Ainoa valopilkku on Brad Dourif antamassa ääntään Chuckylle, mikä pelastaa elokuvaa paljon.

12.6.2009 01:37

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Child's Play 2
Valmistusvuosi:1990
Pituus:84 min

Eipä ollut kaikille iso yllätys, mitä menestyksekkään Child’s Play -leffan jälkeen tapahtui. Pari vuotta venattiin ja pian oli kehissä jatko-osa kuten kaikilla muillakin hyvillä kauhuelokuvilla. Tämäkin on osoitus siitä, miten päin häränpyllyä jatkikset menevät, mutta on myönnettävä, että elokuva oli juuri ja juuri ihmeen viihdyttävä.

Andy Barcley (Vincent) on joutunut sijaisperheeseen äidin joutuessa hullujen huoneelle. Samaan aikaan on käynnistetty uudelleen Kiva kaveri -nukkien tuotanto, jossa korjataan uuden veroiseksi vanha kunnon Chucky. Tapahtuu onnettomuus ja Chucky on jälleen elävien kirjoissa, aikeenaan etsiä Andy käsiinsä ja siirtää sielunsa häneen ennen kuin nuken vartalossa alkaa tapahtua inhimillistymisen merkkejä. Siinä samassa tapahtuu murhia ja Andya osoitetaan taas syyttävin sormin…

Kuulostaa melkein tutulta? Ikävä kyllä juonellisesti tämä on outoa toistoa pieniä uudistukia lukuunottamatta. Tästä voimme hiukan syyttää Don Mancinia, koko stoorin luojaa, sillä luulisi hänen voineen keksiä ovelamman juonen. Onneksi asia korjaantuu hiukan, sillä homma on maustettu riemukkaalla huumorilla, joka tulee esille Chuckyn letkautuksissa. Ja tietenkin verta on huomattavasti enemmän!

John Lafia on ohjaajana tuntematon heppu, eikä mikään ihme leffan heikkoa laatua äimistellen. Oli väärä temppu ottaa ohjaajaksi joku ammattitaidoton, joka ei panosta laatuun vaan yrittää saada homman nopeasti alta aikayksikön. Lisäksi leffassa vilisee epärealistisuutta ja -loogisuutta. Olisivat palkanneet jonkun ammattitaitoisen, kuten edeltäjän ohjannut Tom Holland.

Näyttelijät ovat taas sitä itseään. Alex Vincent on edelleen ärsyttävä, muut taas ammattitaidottomia tai ihan väärässä leffassa. Ainoa valopilkku on Brad Dourif antamassa ääntään Chuckylle. Ilman sitä saisi leffa painua hornan tuuttiin.

Chuckyn toinen toilailu on heikko, mutta Brad Dourifin ääninäyttely ja nuken huumori pelastavat paljon, joten elokuva ei ole ihan niin paska niin kuin annetaan ymmärtää. Chucky-fanit voivat vielä pitää tästä, mutta tämä leffa uhkaa jo alittaa rimaa.

Arvosteltu: 12.06.2009

Lisää luettavaa