Ben Hur (1959)

Vaikka Ben-Hur pohjautuu romaaniin ja raamatulliseen tarinointiin, on sen yksi ongelma alussa heti nähtävillä: katsoja pähkäilee, kertooko tarina loppujen lopuksi Jeesus Kristuksesta vai Judah Ben-Hurista. Ei sillä, kyllähän pääsiäisen tapahtumat nousevat ratkaisevaan rooliin Ben-Hurin tarinan kannalta lopussa, mutta silti mm. alun Jeesus-kohtaus tuntuu täysin turhalta elokuvallisen kerronnan kannalta.

Ben-Hur on siis eeppinen spektaakkeli ja vuoden 1959 Oscar-rohmu. Elokuvan historiassa Ben-Hur on aivan oma lukunsa, mutta missään nimessä se ei ole täydellinen elokuva. Ottaen huomioon valmistusvuotensa, lavastus ja vaatetus ovat huippuluokkaa, mutta käsikirjoitus kompastelee, kun vaikuttavien suurkohtausten jälkeen tulee pahoja suvantovaiheita, jotka jättävät myös muutamia mielenkiintoisia hahmoja kokonaan pois tarinan sykkeestä.

Ben-Hur on pohjimmiltaan opettavainen tarina ja kostoseikkailu, jossa lopulta oikeudenmukaisuus vie voiton. Monipuoliset tapahtumat ja hyvät näyttelijäsuoritukset pitävät pintansa täydellisesti vertailussa myöhemmän ajan elokuviin. Ylipituutta voi toki aina arvostella, mutta Ben-Hurin kaltainen superklassikko väliaikamusiikkeineen on kuitenkin jokaisen minuuttinsa ansainnut. Ben-Hurin katsominen kuuluu todellakin yleissivistykseen.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.05.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

michelangelo
Käyttäjä
78 arvostelua

Lew Wallacen kuuluisan romaanin pohjalta syntynyt Ben-Hur on historiallinen ja raamatullinen eepos, joka aikoinaan imi inspiraatiota myös kaikista niistä lukemattomista 1950-luvun muinaisspektaakkeleista, joita Hollywood suolsi pihalle aina vuonna 1951 valmistuneesta Quo Vadisista lähtien. Ben-Hurin hillitön menestys lippuluukuilla ja palkintogaaloissa näytteli suurta osaa täysin uudenlaisen ajattelutavan syntymisessä Hollywoodin sikariportaan keskuudessa. Tämä uusi ajattelumalli suosi valtavien taloudellisten riskien ottamista, kunhan lopputuloksena syntyisi maailmanlaajuinen jättimenestys.

Ben-Hurin juoni on sitä tuttua ja turvallista paatosta. Rakkautta, kostoa ja vihaa on ilmassa niin paljon, että kotikatsomossa tapahtumia tulee seurailtua lähinnä huvittunut ilme kasvoilla. Tarina polkaistaan käyntiin, kun vanhat lapsuuden toverit ajautuvat erimielisyyksien repiminä lopullisesti eri leireihin. Juutalaisprinssi Ben-Hurin on pakko kaivaa sotakirves esiin, sillä turmeltunut roomalaispyrkyri Messala lähettää poloisen prinssin orjakaleerille. Kova on myöskin Ben-Hurin läheisten kohtalo. Äiti ja sisko nimittäin pääsevät saastaiseen vankityrmään nauttimaan roomalaisesta vieraanvaraisuudesta.

Ben-Hur ilmentää Hollywoodin ehtaa kulta-aikaa. Lavastus on aikalaisiin verrattuna suorastaan suuruudenhullua. Puvustus on upeaa ja jylhät musiikit raikavat taustalla, kun näyttelijä toisensa jälkeen käy tuijottamassa kameran ohi kaukaisuuteen silmät kyynelissä. Naiset ovat kauniita ja kainoja, miehet liiterileukaisia säihkysilmiä. On Jeesus ja on Pontius Pilatus. Kaikki palikat eeppiselle näytelmälle ovat siis kasassa. Onneksi mainio näyttelijäkaartti vastaa huutoon, ja niinpä elokuvan reippaasti yli kolmituntinen kesto vaikuttaa suht siedettävältä.

Vanha kunnon asehullu Charlton Heston avautuu nimiroolissa parhaansa mukaan. Mies onkin ollut kovassa seurassa, sillä Ben-Hurin rooliin olivat tyrkyllä myös esimerkiksi Kirk Douglas ja Marlon Brando. Hestonin vastapelurina nähdään loistava irlantilaisnäyttelijä Stephen Boyd, joka esittää hyvän ja pahan rajamailla häilyvää Messalaa. Hestonin ja Boydin yhteiset kohtaukset ovat elokuvan parasta antia, varsinkin miesten yhteenotto kilpa-ajon merkeissä on kuolematon klassikko. Tästä on toki kiittäminen myös stunt-ohjaaja Yakima Canuttia, jonka suunnittelema toimintakohtaus kuuluu elokuvahistorian merkkipaaluihin.

Kuten aina, myös Ben-Hurin tapauksessa todelliset starat löytyvät sivuosista. Henkilökohtainen suosikkini on Oscar-voittaja Hugh Griffithin esittämä arabialainen sheikki, joka potkii osaamattomia hevosohjastajia alas rattailta ja harrastaa kunnon vedonlyöntiä roomalaisten raharikkaiden kanssa. Hyvänä kakkosena tulee huikealla pukinparralla varustettu australialainen lavapersoona Frank Thring, joka varastaa harvat kohtauksensa itsensä Pontius Pilatuksen roolissa.

Ben-Hurin roolihahmojen sujuva englannin kieli vaatii aluksi hieman totuttelua näin The Passion Of Christin kielellisen autenttisuuden jälkimainingeissa, mutta kunhan alkujärkytyksestä toipuu, niin elokuva osoittautuu täysiveriseksi viihdepläjäykseksi, jonka jaksaa tsekata aina säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin. Ben-Hurin viimeinen puolituntinen olisi kieltämättä joutanut editointihuoneen lattialle, sen verran hölmö on elokuvan loppuratkaisu kaikkine ihmeparantumisineen ja jälleennäkemisineen. No, ainakaan Ben-Huria ei voi syyttää turhasta negatiivisuudesta. Kaikille historiallisten järkäleiden vihailijoille Ben-Hur on varmasti yhtä tuskaa, mutta meille muille kyseessä on Spartacuksen ja The Ten Commandmentsin veroinen katseluelämys, joka kannattaa kokea ainakin pari kertaa elämänsä aikana, jos sietokyky vain suinkin sallii.

nimimerkki: esimies

Pisteet:
Arvosteltu: 10.04.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

esimies
Käyttäjä
48 arvostelua

Ben-Hur lienee yksi kaikkien aikojen kunnioitetuimmista leffoista. Leffassa on prameita pukuja, ylväitä miehiä, uljaita hevosia ja... 11 Oscaria. Huh! Moinen eepos on jäänyt leffahistoriaan niin tärkeänä tekeleenä, että se kuuluu oikeastaan nähdä jo yleissivistyksen vuoksi. Pitääpä siitä tai ei.

Charlton Heston esittää jätkää nimiroolissa. Judah Ben-Hur on Jeesuksen aikana elänyt heppu, jota vanhukset muistelisivat luultavasti sanoin "sepä oli hieno mies". Häiskä elelee rikkaana juutalaisprinssinä aikansa, kunnes vanha ystävä Messala pistää hänet perheineen perusteettomasti poseen. Judah lähtee seikkailulle tahtomattaan, mutta vannoo vielä palaavansa takaisin...

Käsis olisi muuten juoneltaan melko tavallinen sankariraina, mutta sen tekevät mielenkiintoiseksi itse Jeesuksen ovelat cameot. Loppua kohden Hän saa nauttia valokeilasta enemmänkin, ja Judahin tarina kulkee taitavasti rinnan ristiinnaulitsemisen kanssa. Jees, mainio veto! Leffan heikoin puoli on tietenkin sen pituus - 222 minsaa. Ravikisat sun muut spektaakkelimaiset skenet saavat kellon näyttämään liiankin mielenkiintoiselta. Tylsyyden huipentumia ovat alku- ja välisoitto, joissa vain kuunnellaan mahtipontista musaa useiden minuuttien ajan. Hohhoijakkaa...

Pläjäyksessä riittää kieltämättä visuaalista loistoa (etenkin aikaansa nähden) vaikka muille jakaa. Kuuluisa ravikohtaus on kuvattu yllättävän vauhdikkaasti. Tietynlainen vänkä, vanha fiilis on alati läsnä. Muutamat otokset tuntuvat henkiin heränneiltä maalauksilta, mihin leffa tuntuisi osittain pyrkineenkin. Musiikki on myöskin hienoa kuultavaa. Näyttelijät ovat uskottavia, vaikka hahmot ovat (tarkoituksella) melko teatraalisesti kirjoitettuja.

Ben-Hur on ylipitkä, massiivinen eepos jolla on samalla oma viehättävä tatsinsa. Pingu tuntee suurta kunnioitusta, vaikkei nauttisikaan kuvasta kolmea ja puolta kuulaa enempää. Ehdottomasti katsastamisen arvoinen pläjäys on kuitenkin kyseessä - ei pelkästään elokuvallisen tärkeytensä takia.

Pisteet:
Arvosteltu: 12.11.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Pingutyyppi
Käyttäjä
210 arvostelua