Pohjanmaalla kolme kaverusta ryöstää pankin. Kaksi heistä joutuu vankilaan, mutta kolmas ei jää kiinni, eivätkä kaverit anna häntä ilmi. Kun kaverukset viiden vuoden päästä pääsevät ulos, he palaavat juurilleen, ja rötöstelykin tahtoo jatkua. Nyt tosin viinanmyymisenä. Mutta mutta. Kolmas kaverus palaakin paikkakunnalle-nimismiehenä!! Tätähän eivät kaksi muuta ymmärrä, mutta luulevat että kolmas päästää heidät nyt kaikesta kuin koirat veräjästä… kolmas mies on nyt kahden tulen välissä.
Aleksi Mäkelä kuvaa näitä yksinkertaisia uhoojia realistisesti. Onhan Häjyissä otettu reippaasti mallia rapakon takaa tulevista toimintarevittelyistä, mutta Häjyt ei silti ole puhdasveristä actionia nähnytkään. Ja räiskettä on kiitettävän vähän, ammuttiinkohan leffassa kaksi laukausta. Väkivaltaa on silti muissa muodoin (lapiolla naamaan, nyrkillä naamaan, polvella naamaan…) aika reippaasti. Mutta Häjyt ei liioittele. Tämän leffan puukkojunkkarit ovat oikeastaan kaksi yksinkertaista junttia, jotka eivät osaa tehdä mitään muuta kuin sitä mitä tekevät.
Mäkelä ohjaa siis ihan hyvin. Selvä. Näyttelijäntyö on myös hyvää. Kaikki pläjäyksen näyttelijät osaavat hommansa ihan mukavasti, ja musiikkipuoli ansaitsee vielä oman mainintansa. Eppu Normaali ja Kolmas Nainen soi, ja sehän sopii. Myös leffan tunnari on aika hyvä.
Häjyt sijoittuu suomielokuvan TOP-10 listalla jonnekin vitosen tai kutosen paikkeille, eikä se ole huono saavutus, vaikka suomessa ei kovin montaa hyvää elokuvaa olekkaan tehty. Tämä on kuitenkin yksi niistä. Suosittelen.
