Häjyt on on kertomus kahdesta pankkiryöstäjästä, Antista (Juha Veijonen) ja Jussista (Samuli Edelmann), jotka vapautuvat vankilasta vuosien päätteeksi. Viimeisen ryöstön jälkeen kivenkoloon piilotettu rahasäkki ei kuitenkaan olekkaan siellä, missä piti, vaan joku on vienyt sen. Epäilykset kohdistuvat oitis naapurin isäntään, jonka navetan ystävykset kostoksi polttavat.
Samaan aikaan kaupungin vt. nimismieheksi valitaan Heikki (Teemu Lehtilä), joka oli aikoinaan mukana kaverusten pankkiryöstössä, mutta selvisi pälkähästä. häntä yhdistää Jussiin ja Anttiin lapsuudenystävyys, jonka takia hän yrittää auttaa heitä parhaansa mukaan kohti elämää lain oikealla puolella. Sääli vain, ettei elämä laillisesti olekkaan niin helppoa ja varsinkin Jussi tuntee vetoa Antin isän harjoittamaan viinan trokaamiseen kylillä. Lopulta kaikki tuntuu riistäytyvän käsistä, kun Anttikin luopuu toivosta rehellisen elämän suhteen.
Elokuva on Aleksi Mäkelän ylivoimaisesti paras teos. Ohjaus tukee tarinaa hyvin ja tunnelman vaihtelut naurettavien ja riipaisevien välillä ovat onnistuneita, eivätkä yhtään kotimaiselle elokuvalle tyypilliseen tapaan epäaitoja. Dialogi on uskottavan kuuloista eikä töksähtele, ja myös loistava tarina etenee luontevasti eteenpäin. Juha Veijonen tekee varman roolityön kuten myös Lehtiläkin, mutta he silti kalpenevat Samuli Edelmannin roolityön edessä. Edelmann suorastaan loistaa roolissaan Jussina, ylikasvaneena nuorisorikollisena, jolle ei ole sijaa enää tosimaailmassa, ainakaan lain oikealla puolella.
Loistavan elokuvan kruunaa teemamusiikki, joka samalla korostaa häjyjen ystävyyttä, mutta myös osoittaa ettei mikään ystävyys voi kestää ikuisesti. Soundtrackin kappalevalinnat ovat muutenkin onnistuneita. Varsinkin Eppu Normaalin Murheellisten Laulujen Maa- on onnistunut valinta.
Tästä elokuvasta ei löydy huonoa sanottavaa. Lapsena kun sen katsoin ensimmäisen kerran se kosketti aidosti ja vielä nykyäänkin, kun sen katsoo kaverien kanssa, se jaksaa pistää mielen haikeaksi. Täydellinen suomalainen elokuva.
