Child's Play 2

Child´s Play esitteli meille aikoinaan pahamaineisen murhaajan, Charles Lee Ray alias Chuckyn, joka viimeisenä tekonaan lelukaupassa luoti mahassaan sai manattua voodoo-kirouksella sielunsa siirtymään lasten suosikkina patsastelevaan Good Guy´s-nukkeen, ja päätyi pian Andy-nimisen pikkupojan syntymäpäivälahjaksi. Chucky ei kuitenkaan ollut tyytyväinen astetta muovisempaan olomuotoonsa, joten tämän ainoa vaihtoehto oli alkaa metsästämään Andyä ottaakseen pojan ruumiin manauksella uudeksi kodikseen. Nyt nukkemurhaajamme on jälleen palannut ahneen lelutehtaan johtajan palkkaamien tiedemiesten herätettyä tämän sähköshokilla henkiin, eli sijaiskotiin äiti-paran järjenmenetyksen takia joutuneen Andyn olisi jälleen parasta ottaa jalat alleen ja nopeasti.

Ikävä kyllä on heti alkuun todettava, että Child´s Play 2 ei ole pelkästään jatko-osana täysin turha, vaan se olisi tätä myös omillaan toimivana kauhutrillerinäkin. Aloitetaanpa vaikkapa tarinasta. Tarinasta? Hmmm... Koko elokuvan juoni rakentuu periaatteessa muutamaan hetkeen, jossa todella ennalta arvattavat uhrit joutuvat Chuckyn listimiksi todella verettömän näyttämättömästi. Tälläisten kohtausten välissä kuulemme Andyn kirkumista ja vakuuttelua tappajanukesta aikuisille, jotka taasen koettavat paukuttaa pojan päähän kaiken olevan vain tämän mielikuvitusta. Sitten kuolee taas joku ja sama sanasota käydään uudeslleen... Ai että osaakin olla mielenkiintoista...

Hahmot ovat todella huonosti ja hutaistusti kirjoitettuja, eikä näihin ole edes yritetty saada minkäänlaista persoonallisuutta tai syvyyttä. Asiaa ei paranna myöskään itkun kyyneleet silmiin saava näyttely (Brad Dourif poikkeuksena) tai kaamean kökkö dialogi. Esimerkiksi vaikkapa herra ja rouva Simpsonin "tappelut" Andya koskien ovat jotain niinkäsittämättömän naurettavaa kuunneltavaa! Jos tämä olisi riitelyä, niin piru vie maailma olisi rauhallinen paikka elää! Myöskin jälkimmäisen suhtautuminen aviomiehensä kuolemaan on... on... sanotaanko, että ehkäpä itse olisin hiukan järkyttyneemmän oloinen, enkä uskoisi ensimmäisenä asiana rakastamani ihmisen kuoleman jälkeen ottavani ompelukonetta esille ja alkamaan sillä askartelemaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta haluan vielä psykologisesti kiinnostavana esimerkkinä esittää sinulle kysymyksen, hyvä lukija: mitä mieltä olisit, jos ilman mitään ennakkovaroitusta autoa ajaessasi hetkeä aiemmin tehtaalta takaistuimellesi heittämä muovinen nukke osoittaisikin sinua aseella päähän ja alkaisi antaa ajo-ohjeita? Niinpä niin, olen vakaasti sitä mieltä, että kyllä eräs elokuvan hahmoista olisi kymmenen pistettä ja papukaijamerkin kylmäpäisyydestään ansainnut, katsokaa vaikka itse niin ymmärrätte..

Lavastajan täytyy kuolla! Loistavatko vaikeassa iässä olevan ongelmateinin (Kylen) seinät tosiaankin tyhjyyttään ilman yhtään julistetta tai muuta paperin palaa, lattian samalla kiiltäessä puhtauttaan? Miksi ihmeessä lelutehtaalle olisi kasattu Good Guy's-nukkelaatikoista valtaisa labyrintti? Nämä ja sata muuta tästä vastuussa olevalle kaverille esitettyä kysymystä voidaan myös kruunata lähes mustalla aukollisella muita elämän arvuutuksia, kuten miksi hemmetissä koko palanut Chucky-nukke ylipäätänsä hirveällä vaivalla kunnostetaan uuteen uskoon? Miten sama kevyt nukke onnistuu lentämään hirveällä voimalla auton jarruttaessa tuulilasista läpi? Millainen kyttä mukamas päästää 30 km/h ylinopeutta ajaneen ja mukanaan verta vuotavaa nukkea kanniskelevan tytön nalkista kuin koiran veräjästä? Ja miten ihmeessä aikoinaan saattoi olla hieno juttu heilua nahkakoppalakki väärinpäin nupissa...?

Onko tämän mammuttimaisen valitusruljanssin jäljiltä Child's Play kakkosessa sanottavana edes yhtä ainoaa hyvää asiaa? Luojan kiitos, kyllä vain on. Kuten ykkösessäkin, loppukohtaus (tällä kertaa lelutehtaalla) on muutamista käsittämättömistä epäkohdistaan huolimatta todella vauhdikasta ja nautittavaa katsottavaa. Chuckyn hengiltä saaminen ei (jälleen kerran) ole todellakaan mitään lasten leikkiä. Lopputaistelussa on myös jälleen mukana elokuvan hienoin tappokohtaus nukensilmäkoneen kaapua kantaen, ja Chuckyn kuoliaaksi mäiskiminen on muutenkin tyydyttävän veristä roiskintaa. Ja onhan kuvioissa jälleen ohella Freddy Krugerin ohella (eräs leffan sävelmä kuulostaa muuten aivan vain pikkuisen erilaiseksi väännetyltä Elm Street-teemalta!) kaikkien aikojen suosikkimurhaajani, tuo ah niin "suloinen" pikku nukkeystävämme, Bushwick Billin erästä biisiä lainatakseni "If you didn’t die, I’d say you got lucky/ All bodies found dead, fuck it, blame it on Chucky".

Eli tiivistelmänä: uskokaa tai älkää, mutta oli Child's Play 2 sitten kuinka tökerösti tai huonosti tehty ikinä, niin kyllä tämän tasoisen murhaajan sekä loppukohtauksen myötä ei voi muuta kuin hymyillä ärsyyntyneesti, onnistuivat ne penteleen tekijät tunnin tylsyydestä huolimatta hyvän maun kielelleni tekijäluettelon esiin rullatessa jättämään! En todellakaan ala suosittelemaan tämän tasoisen sotkun katsomista, ellet nyt taskussasi satu Chucky Fan Clubin jäsenkorttia kanniskelemaan, muutoin tästä näes tuskin saat irti edes sitä vähää, mitä me nukkefriikit voimme parin tähden edestä repiä. Tavallinen katselija kun varmasti yhtyisi Chuckyn lausahdukseen "no more mr. good guy".

Pisteet:
Arvosteltu: 22.07.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

kurkkuharja
Käyttäjä
40 arvostelua

Loistokas tappajanukke Chucky on palannut katsojien iloksi, mutta Andy Barclayn ja hänen läheistensä suruksi.

Kaksi vuotta on kulunut ensimmäisestä osasta. Ensimmäisessä osassa esiintynyt Karen Barclay (Catherine Hicks) ei kestänyt paineita, vaan on joutunut psykiatriseen sairalaan jonka seuraksena Andy-poika (Alex Vincent) on pistetty sijaiskotiin. Sopeutuminen ei myöskään suju mutkitta.

Child's Play 2 ei toteuta ykkösen positiivisella tavalla synkkää tunnelmaa, vaan kyseessä on kuin mikä tahansa teinikauhuleffa. Uhrit ovat ennalta-arvattavia eikä elokuvasta jää kokonaisuudessaan hyvää makua. Tosin Child's Play kahta voisi melkein ajatella mestariteoksena verrattuna täyteen Seed of Chucky -flobbiin.

nimimerkki: Nightwolf

Pisteet:
Arvosteltu: 23.07.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Nightwolf
Vieras

1988 tehtiin mahtava Child's Play, josta tuli yllättäen kohtalaisen suuri hitti ja tietenkin sille oli pakko tehdä jatko-osia. Child's Play 2 on rahastuksen makuista roskaa, mutta silti se viihdyttää, kiitos Brad Dourifin, joka on edelleen erinomainen nukkemurhaaja Chuckyn äänenä.

Child's Play 2 kertoo Andysta, jonka äiti on joutunut mielisairaalaan. Niinpä Andy päätyy sijaisperheeseen, mutta hän ei tiedä, että hänen perässään on kostoa janoava Chucky. Kuten arvata saattaa Child's Play 2 on yllätyksetön kauhuelokuva, mutta jollain omituisella tavalla se kuitenkin viihdyttää. Chuckyn animointi on edelleen hienoa katsottavaa ja Brad Dourifin ääni sopii nukelle kuin nyrkki silmään.

Ohjaajaa ei voi kehua. Alku on kömpelö ja keskivaihe elokuvassa laahaava, mutta vastapainoksi lelutehtaalla tapahtuva loppu on varsin metka. Child's Play 2 on kuitenkin poikkeuksellisen toimiva jatko-osaksi. Se ei tarjoa mitään erityistä tai mitään uutta, mutta se onnistuu kuitenkin tehtävässään, eli se onnistuu viihdyttämään, ja siihenhän tämän tyyppiset elokuvat on tarkoitettu.

nimimerkki: Ash

Pisteet:
Arvosteltu: 04.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ash
Käyttäjä
71 arvostelua