Tositapahtumiin perustuva leffa sijoittuu vuoteen 1993, jolloin yhdysvaltain erikoisjoukot ovat saapuneet julman sisällissodan repimään Somaliaan. Heidän tarkoituksena on suojella YK:n sinibaretteja ja avustustyöntekijöitä sekä vangita kaksi somalialaisen sotajohtaja Mohamed Farrah Adidin luutnanttia. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan sillä lopulta koko korttitalo sortuu, kun sotilaat juuttuvat Mogadishun sokkeloihin sotimaan ja heidän Black Hawk-helikoptereita ammutaan singoilla alas. Sitten alkaakin tuntikausien mittainen taistelu, jossa tulee ruumiita kuin heinää. Mitenkäs siinä lopulta sitten kävikään?
Uusi amerikkalainen sotaelokuva, jonka tuottajana on Jerry Bruckheimer. Eipä kuulosta oikein lupaavalta. Odotin tältä elokuvalta vain silmitöntä räiskimistä ja sotimista, ilman että elokuva paneutuu sotilaitten luonteisiin. Sitähän tämä elokuva loppujen lopuksi oli. Ase lauloi ja ruumiita tuli kasottain, mutta kukaan sotilaista ei tullut tutuksi. Senpä takia onkin aivan sama kuka heistä joutuu seuraavaksi luotien uhriksi. Tuo onkin ongelmana monissa sotaelokuvissa. Sotilaisiin samaistumista haittaa koko ajan päällä oleva luotisade sillä melkein koko ajan kuolee joku sotilas vaikka amerikkalaisten sotilaita kuoli vajaat parikymmentä tässä sodassa .
On Iskussa Mogadishuun sentään jotain hyvääkin. Elokuva on visuaalisesti komea ja sodan mielettömyys näytetään selvästi ihmisten huutaessa taustalla. Tavallisen katsojan silmissä sodan realistisuus on hyvinkin realistista. Helikopterit tippuvat taivaalta ja räjähtelevät komeasti ja muutenkin elokuvan tehosteet näyttävät hyviltä. Myös amerikkalaisten patrioottisuus ei ole häiritsemässä elokuvaa ja se saattaa hyvinkin johtua elokuvan tekijöistä jotka eivät osoittele sormella eivätkä julista ketään syyllisyksi. Tuollainen puolueettomuus onkin pelkästään hyvä asia. Nykyäänhän melkein jokaisessa amerikkalaisessa sotaelokuvassa patrioottisuus on todella korkealla.
Silti Isku Mogadishuun ei ole mikään mestariteos. Pituutta olisi voinut täyttää jollakin muulla kuin pelkällä sotimisella. Tietystihän aihe on jo niin sotaisa kuin olla ja voi mutta silti sotimista olisi voinut vähentää, sillä pituus alkaa tuntua loppuunkohden hieman puuduttavalta. Mutta jo senkin takia että aihe on aika iso taakka filmatisoitavaksi niin nuo äskeiset virheet voi antaa anteeksi mutta jos jatkossa ollaan suunnittelemassa tämän tyyppisiä sotaleffoja niin noista virheistä voisi ottaa opiksi.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset eivät mitenkään päätä huimaa vaikka elokuvassa onkin mukana sellaisia isoja nimiä kuten Josh Hartnett, Ewan McGregor, Tom Sizemore ja Eric Bana. Kukaan noista herroista ei tee oikein isoa vaikutusta mutta Tom Sizemore näyttelee hyvin ilman turhia ylinäyttelemisiä ja ei vaikuta missään vaiheessa yhtään ärsyttävältä vaikka joissain tämän miehen leffoissa tämä onkin ärsyttävä suupaltti.
Isku Mogadishuun on sotaelokuvien faneille pakollista katseltavaa ja muillekkin sohvan kuluttajille tämä on ihan suositeltava katselukokemus vioistaan huolimatta. Elokuva tuntuu välillä ylipitkältä ja pääosan Josh Hartnett lähinnä ärsyttää ja ei vakuuta roolihahmollaan. Mutta teknisesti elokuva on loistava ja elokuvan käsikirjoittajat ovat tutkineet tarkasti tositapahtumat joihin elokuva perustuu. Mitään leffamaailmaa mullistavaa ei tältä elokuvalta kannata odottaa mutta sopii hyvin illan vietteeksi.
nimimerkki: Mask
