Häjyt (1999)
- Tuotantovuosi:
- 1999
- Ohjaajat:
- Aleksi Mäkelä
- Pääosissa:
- Juha Veijonen, Kalevi Haapoja, Samuli Edelmann, Teemu Lehtilä
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 100 min
- Genret:
- Draama, Toiminta
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (365): 
Oma pikatuomio
Kolme rötöstelevää kaverusta Kauhavalta päättää ryöstää pankin, mutta kun tahtoa on enemmän kuin taitoa, niin kaveruksista kaksi: Antti (Juha Veijonen) ja Jussi (Samuli Edelmann) joutuvat viiden vuoden linnareissulle, Heikin (Teemu Lehtilä) päästessä pälkähästä.
Kun kakku on lusittu, pääsevät Antti ja Jussi jatkamaan elämäänsä Kauhavalla, mutta kaidalla polulla pysyminen tuottaa vaikeuksia, varsinkin kun kaupungin nykyinen nimismies on vanha tuttu Heikki.
Häjyt on lähes täydellinen kertomus pohjanmaalaisista puukkojunkkareista, joiden kaaliin ei tahdo millään painua minkäänlaiset säännöt tai lait ja rehellinen työntekohan ei missään nimessä tule edes kysymykseenkään. Isoisä Karhun sanoja lainaten "rehellinen työ ei oo koskaan kannattanu, eikä kannata!". Elokuvasta on vaikea löytää heikkouksia, sillä huumoria piisaa, musiikki natsaa kohdilleen, eikä tarinassakaan ole valittamista.
Edelmann ja Veijonen ovat jo ulkonäöltään huippuosuvia näihin rooleihin ja molemmista paistaa maailmankuulu suomalainen äijämäisyys, suoraan kaljamahan ja nahkarotsien läpi. Näyttelijäsuoritukset menevät nappiin ja samaa voi todeta kaikista sivuroolien esittäjistäkin, joita en tässä ala mainitsemaan, koska lista on pitkä kuin nälkävuosi.
Pelkkää äijämäistä nyrkkien heiluttelua leffa ei kuitenkaan ole, vaan ohjaaja Mäkelä päästää katsojat näkemään Antin ja Jussin herkän puolenkin. Sillä jokaisen äijän sydämestähän löytyy pikkuinen nallekarhu. Koskettavakin leffa osaa siis olla ja antaa katsojalle maukkaan kokemuksen.
Tiesitkö, että Häjyt ovat 1800-luvulla Etelä-Pohjanmaalla vaikuttaneita puukkojunkkareita.
Yksi suomalaisen elokuvahistorian parhaista pätkistä, ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Pisteet:
Arvosteltu: 31.07.2008
Katsottu: Kotona
Pohjanmaalla kolme kaverusta ryöstää pankin. Kaksi heistä joutuu vankilaan, mutta kolmas ei jää kiinni, eivätkä kaverit anna häntä ilmi. Kun kaverukset viiden vuoden päästä pääsevät ulos, he palaavat juurilleen, ja rötöstelykin tahtoo jatkua. Nyt tosin viinanmyymisenä. Mutta mutta. Kolmas kaverus palaakin paikkakunnalle-nimismiehenä!! Tätähän eivät kaksi muuta ymmärrä, mutta luulevat että kolmas päästää heidät nyt kaikesta kuin koirat veräjästä... kolmas mies on nyt kahden tulen välissä.
Aleksi Mäkelä kuvaa näitä yksinkertaisia uhoojia realistisesti. Onhan Häjyissä otettu reippaasti mallia rapakon takaa tulevista toimintarevittelyistä, mutta Häjyt ei silti ole puhdasveristä actionia nähnytkään. Ja räiskettä on kiitettävän vähän, ammuttiinkohan leffassa kaksi laukausta. Väkivaltaa on silti muissa muodoin (lapiolla naamaan, nyrkillä naamaan, polvella naamaan...) aika reippaasti. Mutta Häjyt ei liioittele. Tämän leffan puukkojunkkarit ovat oikeastaan kaksi yksinkertaista junttia, jotka eivät osaa tehdä mitään muuta kuin sitä mitä tekevät.
Mäkelä ohjaa siis ihan hyvin. Selvä. Näyttelijäntyö on myös hyvää. Kaikki pläjäyksen näyttelijät osaavat hommansa ihan mukavasti, ja musiikkipuoli ansaitsee vielä oman mainintansa. Eppu Normaali ja Kolmas Nainen soi, ja sehän sopii. Myös leffan tunnari on aika hyvä.
Häjyt sijoittuu suomielokuvan TOP-10 listalla jonnekin vitosen tai kutosen paikkeille, eikä se ole huono saavutus, vaikka suomessa ei kovin montaa hyvää elokuvaa olekkaan tehty. Tämä on kuitenkin yksi niistä. Suosittelen.
Pisteet:
Arvosteltu: 30.12.2003
Katsottu: Kotona
Häjyt kertoo kolmesta kaveruksesta Pohjanmaalta joista kaksi joutuu tiilen päitä lukemaan pankkiryöstön tuloksena. Kolmas mukana ollut ei käryä kuprusta, ja lukee itsensä poliisiksi. Viisi vuotta kuluu ja kaksikko pääsee vapaaksi, ja kohtalo kuljettaa kolmannenkin kotikonnuille - nimismieheksi.
Häjyt aloitti Suomi-filmin uuden buumin ja ansaitsi kyllä paikkansa mielestäni ykkösleffana. Samoihin aikoihin leffoissa kiertänyt Rukajärven tie jatkoi vetoa mutta ainakaan Viljamin mielestä se ei yltänyt samalle tasolle. Lajityyppinäkään se ei iskenyt samalla tavalla.
Kuten aikaisemminkin on todettu, Häjyt taiteilee farssin ja draaman rajoilla. Ylilyönnit ovat hiuskarvan päässä, mutta Aleksi Mäkelä selviää ohjaustyönsä kanssa nippanappa ettei koko touhu lässähdä. Onneksi ukko oli tehnyt mahalaskun jo "Esa ja Vesa - auringonlaskun ratsastajissa". Ja Häjyissä kokemus näkyy hyvällä tavalla. Pieniä tyylirikkoja mukana kuitenkin on.
Näyttelijäkaarti Häjyissä tekee hyvää työtä. Erityisesti Kalevi Haapoja pohjanmaalaisena alkuasukkaana on loistava. Edelman-Veijonen -parivaljakon työtä on ruodittu mediassa tarpeeksi ja mielummin kiinnittäisin huomion sivuosaporukkaan. Talon isännät jotka pelkäävät yläkerran ukkelin lisäksi vaimojaan, ja ovat kaikki kuin kuvakirjasta "Millainen on kauhavalainen maajussi". Rehtiä ja rujoa meininkiä, ja karttuun tartutaan jos pitää ruveta hutkimaan.
Viljami näki leffan nyt neljännen kerran ja edelleen se tuntui hyvältä. Löytyipä tarinasta vielä joitain uusia yksityiskohtiakin. Kässärin tekijälle bonukset siitä.
Pisteet:
Arvosteltu: 06.10.2001
Katsottu: Kotona
