyniin vaikka ensin hiukan vastenmielinen olo koko pläjäystä kohtaan olikin. Enkä muuten ole muutenkaan suuri sotaleffojen ystävä.

Ridley Scott osaa kyllä asiansa, kuvakerronta on tyylikästä ja jouhevaa. Siihen leffan hyvät puolet oikeastaan jääkin. Juoni itsessään on pelkkää äijärähinää. melskettä ja luodinviuhunaa, siis sotaa. Muutamaan harvaan paikkaan taistelun melskeessä täräytetään tilannekomiikkaa keventämään katsojan oloa, joka muuten on kuin lyijyliiveissä tarpomista. Mitään sen kummempaa tarinan läsnäoloa ei pahemmin huomaa, on vain taistelusceneä toisen perään ja siksipä sotaleffadiggarit voivat ehkä pitääkin tästä. Ratatata, pam, pam! ja pojot Ridley Scotille näyttävyydestä.

arska
Ylläpitäjä, 636 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.10.2002
Katsottu: DVD

Kopteri ja Ridley Scott putoavat alas suoraan nonstop-pommituksen ja sankarikuolemien keskelle.

On paha sanoa, kumpi putoaa Isku Mogadishuun –leffassa vauhdikkaammin alas: pääosissa oleva ylväiden jenkkijanttereiden kopteri vai muinoin laatuelokuvia ohjannut Ridley Scott.

Se Scottin mahtipontisuus, joka toimi loistavasti mm. vuosituhannenvaihteessa julkaistussa Gladiatorissa, on edelleen mukana, mutta nyt se haiskahtaa pahasti tähtilipun heilutukselta. Tästä saanemme kiittää rahasalkkuaan joka paikkaan änkevää Jerry B:tä, joka jälleen häärii ohjaajan kiusana herra isoherrana, siis tuottajana. Toinen suuri ongelma on se, että vaikka sotatanner tömisee komeasti ja visuaalipuoli on silkkaa nonstop-pommitusta, ei tarina jaksa kiinnostaa. Siellä on Josh, siellä on Ewan, jopa Orliskin… so what?

Isku Mogadishuun on adrenaliinintäyteinen ja hyvinkin yksiulotteinen Bruckheimer-paketti, joka uppoaa varmasti moniin (yltiöisänmaallisiin jenkkeihin), mutta yleisesti ottaen herra Ridley taitaa vain vääntää "perustuu tositapahtumiin" -kyltin alla omaa sankarieepostaan ja vieläpä dollarinkuvat silmissään. Ei ihme, että hahmoista unohtuu $iinä $yvyys...

Isku Mogadishuun ei jaksanut säväyttää aikoinaan isolta kankaalta, eikä se tee sitä DVD:ltäkään. Komea pauke muuntuu hiljalleen unilääkkeeksi solttusankari Joshin kommelluksia seuratessa. Muutama komea ja yllättävän raskas kohtaus pelastaa paljon. Toisaalta jotakin leffan tasosta kai kertoo jo se, että leffa oli Simon Westin projekti, mutta tämä päätyi lopulta muodollisesti pätevämpään vaihtoehtoon: Tomb Raiderin ohjauspuikkoihin. Kaksi hylsyä villisti viuhuvalle luotimerelle ja näennäinen plussa yritykselle vääntää sotaviihdettä (mikä sana!). Silti jäädään kauaksi siitä, mitä Mustan Haukan Alastulon ja Rangereiden taiston olisi pitänyt olla. Jäädään jopa sille propagandalta haiskahtavalle jenkkisoltut versus ali-ihmiset -alueelle (sponsored by jenkkien oma puolustusvoimat!?!), joka aiheuttaa pientä kuvotusta.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 17.05.2006
Katsottu: DVD

Ei lopulta tuo mitään uutta. Teknisesti hieno.

Isku Mogadishuun on tositapahtumiin perustuva sotaleffa, joka kertoo USA:n epäonnisesta sotaretkestä Somaliaan 1990-luvun alkupuoliskolla. Elokuvassa Delta-joukoille annetaan tehtäväksi napata Mogadishun keskustaan kokoontuvia klaanipamppuja ja palata saman tien takaisin tukikohtaan. Aikaa tehtävän pitäisi viedä puolisen tuntia, vaan kaikkipa ei aina mene niin kuin suunnitellaan, varsinkaan sodassa...

Elokuvan kannessa komeilevat Oscar-pystit ja takakannen taistelukohtauksia hehkuttelevat tekstit nostattivat odotukseni erittäin korkealle - ehkä hieman liiankin korkealle. Odotin suurin piirtein jotakin elokuvahistoriassa ennennäkemätöntä tehostemässäilyä ryyditettynä mukaansatempaavalla juonella. Mutta mutta, vaikka tehosteet ovatkin kunnossa (varsinkin ääniraita, joka on varmasti useimpien kotiteatteriharrastajien mieleen), ei leffa lopulta tuo mitään uutta elokuvien kiehtovaan maailmaan. Elokuva etenee paikoin tuskallisen hitaasti. Myöskään mitään virtuoosimaisia näyttelijänappisuorituksia ei nähdä. Hyvänä puolena on se, että yltiöisänmaalliselta hehkutukselta sentään vältytään, vaikka lopussa ollaankin taas niin sankaria, että.

Teknisesti elokuva on hieno. Toimintaa on varmasti tarpeeksi, käytännössä koko elokuva on yhtä taistelukohtausta. Vaikka taisteluiden kuvaus ei juuri aiemmista suursotaelokuvista poikkea, nousee elokuvan pelastajaksi upea ääniraita, joka antaa mukavasti töitä kaikille kotiteatterin kaiuttimille: tilantuntu on läpi elokuvan hieno. Tämäkään ei kuitenkaan riitä nostamaan elokuvaa kuin puoli pistettä keskivertosotaleffan yläpuolelle. Ei tämä huono ole, mutta odotukset kannattaa asettaa muun kuin dvd:n takakannen mukaan.

nimimerkki: raina-ahmatti

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 31.10.2004
Katsottu: DVD

Mitään leffamaailmaa mullistavaa ei tältä elokuvalta kannata odottaa mutta sopii hyvin illan vietteeksi.

Tositapahtumiin perustuva leffa sijoittuu vuoteen 1993, jolloin yhdysvaltain erikoisjoukot ovat saapuneet julman sisällissodan repimään Somaliaan. Heidän tarkoituksena on suojella YK:n sinibaretteja ja avustustyöntekijöitä sekä vangita kaksi somalialaisen sotajohtaja Mohamed Farrah Adidin luutnanttia. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan sillä lopulta koko korttitalo sortuu, kun sotilaat juuttuvat Mogadishun sokkeloihin sotimaan ja heidän Black Hawk-helikoptereita ammutaan singoilla alas. Sitten alkaakin tuntikausien mittainen taistelu, jossa tulee ruumiita kuin heinää. Mitenkäs siinä lopulta sitten kävikään?

Uusi amerikkalainen sotaelokuva, jonka tuottajana on Jerry Bruckheimer. Eipä kuulosta oikein lupaavalta. Odotin tältä elokuvalta vain silmitöntä räiskimistä ja sotimista, ilman että elokuva paneutuu sotilaitten luonteisiin. Sitähän tämä elokuva loppujen lopuksi oli. Ase lauloi ja ruumiita tuli kasottain, mutta kukaan sotilaista ei tullut tutuksi. Senpä takia onkin aivan sama kuka heistä joutuu seuraavaksi luotien uhriksi. Tuo onkin ongelmana monissa sotaelokuvissa. Sotilaisiin samaistumista haittaa koko ajan päällä oleva luotisade sillä melkein koko ajan kuolee joku sotilas vaikka amerikkalaisten sotilaita kuoli vajaat parikymmentä tässä sodassa .

On Iskussa Mogadishuun sentään jotain hyvääkin. Elokuva on visuaalisesti komea ja sodan mielettömyys näytetään selvästi ihmisten huutaessa taustalla. Tavallisen katsojan silmissä sodan realistisuus on hyvinkin realistista. Helikopterit tippuvat taivaalta ja räjähtelevät komeasti ja muutenkin elokuvan tehosteet näyttävät hyviltä. Myös amerikkalaisten patrioottisuus ei ole häiritsemässä elokuvaa ja se saattaa hyvinkin johtua elokuvan tekijöistä jotka eivät osoittele sormella eivätkä julista ketään syyllisyksi. Tuollainen puolueettomuus onkin pelkästään hyvä asia. Nykyäänhän melkein jokaisessa amerikkalaisessa sotaelokuvassa patrioottisuus on todella korkealla.

Silti Isku Mogadishuun ei ole mikään mestariteos. Pituutta olisi voinut täyttää jollakin muulla kuin pelkällä sotimisella. Tietystihän aihe on jo niin sotaisa kuin olla ja voi mutta silti sotimista olisi voinut vähentää, sillä pituus alkaa tuntua loppuunkohden hieman puuduttavalta. Mutta jo senkin takia että aihe on aika iso taakka filmatisoitavaksi niin nuo äskeiset virheet voi antaa anteeksi mutta jos jatkossa ollaan suunnittelemassa tämän tyyppisiä sotaleffoja niin noista virheistä voisi ottaa opiksi.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset eivät mitenkään päätä huimaa vaikka elokuvassa onkin mukana sellaisia isoja nimiä kuten Josh Hartnett, Ewan McGregor, Tom Sizemore ja Eric Bana. Kukaan noista herroista ei tee oikein isoa vaikutusta mutta Tom Sizemore näyttelee hyvin ilman turhia ylinäyttelemisiä ja ei vaikuta missään vaiheessa yhtään ärsyttävältä vaikka joissain tämän miehen leffoissa tämä onkin ärsyttävä suupaltti.

Isku Mogadishuun on sotaelokuvien faneille pakollista katseltavaa ja muillekkin sohvan kuluttajille tämä on ihan suositeltava katselukokemus vioistaan huolimatta. Elokuva tuntuu välillä ylipitkältä ja pääosan Josh Hartnett lähinnä ärsyttää ja ei vakuuta roolihahmollaan. Mutta teknisesti elokuva on loistava ja elokuvan käsikirjoittajat ovat tutkineet tarkasti tositapahtumat joihin elokuva perustuu. Mitään leffamaailmaa mullistavaa ei tältä elokuvalta kannata odottaa mutta sopii hyvin illan vietteeksi.

nimimerkki: Mask

Mask
Käyttäjä, 174 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 25.07.2004
Katsottu: DVD

Kokonaisuutena Isku Mogadishuun on täydellistä viihdettä.

Supertuottaja Jerry Bruckheimerin leffoissa ei yleensä pahemmin tarvitse aivoja rassata, riittää vaan kun kipaisee hakemassa lähikaupalta kokista ja valkosipulisipsejä ja lössähtää sohvalle. Ai niin, sekä tietysti nollaa aivot. Tähän kaavaan Isku Mogadishuun sopii täydellisesti, kirjaimellisesti kuin luoti otsaan. Mitään sen vakavampaa suhtautumista sotaan on tästä elokuvasta turha haeskella, sanoivat mainokset mitä tahansa. No, ainakin raina on nätti kuin possu pienenä.

Eletään vuotta 1993. Somaliassa on syttynyt julma sisällissota ja Y.K:n joukot lähetetään paikalle palauttamaan rauhaa ja järjestystä. Washington ei ole tyytyväinen sodan tuloksiin ja niinpä kenraalit päättävät lopettaa konfliktin kertarytinällä. "Salaisen" operaation päämääränä on iskeä julman sissijohtajan Mohammed Farrah Aideedin isännöimään kokoukseen keskellä Somalian pääkaupunkia Mogadishua ja kaapata muutama hänen lähimmistä neuvonantajistaan, joita voitaisiin käyttää panttivankeina.

Erikoisjoukkojen helikopterit lähtevät tehtävään Voodoo Chilen kajahtaessa komeasti kaiuttimista ja sota on niin coolia että kaikki on ihan kun Coca-Cola-mainoksista. Paitsi että hulikupterien laskeutuessa Mogadishun kaduille kaikki alkaa mennä enemmän tai vähemmän mönkään ja "salaisesta" operaatiosta tulee yht-äkkiä vähemmän salainen. Hulikuptereita putoilee ja kranaatteja viskellään niin kuin ne olisivat pois muodista. Eikä tukikohtaan päästäkkään ihan tunnin päästä kuten oltiin suunniteltu. Menee vähän pitempään...

Kuten todettua, Isku Mogadishuun ei pahemmin jää pohdiskelemaan sodan filosofista merkitystä tai miettimään syntyjä syviä. Ainoastaan pari kertaa jäädään kauhistelemaan sodan karmeutta mutta muuten pyssyt raikaa tauotta ja homma on perin americcalaista. Somalien kellistämiä taistelutovereita itketään vasta tukikohdassa, taistelukentällä heidät kostetaan kymmenellä kuolleella somalilla. Homma ei kuitenkaan missään vaiheessa lipsu esim. Top Gunin tapaan mässäileväksi jenkkihutuksi, van britti Ridley Scott on hyvin onnistunut taltuttamaan tavanomaista Bruckheimer-tyyliä. Ja eihän tämä raina yritäkään olla mitään dokumentaarista, pilkuntarkkaa ja vakavahenkistä todellisuudentoistoa vaan pikemminkin todellisilla tapahtumilla höystettyä viihdettä, joten vaikka lippu välillä heilahtaakin, sen voi helposti antaa anteeksi.

Siitä huolimatta että uljaita amerikkalaisurhoja ylistetään paikoitellen vähän liikaakin, Scott on kuitenkin onnistunut kyhäämään harvinaisen realistisen oloisen kaupunkisodan kuvauksen. Tulee oikeasti ahdistava olo solttujen ryntäillessä Mogadishun ruskeilla kaduilla, missä mustaa miestä vilisee Kalashnikovien kera kuin Mikki-Hiiriä Georg Malmstenin lastenlauluissa. Kun luoteja vinkuu ees taas ja raketteja viheltää pään vierestä, onko se ihmekään jos korvissa vähän soikin? Monia katsojia toiminnallisuus voi jopa hieman pitkästyttää, sillä 2 ja puolituntisesta pläjäyksestä kevyesti kaksi kolmasosaa on puhdasta taistelua. Ja ruokapuoli kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen leffaa, siinä määrin gorea riittää. Eteenkin haavoittuneen Rangerin valtimon hätäleikkaus pisti Lennonjohdollakin elokuvan oheessa nautitun pizzan pyrkimään kiivaasti takaisin laatikkoonsa. Kaiken kaikkiaan visuaalisesti ja audiovisuaalisesti elokuva on varsinkin DVD:ltä töllötettynä laatutyötä. Kyllä kelpaa.

Näyttelijöistä on vähän paha sanoa mitään sillä Black Hawk Down ei ole oikein mitään ihmissuhdedraamaa (eikä tosin yritäkään olla) vaan jokaisesta soltusta kerrotaan vain lähinnä se mikä on juonen kannalta pakollista. Ewan McGregor on kuitenkin hyvin onnistunut peittämään saarivaltioaksenttinsa ja LOTR:eistä tuttu Orlando Bloomkin vilahtaa kuvassa. Tom Sizemore on kova jannu kuten myös Eric Bana ja William Fichtner ja Sam Shepard on peritexasilainen kenraali. Paria ylilyöntiä lukuunottamatta ei yhtään hassumpaa tällaiseksi viihdyttäväksi sotapläjäykseksi.

Kokonaisuutena Isku Mogadishuun on täydellistä viihdettä. Mitään syvällistä tai sotaa sen kummemmin analysoivaa tästä on turha hakea mutta jos mieli tekee aivotonta sotaelokuvaa joka rokkaa kybällä American malliin, tämä on varma valinta. Eikun Kotipizzasta iso perhe- Mexicana ja sohvalle nauttimaan laatutyöstä. Mutta jos olet Haukiputaan Intelpletkuellit R.Y:n puheenjohtaja, ei tämä ole niitä parhaimpia vaihtoehtoja yhdistyksen vuosikokoukseen.

John Lennonjohto
Käyttäjä, 106 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 12.02.2004
Katsottu: DVD

Tuloksena on sodan estetiikkaa, joka tekee tyhjäksi sodan estetiikan.

"Isku Mogadishuun" on elokuva, josta ainakin näennäisesti näyttää puuttuvan muille uusimmille amerikkalaisille sotaelokuville ominainen lapsellinen tendennssimäisyys ja propaganda, ellei sellaiseksi lueta sitä, että myös tässä elokuvassa on polttopisteessa juuri amerikkalaisten kärsimys maailmanpolitiikan näyttämöllä.

Pirstaleinen juonirakenne ja suuren yleisön tuntemien hurmureiden poissaolo näyttelijäkokoonpanosta korostaa ohjaajan pyrkimystä tiukkaan realismiin ja sodan mielettömyyden ja kauhun paljastamiseen, minkä se tekee jokseenkin onnistuneesti. Tuloksena on sodan estetiikkaa, joka tekee tyhjäksi sodan estetiikan.

Iskusta Mogadishuun olisi tullut vielä parempi, jos Ridley Scott olisi noudattanut taiteellista ideaansa vieläkin johdonmukaisemmin. Elokuvan musiikki pikemminkin tyynnyttää katsojaa kuin tihentää sen äänimaailan tunnelmaa ja samalla syö sen infernaalista realismia. Hänellä olisi pitänyt olla rohkeutta heittää musiikki yli laidan kokonaan tai sitten edes käyttää sitä säästeliäämmin, mikä on tietenkin amerikkaliselle ohjaajalle jo määritelmällinen mahdottomuus.

Nimimerkki: Frank

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 25.11.2002
Katsottu: DVD

Elokuvan juoni ei kyllä sekoita kenenkään päätä mutta non-stoppina vyöryvät taistelukohtaukset sen tekee.

Tositarinaan perustuva "Isku Mogadishuun" on erittäin realistisen oloinen ja mukaansatempaava plätty. Elokuvan juoni ei kyllä sekoita kenenkään päätä mutta non-stoppina vyöryvät taistelukohtaukset sen tekee.

Amerikkalaisissa sota-elokuvissa tyypillistä ns. tähtilipun palvontaa esiintyy tässäkin elokuvassa joka arvostelupisteissä pudotti pinnan pois täysistä. Elokuvan tekninen puoli on enemmän kuin kunnossa. Leikkauksesta sekä äänestä saavutetut oscarit ovat oikeassa osoitteessa. Tuottajana toiminut Jerry Bruckheimer takaa sen että rahaa ja tekniikkaa ei taistelukohtauksissa ole säästelty.

Näyttelijöistä ei kukaan jää erikoisemmin mieleen koska rooleja on paljon ja katsoja seuraa niin tiivisti taistelukohtauksia.
Suosittelen!!!

Nimimerkki: miguel

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 22.11.2002
Katsottu: DVD

Sodan tuntu on hyvin aito ja jenkkien päätehtäväksi jää selviytyä hengissä tuosta iskusta.

Upeasti toteutettu sotapätkä joka tosin hieman kalpenee Sotamies Ryanille pinnallisuudellaan mutta kertoo oivasti kuinka USA haukkasi paskaa tuolla(kin) sotareissulla. Eli filmi perustuu tositapahtumiin kun USA vuonna -93 iskee Mogadishuun paikallisten ihmisoikeusrikkomusten vuoksi.

Pari kopteria ammutaan alas ja kun kaveria ei kerran jätetä niin sitten mennään hakemaan kaverit pois. Tai ainakin yritetään. Kopterit saarretaan pikaisesti paikallisten toimesta ja jenkkiarmeija rynnii hätiin vaihtelevin tuloksin. Omia saadaan talteen mutta kyllä niitä myös meneekin kuin vesivehmaan jenkassa; nuoret ja vanhat samalla lailla Scott on oiva ohjaaja ja paikka paikoin tunnelma on käsinkosketeltavaa. Sodan tuntu on hyvin aito ja jenkkien päätehtäväksi jää selviytyä hengissä tuosta iskusta.

Äksöniä riittää suurimman osan aikaa ja äänet on myös kohdallaan. Kuvanlaatu on DVD:ssä hyvä ja ekstratkin ovat mielenkiintoiset. Vaikka elokuva kestääkin melkein kaks ja puol tuntia! niin pitkästyttävä se ei ollut missään vaiheessa, varsinkin kun suurin osa ajasta ollaan etulinjassa. Luodit viuhuu kun musta mies panee parastaan ja jenkkipoika perässä. Jos vähänkään löytyy mielenkiintoa sotaleffoja kohtaan niin suosittelen. Ja vaikkei löytyisikään niin suosittelen silti, vaikkapa historian oppituntina.

Nimimerkki: JT

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 03.11.2002
Katsottu: DVD

Juttu eteni mallikkaasti eikä ns. tylsää hetkeä ilmennyt!

Jo heti elokuvan alusta katsoja tempaantuu mukaan elokuvan huimaan ja todentuntuiseen strategioiden ja suunnitelmien maailmaan ja hieman myöhemmin taistelujen tantereelle. Loistava näyttelijävalinta, esim. pääosaa esittävä Josh Hartnett esittää loistavasti viileäpäistä esimerkinomaista sotamiestä.

Leffaa katsellessa huomio kiinnittyi kuitenkin näyttelijöitä enemmän tapahtumiin, mikä on extra plussaa -katsoja on tiiviisti juonessa mukana, eikä näyttelijöiden "luonteet, esiintymistaidot, ym." pompi häiritsevästi esiin. Juttu eteni mallikkaasti eikä ns."tylsää hetkeä" ilmennyt!

Hätkähdyttävää oli elokuvan jälkeen mieleen piilevä ajatus elokuvan tositapahtumiin perustuvasta luonteesta, huikeaa! Pieni miinus kuitenkin siitä, että elokuvan loppua olisi voinut vielä pikkuriikkisen hioa.

Suosittelen kaikille!

Nimimerkki: HT

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 28.11.2002
Katsottu: DVD

Mogadishuun rocks like a mothafucka.

Ok. Jos jengi kaipaa isoja tykkejä, hidastuksia ja audiovisuaalisesti ehkä hienointa tositapahtumiin perustuvaa sotamatskua niin tässä on se leffa joka ainakin miehillä pistää liipasinsormen kutiamaan. Tällä en tarkoita mitään rasistista näkökulmaa, vaan puhtaasti niitä sotaleikkejä, mitä me silloin nuorena poikana koto pihalla tykitettiin.

Ridley pistää parastaan. Turhaan ei oscareita leikkauksesta & äänestä tämä pätkä kahminut. Ne on aivan mahtavat. Yx miinus pitää antaa kyllä alkupuolen tukikohta-kohtauksessa taustalla kuuluu Bon Jovia, but fuck it. Mogadishuun rocks like a mothafucka. Missään muussa leffassa ei varmaan ole yhtä pitkää taistelukohtausta ku tässä. Puoltoista tuntii pelkkää rähinää. Eikä edes puuduta, ku toteutus rullaa semmosta kyytiä ku vuoristorata. Kattokaa hyvät ihmiset(miehet) tää pätkä.

Vaikka amerikkalaista "habatusta" tässä onkin ni eihän se oo pointti. Vaan se et leffa on nautittava, ja luissaan & ytimissään tuntee ku sällit yrittää selvitä hengissä. Siinä välissä voi tietenkin kelata sitä oikeeta tilannetta, mikä siellä oli. Sitten sitä kelaa, joo oikeeta tilannettahan tässä katsotaan. Näyttelijät kävivät deltojen boot- campilla pienen jakson katsomassa/tekemässä solttujen touhuja joten vähän makua saivat. Ennenkaikkea mukana leffan tekemisessä oli asiantuntijoita oikeasta iskusta jne. Joten uskottavuutta pitäisi löytyä.

Ja katsokaa ihmeessä sitten se DVD versio upeine äänineen ja kuvanlaatuineen. Extrojakin pari löytyy, mutta ne ei nyt niin vakuuta, vaikka mielenkiintoista katsottavaa onkin. Piste.

Nimimerkki: IcHi

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 09.10.2002
Katsottu: DVD