Ariel

Taistolla (Turo Pajala) menee huonosti, isä ampui itsensä ja työ meni. Joten Taisto päättää lähteä maan pääkaupunkiin etsimään onnea. Ja huonosti menee sielläkin, mutta onneksi on Irmeli mustanaamiota lukevine poikineen.

Ariel on kuin Aki Kaurismäen koko tuotanto tiivistettynä. Siinä ovat kaikki Kaurismäen elokuvien peruselementit, työläiset, köyhyys, valtiovallan koneisto, Matti Pellonpää, romanssi ja rikosjuoni.
Ei siis ihme, että Ariel menestyi ulkomailla parhaiten Kaurismäen elokuvista. Ihmiselle, joka ei ole tutustunut Kaurismäen tuotantoon, tämä tragikoominen tarina Turosta on loistavaa taidetta ja viihdettä.
Hauskakin elokuva on. Matti Pellonpää ja Susanna Haavisto tekevät kelpo roolit, mutta Esko Salminen vie homman kotiin charmillaan esittämällä luihua rikollispomoa. Harmillisesti elokuvan pääosaan on valittu Turo Pajala, jonka ulkonäkö ja olemus tietenkin sopivat työttömän ja tyhmän lappalaismiehen rooliin, mutta hänen karismansa ei vain riitä. Turo Pajala vie Kaurismäen minimalismin jo sellaisiin sfääreihin, että hän vain on. Mutta voi, olisipa hän samalla tavalla elokuvassa, kuin yhtä ilmeettömästi näyttelevä Matti Pellonpää.

Ariel on virheetön elokuva, puhdas suoritus, kaunis, hauska ja melodramaattinen ajelu Akilandiassa. Mutta elokuvasta puuttuu se jokin. Elämää suurempiin ulottovuuksiin päästään vasta loppukuvassa, kun pieni soutuvene lipuu tyynessä satamassa kohti majestettista pelastusta, meksikoon matkaavaa Arielia, jonka jylhät valot heijastuvat yöhön. Muuten elokuva on maneerisinta ja keskinkertaisinta Kaurismäkeä.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.07.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Filmijokeri
Käyttäjä
13 arvostelua

Kaurismäen hieman vähemmän tunnettuihin (pitkiin) elokuviin kuuluva Ariel on henkilökohtainen suosikkini miehen tuotannosta. Mukana nähdään – tällä kertaa vain sivuroolissa – jo edesmennyt Matti Pellonpää. Rispektiä Matille.

Alussa elokuvan sankarin, Taiston (Turo Pajala) työnantaja joutuu konkurssiin. Taisto saa tästä hyvästä erorahat ja johtajan hienon auton, eihän kuulosta pahalta vai? Noh, sankarimme pysähtyy hetkeksi ostamaan ruokaan ja hänen ryöstetään, eli nyt Taistolla on vain auto. Tämän jälkeen Taiston elämä menee enemmän tai vähemmän pieleen ja lopuksi mies joutuu vankilaan. Tämän jälkeen näemme Pellonpään loistavassa roolissa Taiston sellikaverina, unohtumattoman pankkiryöstön ja ei-graafista väkivaltaa.

Ariel on hauska ja sympaattinen, juuri sellainen, mihin vain Kaurismäki pystyy. Mustaa huumoriakin on luvassa pieninä annoksina, tosin se jää sopivan kuivaksi. Loppupeleissä elokuva on ihan pikkaisen naiivi, johtuen onnellisesta lopusta. Kaurismäki on selvästi ottanut juonen suhteen vaikutteita Dostojevskin teoksista, mikä tietenkin on pelkkää plussaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 05.06.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Hyppymiina
Käyttäjä
2 arvostelua

Ariel on kaukana pienistä merenneidoista. Se on kaukana kaikesta siitä, mikä on nättiä ja pitsistä. Ariel on jotakin, joka saattaa ruostua ja on ehkä ruosteessa, mutta siitä huolimatta se pitää onnellisesti vettä.

Elokuvan päähenkilö on mies. Hänen nimensä on Taisto Olavi Kasurinen (Pajala). Hänen elämänsä on kurjahkoa. Sitten tulee kengän kuva takalistoon. Onni ei Taistolle juuri hymyile. Onni lienee muuttanut Tahitille tai jonnekin muualle, pakoon Suomen kylmää ilmastoa. Taistosta tulee olosuhteiden pakosta rikollinen. Kohtalo suorastaan isketään hänen syliinsä. Onneksi tämä pieni taistelija saa hyvän sellitoverin, Mikkosen (Pellonpää). Mikkosta kalterit eivät pidättele. Elämä on kurjaa, mutta Kaurismäki taitaa komiikan konstit.

Ariel ei ole täydellinen elokuva, mutta (Aki) Kaurismäen hauskimpiin se kuuluu. Roolivalinnat ovat oivallisia, pieniä yllätyksiäkin mahtuu mukaan. Esim. Esko Nikkari pääsee vaihteeksi mafiapomoksi. Erikoinen valinta, mutta ei ollenkaan huono. Arielia katsoo tarinan pienestä töksähtelevyydestä huolimatta mielellään useamman kerran.

Pisteet:
Arvosteltu: 14.10.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
615 arvostelua