Arviot
Alun takaa-ajo kohtaus nostaa leffan arvoa.
Odotukseni eivät ollet kovin korkealla ruvetessani katsomaan elokuvaa, mutta heti alkukohtauksen jälkeen tajusin että kyseessä taitaa sittenkin olla hyvä pätkä. Ja näin olikin, vaikka leffa junnasi joissain kohdissa pitkän aikaa niin sen jaksoi katsoa mielenkiinnolla loppuun asti. Juoni menee jokseenkin näin. Ex-vanki Jeff (Bronson) asustelee New Orleansissa yrittäen pysyä kaidalla tiellä. Alamaailman kytkösten välttäminen ei […]
Taiteellinen vai pöhkö ja melodramaattinen? Läpi linjan viihdyttävää settiä kuitenkin.
on italialaisin voimin vähällä fyrkalla Euroopassa kuvattu pätkä amerikkalaisilla tähdillä ryyditettynä. Spaghettiwesternien jalanjäljissä näitä filkkoja duunailtiin 70-luvulla pilvin pimein myös perusäksöneinä, rikospätkinä ja kyttäleffoina. Tämä Charles Bronsonille nakuteltu ja Sergio Solliman () ohjaama pläjäys erottuu tuosta vaihtelevantasoisesta joukosta kyllä edukseen, vaikka elokuvateoksena onkin epätasainen. Leffan käynnistävä dialogiton takaa-ajokohtaus on geneerinen ja välistä taustakangaskuviensa ansiosta kökönnäköinen. […]
Armoton mies on keskivertoa paremmin onnistunut rikoselokuva ja se kuuluu Bronsonin elokuvien joukossa siihen parempaan osastoon. Elokuva alkaa heti näyttävällä takaa-ajokohtauksella, joka kestää hyvän tovin ja sitä kautta tarina lähtee heti hyvin liikkeelle. Bronson tekeekin varmaa työtä pääroolissa vähäsanaisena Jeff Hestonina ja Telly Savalas on hyvä sivuroolissa rikollispomo Al Weberinä. Näyttelijöistä hieman yllättäin kuitenkin Jill Ireland tekee ehkä parhaimman roolisuorituksen kauniina Vanessa Sheltonina, joka pyörittelee kaikkia miehiä elokuvan aikana mielensä mukaan saadakseen valtaa. Ammuskelua ja tappeluita on hyvässä suhteessa ja 70-luvun rikosmeiningissä on oma hyvä viehätyksensä. Erityismaininta vielä loppuratkaisulle, jossa päästään nauttimaan hienosta taposta hissiin hidastuksen kera.
Sergio Sollima ohjaa, Morricone säveltää ja pääosassa nähdään Charles Bronson. Homma toimii just niinkun pitääkin tällä porukalla. Violent City on varsin viihdyttävä italocrime-leffa. Bronson on kovassa tikissä ja yhtä kova roolissaan kuin mieheltä sopii odottaa. Jill Ireland myös tietysti miehensä vastaparina on aina jotenkin todella miellyttävää katsottavaa. Unohtamatta tietenkään Telly Savalasta, joka on myös omia suosikkejani tuolta aikakaudelta. Äijä on aina roolissa kuin roolissa totaalisen vakuuttava. Violent City on myös nimensä veroisesti varsin väkivaltainen tapaus, joskaan ei alalajissaan mitenkään silmiinpistävästi. Mukana on tyylikäs takaa-ajo heti alussa ja muutenkin leffan meininki on varsin vetävää ja juoni rullaa käänteineen hienosti eteenpäin. Ei tämä kokonaisuutena Bronsonin 70-luvun leffojen kärkikastiin nouse, mutta se kertoo vain miehen filmografian tasosta. Monella muulla näyttelijällä tämä saattaisi kivuta hyvinkin korkealle. Elokuvan lopetus on muuten myös erittäin muistettava ja mieleenpainuva. Sanoisinko jopa poikkeuksellinen pääosatähtensä filmografiassa. Vahvat kolme ja puoli tähteä lähtis Violent Citylle, tai kuten Suomessa elokuva tunnetaan: Armottomalle miehelle!