Blondin kosto (2001)
- Alkuperäinen nimi:
- Legally Blonde
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- Robert Luketic
- Pääosissa:
- Luke Wilson, Matthew Davis, Reese Witherspoon, Selma Blair
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 96 min
- Genret:
- Komedia
- Elokuvasarja:
- Blondin kosto, Blondin kosto 2
Tarinan Barbie eli Elle Woods (Witherspoon) on blondeista blondein. Hän kulkee omiensa (lue: barbikansan) parissa ja manikyyrissa hyräillen “Nyt mä olen muotitietoinen…”. Sitten Barbiemaailmaan tuleekin särö: tarinan Ken, lakimiesperheen itsekeskeinen kuopus Warner (Davis), jättää sankarittaren syntymäpäivänä. Johan siitä viikon itkut ja suklaakuurit kehittyvät. Ja ainoa tie ulos onnettomuudesta vie (manikyyrin kautta) Harvardiin!
Tavanomaisen ihmeselviytymistarinan tavoin Elle kasvaa vaikeuksista voittajaksi, ja Ken-ehdokkaiden määräkin kasvaa tylsien lakimiesten parissa. Ykköskertoimet kasvavat tarinan edetessä Emmett Richmondin (Wilson) kohdalla, mutta vanha Ken roikkuu kuvioissa. Kuinka siis käykään, kun blondi alkaa ratkoa säälittävien lakimiesjannujen sotkuja.
Käsikirjoitus yrittää olla nokkelampi kuin mitä se on. Pahat ovat tavallistakin pahempia (mm. Vivian, tuo kuuden karaatin sormus sormessaan kulkeva katala nainen) ja hyvät tavallista blondimpia. Reese Witherspoon ei ihan ole parhaimmillaan tässä parodiassa, vaikka onkin väläytellyt komediennen kykyjään esim. Alexander Paynen Vaalit –komediassa. Taustajoukko on sopivasti kaunista ja komeaa, ja tahallisen ärsyttävä popitus soi taustalla. Maininnan arvoisia ovat ainakin Linda Cardellini todistajanaitiossa kauheine permanentteineen sekä loistava Oz Perkins, joka on tullut isäänsä (Anthony) hullujen ilmeidensä osalta.
Leffa tarjoaa pari oikeasti hauskaa kohtausta. Ellen hakuvideo Oikikseen on vähintäänkin nerokas, oikeusalissa käytävä ”Enrique on homo” – näytös tarjoaa oivaa Cher-pilkkaa ja muutamat Witherspoonin käyttämät oivat maneerit naurattivat. Harmi, että itse tarina ympärillä on huono. Opetushan on se, että koskaan ei saa luovuttaa ja hurvitteluvaihteen päälle heittäneen blondin (uusille muodikkaille korko)kengille ei astuta.
Blondin kosto on mahdollisimman pinkiksi värjätty väritön komedia. Sen barbiehuumori tosin varmasti aukeaa paremmin kauniimman sukupuolen edustajille. Tältä suunnalta pojoja lankeaa vain kaksi ja puoli.
Elle Woods (Reese Witherspoon) on seksikäs blondi ja koulunsa suosituimpia tyttöjä. Suosiostaan ja seksikkyydestään huolimatta tämä ei riitä poikaystävälleen, koska hänessä ei ole sitä yrittävyyttä. Kun kundi lähtee Harvardiin lukemaan lakia on Ellenkin lähdettävä mukaan. Kukaan ei usko Ellen pärjäävän Harvardissa, ei edes ex-poikaystävä mutta Elle päättää todistaa kaiken….Blondin kosto.
Blondin Kosto pääpiirteissään yrittää kertoa, että kauneus on katsojan silmissä ja ennakkoluulot ovat ihmisen luomia harhoja –kauneudesta. Elokuva kuitenkin epäonnistuu tässä asiassa, se on liian teennäinen ja kliseet räjähtelevät ympäriinsä. Ellenin maailma on liian täydellinen, hän ei pysty olemaan todellisessa maailmassa ja värit tuntuu olevan tärkeimpiä kuin mikään. Pilvessä? Tällaiselta minusta tuntui elokuvan jälkeen. Hyvä pilvileffa.
Myös elokuvassa ärsytti se, että hyvä ihminen saa kaiken, pitää hymyillä ja pitää värikkäitä vaatteita. Eli seuraavan kerran kun menee kokeet penkin alle, pitää pistää 80-luvun vaatteet päälle, hymyillä minkä kerkiää ja mennä opettajan luokse niin varmaan sen avulla saan paremman numeron. Camoon, ei voi olla teennäisempää juonta. Nämä ollaan nähty monet kerrat, eikä Blondin Kosto tuo aiheeseen mitään uutta.
Reese Witherspoon on ihastuttava roolissaan ja paikoin hauska (yli)näyttelemisellään. Jossain paikoin elokuva nauratti hymy suussa, joten ei ole kyse mistään täysin surkeasta komediaelokuvasta. Parit naurut ja pilvinen olo – Blondin Kosto.
Miten blondi osaa nauraa blondille? Tämän elokuvan parissa oikein loistavasti. Tosin on myönnettävä, että blondin kostoa katsellessa ei saa olla kuiva tosikko, joka on epävärma omista älynlahjoistaan, koska silloin ei nauru raikaa.
Blondin kosto on esimerkki elokuvasta, jossa pienillä yksityiskohdilla luodaan kuvaa täydellisen stereotyyppisestä blondista ja nämä piirteet kuten blondin huoneen koristelu, pukeutuminen tai mitkä tahansa tavarat osoittavat. Silti elokuva antaa myös opetuksen ja mahdollisuuden kaikille blondeille, että ennakkoluulot on voitettavissa ellei itse alistu niitä uskomaan.
Blondin kosto on helppo ja kevyt elokuva, jota pystyy seuraamaan puolinaisellakin teholla, mutta samalla elokuvasta menettää useita hauskoja piikkejä. Vaikka elokuva on karrikoitu, ei huumori mene yli yltiöpäiseksi kohellukseksi, vaan se pysyy tiukasti rajoissaan. MIeli avoinna ja nauruhermot kunnossa elokuva on yksi nautittavimmista komedioista mitä olen koskaan katsonut! Naiset eivät jää eivätkä jätä toisiaan pulaan!
Nimimerkki: Sappi
Arvostelija
Sappi
Vieras
Blondin koston juoni on nopeasti tiivistetty. Poikaystävänsä jättämä Elle (Reese Witherspoon) päättää näyttää, että myös blondin pään sisällä voi raksuttaa. Elle pänttää itsensä Harvardin yliopistoon lukemaan lakia ja toivoo saavansa samassa paikassa majailevan poikaystävänsä takaisin. Blondi lähtee oikikseen olisi siis miltei parempi suomennos elokuvalle kuin Blondin kosto.
Blondin kosto oli kai suurikin menestys Amerikan maalla ja leffan näkemisen jälkeen ei tuosta osaa olla edes kovin yllättynyt. Suureen osaan amerikkalaisista kun todellakin tuntuu kerta toisensa jälkeen uppoavan elokuvallisesti lättänät ja mitäänsanomattomat pläjäykset.
Blondin kostosta parhaan elokuvaelämyksen saavat varmastikin ne ihmiset, joiden maailmankuva on jostain syystä vielä ruusunpunan sävyttämä eli siis ne, jotka uskovat, että hyvyys voittaa aina ja paha saa palkkansa. Blondin kosto on tehty niin räikeän sokerikuorrutetuksi, ettei tuo ole voinut onnistua ilman tarkoituksenmukaisuutta. Leffan aikana mietinkin moneen otteeseen oliko elokuvan tarkoitus olla itseironinen, sillä uskottavat hetket oli laskettavissa sahan käyttäjän sormin. Ainakin minut imeläisen söötti tarinan kerronta sai lähinnä kiemurtelemaan penkilläni.
Jos elokuvan tarkoituksena oli tosiaan olla ironisella tavalla läpinäkyvän lässy tai kritisoida blondiuden ynnä muiden ulkoisten piirteiden aiheuttamia ennakkoluuloja niin ei se ainakaan noissa tavoitteissa onnistu vakuuttamaan millään tavalla. Tämän kliseisen perusviihteen parissa saattaa moni viihtyäkin, mutta minulle vaisu "komedia" oli liian sinisilmäistä tavaraa. Elo olisi toki ainakin hetkittäin helppoa mikäli osaisi vain uppoutua Blondin koston maalaamaan maailmaan ja nauttia reilut puolitoista tuntia hymy autuaasti huulilla. Totuus vain iskisi väistämättä kasvoille pilvimaailmasta takaisin karuun todellisuuteen palaamisen jälkeen.
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras























































