Kolme rötöstelevää kaverusta Kauhavalta päättää ryöstää pankin, mutta kun tahtoa on enemmän kuin taitoa, niin kaveruksista kaksi: Antti (Juha Veijonen) ja Jussi (Samuli Edelmann) joutuvat viiden vuoden linnareissulle, Heikin (Teemu Lehtilä) päästessä pälkähästä.
Kun kakku on lusittu, pääsevät Antti ja Jussi jatkamaan elämäänsä Kauhavalla, mutta kaidalla polulla pysyminen tuottaa vaikeuksia, varsinkin kun kaupungin nykyinen nimismies on vanha tuttu Heikki.
Häjyt on lähes täydellinen kertomus pohjanmaalaisista puukkojunkkareista, joiden kaaliin ei tahdo millään painua minkäänlaiset säännöt tai lait ja rehellinen työntekohan ei missään nimessä tule edes kysymykseenkään. Isoisä Karhun sanoja lainaten ”rehellinen työ ei oo koskaan kannattanu, eikä kannata!”. Elokuvasta on vaikea löytää heikkouksia, sillä huumoria piisaa, musiikki natsaa kohdilleen, eikä tarinassakaan ole valittamista.
Edelmann ja Veijonen ovat jo ulkonäöltään huippuosuvia näihin rooleihin ja molemmista paistaa maailmankuulu suomalainen äijämäisyys, suoraan kaljamahan ja nahkarotsien läpi. Näyttelijäsuoritukset menevät nappiin ja samaa voi todeta kaikista sivuroolien esittäjistäkin, joita en tässä ala mainitsemaan, koska lista on pitkä kuin nälkävuosi.
Pelkkää äijämäistä nyrkkien heiluttelua leffa ei kuitenkaan ole, vaan ohjaaja Mäkelä päästää katsojat näkemään Antin ja Jussin herkän puolenkin. Sillä jokaisen äijän sydämestähän löytyy pikkuinen nallekarhu. Koskettavakin leffa osaa siis olla ja antaa katsojalle maukkaan kokemuksen.
Tiesitkö, että Häjyt ovat 1800-luvulla Etelä-Pohjanmaalla vaikuttaneita puukkojunkkareita.
Yksi suomalaisen elokuvahistorian parhaista pätkistä, ehdottomasti katsomisen arvoinen.
