Cabin Fever (2002)
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Eli Roth
- Pääosissa:
- Cerina Vincent, James DeBello, Joey Kern, Jordan Ladd, Rider Strong
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 95 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu
Joukko nuoria päättää viettää laatuaikaa metsikön keskellä pienen mökin kotoisuudessa. Omituiset tapahtumat seuraavat toisiaan ja pian nuorukaisille selviää, että he ovat karmivan lihansyöjäviruksen armoilla. Taistelu virusta vastaan ja pelko tartunnasta tiivistää tunnelman veriseksi ja julmaksi. Tartunnan saaneita ei säälitä olivat he sitten kavereita tai tyttöystäviä...
Musta huumori on käsite jonka siivillä Cabin Fever ratsastaa. Kauhu ja komedia toimivat yhtälönä vain silloin kun komedia on tahallista; kieroutunutta ja äärimmäisen häiriintynyttä meininkiä yhdistettynä sairaaseen läppään. Mikäs sen parempaa. Tätä kun vielä väritetään friikeillä ja omaperäisillä hahmoilla. Cabin Fever on oman lajityyppinsä parhaimmistoa mustan ja vieläkin mustemman huumorin vaativalla osastolla. Veri lentää, häröä sekoilua on sopivan liikaa, ällötysprosenttikaan ei pääse turhan alas laskeutumaan.
Loistavan häröt henkilöhahmot tähdittävät tätä pilke silmäkulmassa väännettyä laatupätkää. Sairaalloisen hauska kohellus huipentuu yhteen isoon vitsiin. Näin sitä laatukauhua tehdään tietenkin vakavasti ja uskottavasti, mutta ei kuitenkaan liian vakavasti. Ajoittain löytyy myös sitä kauhu ja gorepuoltakin, vaikka mässäilyksi ei menekään, on siitä huolimatta kysymyksessä elokuva, jonka heikon vatsan omistavana poloisena jättäisin suosiolla vuokraamatta.
Okei. Osasin varautua tähän melko hyvin. Arvostelut Cabin Feveristä ovat menneet laidasta laitaan. Itse en tätä olisi valinnut vuokraamon hyllyltä, mutta ei kait se auta kun ruotsalainen ystävä tulee käymään, kirjaimellinen kauhuleffanarkkis, ja tämä oli ainut leffa mitä mies ei ollut nähnyt. Pakkohan se sitten oli ottaa...
Cabin Feverin perusjuoni on se kliseistä klisein. Otetaanpa joukko nuoria. Perussääntönä pitää muistaa tietenkin se, että tytöillä pitää olla hyvät, muodokkaat *krhm* sukupuoltaan edustavat ruumiinosat. Sitten heitetään kourallinen (tyhmiä!) nuoria keskellä metsää. Odotetaan että yö iskee. Joku astetta hämympi tyyppi hyppää metsän pimeydestä esiin, ja homma voi alkaa... Ei siis mikään omaperäisimmistä omaperäisin juoni, todellakaan. Mutta Cabin Fever ei ole niinkään kova kauhuelokuva, sillä vasta lopussa alkaa tapahtua. Ensimmäisen tunteroisen nuoret hommaavat milloin mitäkin. Yksi ampuu ilmakiväärillä oravia, kun toiset ovat lakanoitten välissä, ja toiset ovat nurkan takana imeskelemässä fritsuja. Kuitenkin, jossain vaiheessa nuoret huomaavat, että eräs heistä alkaa muistuttaa uhkaavasti sitä samaa psykoa ukkoa, joka silloin viime iltana vähän pääsi säikäyttämään. Siitä alkaa hirveä epäileminen, kuka muuttuu seuraavana. Et voix olla enää niinq tylzempää leffaa? No, ehkä mutta Cabin Fever on silti sieltä huonoimmasta päästä...
Kun käsikirjoittaja on tätä rustannut, on tyyppi varmaan istunut huussissa, ja saanut kummia ideoita, sillä leffa on ihan kir-jai-mel-li-ses-ti tyhmä, esimerkkinä idioottimainen pikkupoika, joka saa jotain ihme kohtauksia. Kyläläiset ovat kaikki aivan hämyjä kaupanmyyjää myöten.
Tämä muistuttaa melkeinpä jotain huonoa kotikameralla tehtyä kauhuelokuvaa, jonka budjetti on ollut ihan vähän isompi...
Okei, eli perusidis on tyhmä, käsikirjoitus huono, mitä sitten Näyttelijät eivät ole niin huonoja, mutta eivät kyllä loistakaan. Ohjaus on ihan OK-tasoa, mutta minkä sille voi kun käsikirjoitus on mitä on...
Cabin Fever on surkeuden huippu kauhuleffojen saralla. Jotku tykkää, jotku ei (vertaa muihin arvosteluihin), minä en.
nimimerkki: mada
Näin aluksi haluaisin kiinnittää huomiota elokuvan nimeen. Cabin Fever eli vapaasti suomennettuna mökki kuume. Hah, sehän pitää nähdä...
Ja perinteisellä kaavalla lähdemme liikkeelle, eli joukko nuoria menee mökille vähän hurvittelemaan. Kuullostaa kivalta vai? No, onneksi tilanne sitten kohtapuoliin paranee, nimittäin hyvin sairaan näköinen ukkeli saapuu heitä tapaamaan. Tässä vaiheessa elokuvan suurimmat vahvuudet nousevat pinnalle ja ohjaaja Roth painaa kaasua. Ukko rykii verta ja nuoret eivät uskalla päästää tätä lähelleenkään, vaan ottavat ja tappavat koko ukkelin. Ja pian nuoret saavat yksi kerrallaan kokea ilmeisesti tarttuneen pöpön, joka kirjaimellisesti käy lihan kimppuun. Ällöttävää ja ahdistavaa menoa on siis luvassa ja tällä kertaa tyylikästä sellaista.
Eli Roth, siis herra ohjaaja, on uusi kyky leffa taivaalla. Näin ollen on vain todettava, että herralla todellakin on lahjoja ja silmää. Silmää usean tusinaohjaajan edestä. Sävyt ovat kohdallaan ja kuvakin ahdistaa, ei vain äänimaailma. Tunnelmaa osaa herra luoda hyvin, kuten Tobe Hooper aikoinaan. Elokuvan tunnelma tuntuu myös kotikutoisen omaperäiseltä, joka on tottakai tervetullut uudistus ja tekee hyvää leffan kannalta. Elokuva nimittäin viljelee pelottelun ja ahdistelun lisäksi myös kieroakin kierompaa mustaa huumoria, joka on onnistuneesti sekoitettu näihin kahteen elementiin ja parasta on, että kaikki pelaavat edukseen.
Käsikirjoituksen puolesta näytän myös vihreää valoa, sillä vaikka elokuva alkaakin teinikauhuille tyypillesti, juoksee se kuitenkin tuota karkuun eksyttäen sen, eikä se myöskään palaa missään vaiheessa. Olin löytävinäni elokuvasta myös sen kolmannen puolen, sillä olin poimivinani elokuvasta niin kunnianosoituksellisia kuin ivallisiakin viittauksia muihin kauhuleffoihin, teinikauhuiluihin ja klassikoihin, kuten Evil Dead ja Moottorisaha Murhat.
Ja lopuksi täytyy yhtyä muidenkin tahojen kanssa toteamukseen, että tästä porukasta kuullaan vielä. Rothista nyt ensimmäisenä veikkaisin.
Kaiken kaikkiaan Cabin Fever on loistava ja monipuolinen kauhuelokuva, joka onnistuu niin pelottelemaan kuin olemaan samalla mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu, eikä onnistu möhlimään pikku ylläreidensä kanssa. Ja loppukohtaus antaa tragikomiikalle jo uuden käsitteen.
nimimerkki: Sano mitä sanot
David Lynchin nimi vilahtelee taustavoimissa. Monissa paikoin puhutaan kiertelemättä kulttistatuksesta. Cabin Fever? Mielenkiintoista. Trailerikin lupailee hyvää: Kasa nuoria metsässä. Lihaa nylkevä virus. Taitavan ahdistavia väläyksiä sairaalan käytäviltä ja mökkihöperöinnistä. Hmm. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, muttei lopulta olekaan.
Myönnetään: ohjaaja Eli Rothilla on silmää. Leffan ensivaikutelma on mukavan rosoinen ja tyylitajuisen punasävyinen. Ensimmäinen puolisko tahdittuu Badalamentin scoren siivittämänä mukavan rauhallisesti, eikä lievän teinimäinen rällästelyasenne juuri haittaa. Mutta sitten porukkaa alkaa toden teolla sairastua, ja... Cabin Fever vetää tahallaan överiksi. Liian överiksi. Meininki muuttuu kauhusta puolikomediaksi hirvittävän jyrkästi; epäuskottavasti. Välillä onkin vaikea sanoa, onko kohtausten koomisuus tarkoituksellista. Hyvänä esimerkkinä järkyttävän tukan omaava blondi karatepoika, joka tahtoo pannukakkuja ja huitoo sen jälkeen käsillään typerästi. Öh?
Leffan roolisuoritukset eivät jää kummoisiksi, mutta casting on oikeastaan aika onnistunut. Remmi osaa juosta pakoon ja näyttää edustavan kauhistuneilta, eikä Cabin Feverissä juuri muuta tarvitse - kunhan tissejä vilahtelee ja vaara vaanii. Hohhoijakkaa. Sivuhahmoista on rakennettu viimeisen päälle friikkejä, mikä alkaa pidemmän päälle jurppimaan.
Hehkutuksen jälkeen Cabin Fever oli täysin erilainen leffa kuin odotin. Sulattelunkaan jälkeen siihen ei silti osaa suhtautua vakavasti, sillä kokonaisuus hapuilee liikaa. Jos verisyys ei tee tiukkaa, kieli poskella –kauhistelu saattaa kuitenkin viihdyttää kaveriporukkaa pienessä hiprakassa. Ehkä.
Ai niin, loppukohtauksen päättävä puujalka sukeltaa muuten syvälle. Bäääd.
Melkoisen aivotonta kauhuhuttua. Neljä ärsyttävää statisti-teiniä menee pienelle järven rannalla sijaitsevalle mökille. Jonkin ajan kuluttua paikalle pamahtaa paikallinen asukas, joka kaikesta päätellen on sekaisin. Tilanne päättyy väkivaltaisesti, mutta pian ilmenee, että hän sairasti tappavaa tautia, joka leviää.
Tilanne on kliseinen ja vainoharhaisuutta ruokkiva. Veri lentää ja erityisesti taudin runnomat ihmiset näyttävät todella pahoilta. Juoneen liittyy myös raivohullu koira ja paikalliset asukkaat. Pientä huumoria on hieman mukana vaikka pääasiana on rankka pelottelu.
Cabin Fever on aivoton kauhuviihteen pläjäys, joka onnistuu tekemään pari hyvää säikytystä ennen kaikkea rankan splatter-asenteen takia. Lisäksi käsikirjoituksessa pakollinen poliisi ei onneksi ole kliseinen rasisti, vaan värikäs party-animal, jonka olemus herättää annoksen sympatiaa.
Lopussa on luonnollisesti ilkeä käänne, jota en paljasta. Hilpeä kauhuleffa.
nimimerkki: Jurpo
Amerikkalainen kauhuelokuva on jo pitkän aikaa elänyt puutostilassa, eikä moneen vuoteen ole tullut kunnollista kauhuelokuvaa mutta nyt näyttää ajat muuttuneen. Texas Chainsaw Massacre remake versio oli yllättävän hyvä kauhupätkä, joka ei häpeä alkuperäisen version kanssa. Mutta nyt iskee salamana Cabin Fever, joka on samalla hemmetin hauska että pelottava elokuva. Vitsit ovat hauskoja ja verta lentelee mukavasti, että pakko olla tyytyväinen. Tällaista elokuvaa ei ole moneen vuoteen tullut.
Cabin Fever käyttää hyväkseen teinikauhuelokuvien kliseitä mutta luo niistä aivan uudenlaisen elokuvan. Mukana ovat tyypilliset teininuoret, joiden puuhasteluun kuuluvat ryyppääminen, seksi, tyhmyys, itsekkyys ja viimeisenä muttei vähäisempänä, huumeet. Kuten moneen kertaan on todettu, näistä aineksista saa helposti tehtyä typerän kauhuelokuvan, muttei tämä kaava koske Cabin Feveriä.
Viisi nuorta lähtevät viettämään viikonloppua syrjäiselle mökille. Alku sujuu hyvin kunnes lihansyöjävirus lähtee valloilleen ja tartuttaa yhden nuorista. Virus saa nuorien tunteet kuohumaan ja kohta porukka on viittä vaille räjähdystä…
Eli Rothin ohjaama Cabin Fever on mukava tervetuliainen tähän väsähtäneeseen kauhumaailmaan ja tämän elokuvan jälkeen odotan innolla Rothin muita projekteja, enkä varmasti ole ainoa. Kauhudiggarina pidän Cabin Feveristä täysillä, vaikkakin pitää myöntää, ettei elokuva ole mikään mestariteos, muttei kauas jäädä. Elokuvan mökki tuo varmaankin monelle kauhufanille Evil Deadin mieleen ja heti tämän jälkeen haukkuu elokuvan pystyyn, itse en ota tätä kantaa. Pidän Cabin Feverin mökkiä kunnianosoituksena loistavalle Evil Deadille.
Joukkio nuoria lähtee metsämökille remuamaan ja pitämään hauskaa, homma muuttuu painajaiseksi. Tähän asti ajateltuna kaava on perinteistä kauhuhommaa. Nuorisojoukkoa ei jahtaakkaan pääasiassa paha henki tai paikallinen kylähullu. Keskuuteen ilmestyy lihansyöjävirus, joka kalvaa nuorten ihoa. Virus onkin huomattavasti realistisempi vaihtoehto nykymaailmassa kuin nuo edellämainitut perinteiset kauhuelementit. Tuo tekee leffasta samalla hiukan erikoisen, enemmän toden oloisen, mutta samalla inhottavan katsoa, koska tuollainen voisi olla jopa mahdollista oikeassa elämässä.
Cabin Fever on ollut jonkinsorttinen hitti kansainvälisillä leffafestareilla. Lisäksi leffalle ollaan jo näin varhaisessa vaiheessa asettamassa kulttimainetta. En silti oikein tajua, mikä tässä on niin hypetettävää. Kaippa kauhudiggarit saavat hiukan realistisemman pahan, eikä mitään naamarimörköä. On tässä se hyvä puoli kumminkin että kauhuhomma menee oikeaan suuntaan, pois teinikauhuilusta.
Kyllä ne kylähullut ja kummajaisetkin sieltä sitten jossain vaiheessa ilmestyvät, jotta kehiin saadaan jotain perinteisempää ja konkreettisempaa vihollista. Nuorison käytös ihmetyttää ystäviään kohtaan, mutta ehkäpä tässä homma onkin esitetty realistisesti. Ihminen on tiukan paikan tuleen peto toiselle vaikka kyseessä olisi hyväkin ystävä.
En oikein pitänyt leffasta vaan se pikemminkin ällötti. Ehkä leffan osoittama kauhu on turhankin realistista. Leffa onnistui kaikessa yksinkertaisuudessaan olemaan melko sekava. Virushommaan ei selkeästi luotettu tarpeeksi ja mukaan piti tuoda kylähullua sun muuta perinteisempää. Tuo sekoitti mielestäni kokonaisuutta. Pläjäyksestä jäi melko omituinen jälkimaku. Erikoinen, mutta keskinkertainen pläjäys.























































