Barry Lyndon (1975)
- Tuotantovuosi:
- 1975
- Ohjaajat:
- Stanley Kubrick
- Pääosissa:
- Leon Vitali, Marisa Berenson, Patrick Magee, Ryan O'Neal
- Maat:
- Iso-Britannia
- Pituus:
- 178 min
- Genret:
- Draama, Sota
Erään miehen nousu ja tuho on aihe jota on käsitelty aivan liian monessa elokuvassa. Myös Stanley Kubrickin valitettavan suppeaan mutta sitäkin monipuolisempaan tuotantoon lukeutuu yksi tällainen elokuva: lisäksi Kubrick on paiskannut elokuvaansa historiallisella teemalla. Lopputuloksena on kohtalaisen keskinkertainen elokuva, ei varsinaisesti onnistunut muttei suunnattoman huonokaan. Kubrickin huonoin elokuva kuitenkin on selkeästi kyseessä, epäilemättä osittain aiheen (historiallinen draama) itsensä asettamista rajoituksista johtuen.
Redford Barry (O’Neal) on nuori irlantilaismies, joka ajautuu kaksintaisteluun, joutuu pakenemaan, kohtaa erinäisiä seikkailuja, nousee korkeaan asemaan ja kaatuu sieltä rytisten alas. Barry Lyndonin tarina on kohtalaisen tyypillinen eikä jaksa kiinnostaa katsojaansa, sillä vaikka juonessa onkin mukavia koukkuja, tarinan kulun pääpiirteissään arvaa tyhmempikin katsoja kauan ennen puoliväliä. Elokuva on myös kolmen tunnin kestossaan ylipitkä, juonella on hetkensä, ja sitten sillä on heikommat hetkensä, mutta kolmea tuntia ei näin hataran tarinan kanssa jaksa viettää. Noususta kertova alkupuolisko on onnistuneempi kuin loppuosio.
Jos juoni onkin heikko, samaa ei voi sanoa toteutuksesta. Barry Lyndon on selkeästi Kubrick-elokuva, mukana on hänelle ominaista innovatiivista kameratyöskentelyä, hienoja kuvakulmia ja selkeä visio siitä miten tämä elokuva tehdään. Myös näyttelijät tekevät hyvää työtä - varsinkin Ryan O'Neal sopii päärooliin loistavasti - ja 1700-lukulainen miljöö on taitavasti rakennettu. Mutta maailman paraskaan tekninen toteutus ei voisi pelastaa näin auttamattoman tylsää käsikirjoitusta. Barry Lyndon on selkeä pettymys kun vertaa siihen tasoon mitä Kubrickilta on tottunut näkemään. Aika yllättävää että mies on edes ottanut tämän työstääkseen.
Barry Lyndon (O'Neal) on irlantilainen nuori mies, joka sattuu olemaan melko omahyväinen kaveri. Kaveri aiheuttaakin itselleen ongelmia ja hänen on pakko häipyä paikalta. Barry liittyy Englannin armeijaan ja lähtee manner-Eurooppaan. Tämä muuttaa melkoisesti Barry Lyndonin tulevaa elämää.
Barry Lyndon on jostain syystä hieman unohdetumpaa Kubrickia. Syyttä voi kyllä ihmetellä, sillä tämä pärjää muille Kubrickin mestariteoksille. Tarina on nyt toki tyypillinen nousu ja tuho -tarina, mutta homma on toteutettu viimeisen päälle tyylikkäästi. Stanley Kubrick käytti tässä muun muassa ensimmäistä kertaa kameralinssiä, joka mahdollisti kuvaamisen luonnonvalossa. Muutenkin huomaa, että elokuvan tekemiseen on käytetty aikaa ja vaivaa. Lyndonin valmistumiseen meni kaikkiaan kaksi vuotta.
Jo visuaaliselta puoleltaan Barry Lyndon toimii hienosti. 1700-luvun tunnelmaan on todellakin panostettu ja kameratyöskentely on hyvin toteutettua. Tämä on saatu tunnelmaltaan todella hienoksi historialliseksi eeposelokuvaksi, joka lyö 1950- ja 1960-lukujen historialliset spektaakkelit. Homma näyttää kaikin puolin aidolta. Sotakohtauksiin olisi voinut panostaa hieman enemmän, mutta ei muuten sen enempää valittamista.
Käsikirjoituskin on loistava. Dialogi toimii hienosti. Harmi vain, että ainakin DVD:llä kaikki kansallisuudet puhuvat samanlaista englantia. Tapahtumatkin saadaan vieritettyä oivallisesti eteenpäin, eikä lähes kolmen tunnin pituus juurikaan tunnu. Tosin olisi voinut muutamasta kohdasta napsia hieman pituutta pois.
Barry Lyndon on todella hienosti toteutettu elokuva yhden miehen noususta yhteiskunnan yläluokkiin ja sieltä tippumisesta. Loppu on sitten jo jokseenkin synkkä. Tämä on kyllä hienoa työtä Kubrickilta.
nimimerkki: Ville
Redmond Barry on 1700-luvun Irlannissa elävä varaton tyhjäntoimittaja, joka rakastuu serkkuunsa Noraan. Myös Englannin armeijan kenraali John Quinn on rakastunut Noraan ja kun Redmond saa selville tästä, hän haastaa Quinnin kaksintaisteluun. Redmondille kerrotaan, että hän on tappanut korkea-arvoisen kenraalin kaksintaistelussa ja hänet pakotetaan pakenemaan Dubliniin. Tämän jälkeen Redmond seikkailee monessa paikassa ja hänellä on aikamoista onnea välillä. Hän on muun muassa sotasankari, korttihuijari sekä rikkaan naisen aviomies. Kolmituntisen tripin aikana näkee kauniita pukuja, visuaalista kauneutta, romanttista kauneutta, ylipäätänsä kaikenlaista kauneutta, ja kyllähän se on pakko vaikuttaa katsojaan, mutta silti tämä on tylsä elokuva, jota en toiseen kertaan katsoisi.
Elokuvasta tunnistaa heti, että se on Kubrickin, mutta ohjaajamestarin nerokkuus ja mahtava kärsivällisyys eivät pääse oikeuksiinsa, sillä Barry Lyndonin tarina ei ole mielestäni kaikkein kiinnostavin. Silti tämä on tyyliltään niin Kubrickia kuin voi olla, mutta elokuvana tämä ei ole mestariteos.
Ryan O'Neal on loistava Redmond Barryna, jonka tietä Barry Lyndoniksi tässä elokuvassa seurataan. O'Neal on kuin tehty Barryn osaan; hänen kasvonsa ovat viehättävän surulliset ja ne sopivat uhkarohkeasta ja varattomasta nuorukaisesta herrasmieheksi kasvavan miehen kasvoiksi.
Tässä on Stanley Kubrickin huonoin elokuva. Kolme kuulaa tulee näyttelijäsuorituksista, monesta loistavasti rakennetusta kohtauksesta, joissa Kubrickin perfektionismi ja kärsivällisyys pääsevät oikeuksiinsa sekä elokuvan kauneudesta ja tragiikasta, jota ei voi sivusilmällä katsoa. Kuitenkin, kun tarina on tylsä, niin vaikea siitä on jopa Kubrickin tehdä helmeä.
nimimerkki: Nelisilmä
Arvostelija
Nelisilmä
Vieras
"Kauniin kivulias, puhdasta elokuvataidetta, kuin maalaus..." Näin ovat todenneet kriitikot, katsojat ja monet arvostetut ohjaajat (mm. eräs Martin Scorsese) Stanley Kubrickin 1700-luvun läpileikkauksesta, Barry Lyndonista. Sitä Barry Lyndon kieltämättä myös onkin, pitkälle hiottu ja valmisteltu taideteos.
Tarina lähtee liikkeelle Irlannista, jossa nuori Redmond Barry (O'Neal) rakastuu tulisesti omaan serkkuunsa Noraan. Kun nuorten rakkauden väliin tulee Englannin armeijan kapteeni John Quinn, johon Nora rakastuu, on Redmond saanut tarpeekseen. Hän haastaa kapteenin kaksintaisteluun. Viimeisenä jaloilleen kaksintaistelusta selviytynyt Redmond on tappanut arvostetun upseerin ja on pakotettu pakenemaan Dubliniin. Erilaisten sattumusten kautta Redmond joutuu lopulta soluttautumaan irlantilaisen korttihuijari Chevalier de Balibarin palvelusväkeen. Isänmaanrakkaus kuitenkin ajaa Redmondin tunnustamaan aikeensa Chevalierille ja näin miehet ystävystyvät. Tuon ajan aikana de Balibari opettaa Redmondille kortinpeluuta ja pian miehet huijaavatkin aatelisia ja kreivejä yhteistyössä. Eräällä kortinpeluukerralla Redmond ihastuu Lady Lyndoniin (Berenson), rikkaan sir Charles Lyndonin vaimoon. Rakkaus roihahtaa ja kun sir Charles pian menehtyy ovat hääseremoniat valmiit. Erikoisluvalla Redmond liittää Lady Lyndonin nimen omaansa ja alkaa käyttämään Barry Lyndonin nimeä...
Kubrickin visio 1700-luvusta on sanalla sanoen kaunista. Kuten jo aiemmasta arvostelusta käy ilmi, kuvaukset päästiin kuvaamaan luonnonvalolla, kiitos erikoislinssin. Puvustus on uskomattoman hienoa, siitä jo kiitoksena Oscar-pysti puvustuksesta. Kaikki on niin viimeisen päälle hiottua, että alkaa sitä jo itsekin ihmetellä kokonaisuuden massiivisuutta. Musiikki on toimivaa: Händelit, Vivaldit, Mozartit... aah. Vaikka omasta mielestäni Barry Lyndon ei läheskään ole Kubrickin paras, ei se missään nimessä tarkoita, että elokuva olisi jotenkin huonohko, päinvastoin yksi parhaimpia ajankuvauksia. Väliinputoajan ja aliarvostetun elokuvan maineessa Barry Lyndon valitettavasti kuitenkin on ja jos vain mahdollista suosittelen elokuvaa vuokrattavaksi tai ostettavaksi kaikille.
nimimerkki: producer
Arvostelija
producer
Vieras
Ensin Händelin Sarabande pärähtää soimaan kaikessa massiivisuudessaan. 1700-luvulla, ennen Ranskan vallankumousta, Redmond Barry (O'Neal) töpeksii ja jättää kotinsa. Äijä on tässä vaiheessa vielä viaton nuorimies. Kolmessa tunnissa kahteen lukuun jakautuva pukudraama Barry Lyndon (=päähenkilön myöhempi nimi) kertoo yhden heebon noususta ja tuhosta, maalaten samalla töllöttäjälle kaikin puolin upean kuvan ajankohdastaan.
Kubrick oli päättänyt tehdä koko leffasta yhden ison maalauksen. Siinä käytetyt kameralinssit mahdollistivat kuvauksen vailla keinotekoista valaistusta, missävaan. Kun siis kohtaus näyttää tapahtuneen kynttilänvalossa, se myös kuvattiin pelkässä kynttilänvalossa. Hillitty visuaalisuus hämää helposti - jos hahmot eivät liiku, voi hyvinkin luulla katsovansa maalausta. Hyviä maisemafotoja löytyy rutkasti, ja lavastuskin on viimeistä yksityiskohtaa myöten tiptop. Vau.
Vähintään yhtä vaikuttava on musapuoli. Soundtrackillä jyrää pääteemana Sarabanden lisäksi Schubertin romanttinen Piano trio op. 100. Ainakin meikäläiselle nämä teokset näyttivät täyden mahtinsa vasta kuljettaessaan tätä pläjäystä eteenpäin. O'Neal sopii hahmokseen kuin nenä päähän, ja muu kasti on myös hyvää kamaa.
Hienointa Barry Lyndonissa on kuitenkin sen ihmiskuvaus. Kolme tuntia tuntuu raskaalta hommalta, mutta jokainen sekunti on käytetty oikein. Katsoja saa seurata sivusta, kuinka päähenkilö paatuu viattomasta onnenonkijasta kyyniseksi hyväksikäyttäjäksi - ja koko rainan ajan heppua kohtaan tuntee kuitenkin kummaa sympatiaa. Sama homma ilmenee muuten muissakin Kubrickin filkoissa (mm. 2001: Avaruusseikkailun HAL-tietokone ja Kellopeliappelsiinin Alex).
Barry Lyndon on siis Kubrickin aliarvostetuin elokuva, ja samalla yksi parhaista koskaan. Sääli, että leffa oli jo ilmestyessään taloudellinen floppi, joka masensi ohjaajaa kovasti. Kyseessä on ajaton, joka vinkkelistä kaunis mestariteos. Jotakin elämää suurempaa.























































