American Beauty
Keskiarvo
Arvostelut (7): 
Pikatuomiot (501): 
Oma pikatuomio
- Tuotantovuosi:
- 1999
- Ohjaajat:
- Sam Mendes
- Käsikirjoittajat:
- Alan Ball
- Pääosissa:
- Annette Bening, Kevin Spacey, Mena Suvari, Thora Birch, Wes Bentley
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 121 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Niin kaunis. Jotkut elokuvat ovat vain niin kauniita että ei niiden kauneutta pysty yhteen arvottomaan arvosteluun tiivistämään. Tämä on yksi niistä elokuvista. Nimensä mukaisesti. Katso tarkemmin, kuuluu elokuvan mainoslause. Aluksi sitä ei tajua, mitä se tarkoittaa, mutta kyllä se lopussa alkaa valjeta. Inhimillisyys, viattomuus, kauneus.
Ennen tätä Sam Mendes oli puolituntematon jätkä, mutta tämän jälkeen hänet muistetaan. Onhan mies ohjannut tämän jälkeenkin laatuleffoja. Matkalla perditioniin ja Merijalkaväen miehen. Ne ovat molemmat laatuleffoja mutta niin on tämä hänen esikoisensakin.
Lester Burnham (Kevin Spacey) on keski-ikäinen mies jolla ei mene hyvin. Tytär (Thora Birch) vihaa häntä, hän riitelee lähes joka päivä vaimonsa (Antte Bening) ja on menettämässä työpaikkaa jossa hän on ollut jo vuosia töissä. Eräänä päivänä hän sitten tapaa tytterensä ystävän Angelinan (Mena Suvari) ja ihastuu hänen. Hän alkaa fantasuoita tytöstä ja uneksii hänestä. Hänen vaimonsa pettää sillä aikaa Lesteriä kollegansa kanssa. Ja naapuriin muuttaneen perheen poika (Wes Bentley) alkaa kuvata Lesterin tytärtä salaa. Mitä tästä kaikesta syntyy? No, yksi maailman kauneimmista elokuvista.
Kiitos Alan Ball kiitos. Kiitos tämän elokuvan loistavasta käsikirjoituksesta. Elokuvan ksäikirjoitus on nimittäin ehdotonta eliittiä. Ja Lester Burnhamin hahmo. Loistavasti käsikirjoitettu, joka on samalla aikaa säälittävä, iljettävä, hauska, samastuttava ja surullinen. Ja kun vielä pistetään Kevin Spacey näyttelemään tämä hahmo, niin syntyy yksi muistetuimmista elokuvahahmoista läpi elokuvahistorian. Ilman Burnhamin hahmoa tai Specytä koko leffa ei olisi läheskään yhtä hyvä kuin nyt. Beninginkin hahmo ja suoritus ovat hienoja, mutta eivät vedä Speceylle vertoja. Samana vuonna American Piessäkin näytellyt Mena Suvari on loistava. Lahjakas tyttö joka ei sääliksi voittanut tästä sivuosa oscaria, mutta kyllä minä olisin sen pystin voinut tytellä antaa. Hieno suoritus. Mies katsojat samastuvat Lesteriin koska kaunis tyttöhän hän on Suvari on. Ei Lester hänestä turhaan tykkää.
Musiikit ja elokuvan tunnari tarvisevat vielä erityismaininnan. Kiitos Thomas Newman! Hienot musat on tehty.
Joku voisi sanoa tätä elokuvaa pervoksi. Ehkä se onkin sitä, mutta loppujen lopuksi se on kaunis. Jo pelkästään elokuvan ulkomuoto on kaunis, (katso kansikuva) mutta elokuvassa on tiettyjä kohtiakin. Lentävä muovipussi ja loppu tulevat ensimmäiseksi mieleen. Mutta kaunis leffa. Kerta kaikkiaan. Eihän tämä turhaan viittä oscaria voittanut. Mendesin paras leffa! Spaceyn parhaita! Uskomatonta. Kaunista.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.02.2008
Katsottu: Kotona
American Beauty on Sam Mendesin ensimmäinen valkokangaselokuva. Tämä sai myös viisi Oscaria muun muassa vuoden 1999 parhaasta elokuvasta. Eikä se turhan takia Oscareita ole saanut. Kyseessä on todellakin upea leffa. American Beauty on yksi vuoden 1999 parhaimpia elokuvia. Tosin tuo elokuvavuosi olikin todella hyvä.
Elokuva tutustuttaa meidät erääseen amerikkalaiseen naapurustolähiöön. Keskiössä on Burnhamin perhe. Perheen isä Lester (Kevin Spacey) on keski-ikäinen mies, jolla on elämässään oma kriisivaiheensa. Mieheltä on menossa työpaikka alta, eikä vaimo enää ole kiinnostava. Eräänä päivänä Lester näkee tyttärensä ystävättären Angelan (Mena Suvari) ja alkaa unelmoimaan hänestä. Perheen äiti Carolyn (Annette Bening) on kiinteistövälittäjä, mutta homma ei tahdo sujua. Hän alkaa tapailla kollegaansa. Tytär Jane (Thora Birch) on teini ominen ongelmineen. Hän pitää isäänsä pelkkänä hyypiönä, jonka housut tulevat likaisiksi, kun näkee jonkun Janen ystävän.
Naapurustoon muuttaa Fittsin perhe. Isä eversti Frank Fitts (Chris Cooper) on tiukka upseeri, joka uskoo kovaan kuriin. Hän ei myöskään pidä homoista. Poika Ricky (Wes Bentley) on puolestaan huumeidenvälittäjä. Hän myös kuvaa salaa Jane Burnhamia. Kaverilla on myös muita outoja päähänpinttymiä. Angela pitääkin häntä psykona.
Kuten jo mainitsinkin, niin tämä on vuoden 1999 parhaimpia, ellei peräti paras elokuva. Ei voida asettaa mitenkään kyseenalaiseksi, etteikö tämä olisi Oscareitaan ansainnut. Jo elokuvan musiikki sopii leffaan enemmän kuin hyvin. Myös kameratyöskentely on onnistunut hyvin. Sam Mendes kyllä hallitsee kuvallisen kerronnan tyylit. Näyttävyydessä on kyllä kaikki kohdallaan. Elokuva sisältää myös ovelaa yhteiskuntakritiikkiä ja ripauksen huumoria.
Myöskin näyttelijät ovat erittäin loistavia. Kevin Spacey, joka sai tästä leffasta Oscarin parhaasta miespääosasta, tekee yhden upeimmista rooleistaan. Annette Bening tekee myös todella vakuuttavaa työtä. Nuori Thora Birch vakuuttaa omassa teiniroolissaan. Hänellä kyllä on taitoja vaikka mihin. Mena Suvari saa hahmoonsa oikein bitchimäisen tunnun. Eivätkä muutkaan näyttelijät ole huonoja.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.07.2005
Katsottu: DVD
Tässä loistava elokuva (jonka nimi tulee eräästä ruusulajikkeesta), joka ei turhaan Oscareitaan keräillyt. Ehkä syvimmin minuun koskaan vaikuttanut elokuva.
Elokuvassa on liberaali ja elämää todella ymmärtävä sanoma, joka piilee pinnan alla. Sen ymmärtäminen vaatii elämänkokemusta.
Kevin Spacey vetää loistavan roolin kyynistä huumoria viljelevänä, mutta pohjimmiltaan lämminhenkisenä Lester Burnhamina. Hänellä on paha mutta aiheellinen keski-iän kriisi, ja joka saa lähiönaapurustossa aikaan kohtalokkaan Domino -efektin.
Amerikkalaiset ovat tunnettuja kaksinaismoralismistaan, ja tämä leffa repii jenkkilähiön pinnan auki uskottavasti. Naapuriperheiden kohtalot kietoutuvat yhteen ihmeellisellä, tragikoomisella tavalla. Elokuvassa on vahva liberaali sanoma, mistä vastannee osittain avoimesti homoseksuaali käsikirjoittaja Alan Ball. Hän kirjoittaa selvästi elämänkokemuksella.
Tarinan kaikki henkilöt jotka pinnallisesti vaikuttavat menestyviltä, (raha, asema, ulkonäkö) ovat salaa onnettomia ja valheellisia. Toisaalta kaikki joilla on jokin "paheellinen" tai "lapsellinen" piirre ovat onnellisia ja heillä onkin itseasiassa ne tärkeimmät arvot kohdallaan. Sehän on leffan taglinekin, "Look closer"...
Leffan sanoma onkin se, että onnellisuus ei tule materiasta eikä väkisin pakottamalla, eikä automaattisesti muiden hyväksynnästä, vaan siitä että uskallat päästää irti. Edes joskus. Joidenkin mielestä loppuratkaisu on epäuskottava, mutta totuus voi olla tarua ihmeellisempää.
Soundtrack myös kolahti kuin postiluukku krapula-aamuna, mm. rock -viisut American Woman, All Right Now ja The Seeker on sittemmin soinut usein radiossa ja omassa levarissa, ihan tämän leffan ansiosta.
nimimerkki: DVD-Haupitsi
Pisteet:
Arvosteltu: 09.01.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
DVD-Haupitsi
Vieras
Kun huomasin tämän elokuvan tulevan tv:stä, ajattelin että "Jaahas, taas näitä idioottimaisia amerikkalaisia draamoja" mutta kuitenkin satuin istumaan sohvannurkkaan sitä katsomaan. Myönnän olleeni väärässä. Elokuva oli yksi parhaista ikinä näkemistäni. Se onnistui jättämään juuri sellaisen tyytyväisen ja raukean mielen johon kaikkien elokuvien pitäisi pystyä. Eniten pätkissä minua ärsyttää juuri jokin juttu joka minua ärsytti ja jäi hiertämään, joka palaa yöllä yrittäessä nukkua. Ja tekee siitä entistä vaikeampaa. Naisena mieleeni nousee että miettivätkö kaikki neljäkymppiset miehet tyttärensä ystävää alasti ruusunlehtien seassa ja näkevät kaikenmaailman hallusinaatioita? Ehkä eivät, ehkä niin käy vain elokuvissa ja sairaissa mielissä. Elokuva oli pelkkää ihmissuhdedraamaa toisensa perään. Omalla tavallaan ärsyttävää, mutta kun ne oli niin hienosti filmattu, ei niihin kiinnitän kummemmin huomiota.
Näyttelijät suorittavat hommansa ihailtavan hyvin, ja American Beautyä on suorastaan ilo katsella. Kaikista parasta tässä elokuvassa oli sen yllättävät juonikäänteet, sen ei todellakaan olettanut menevän niin kuin se meni. Suurimmat juonen aiheet olivat juuri sellaisia ettei niitä osannut odottaa, tai ainakin niiden oletti menevän tienhaarassa toiseen suuntaan kuin ne loppujen lopuksi menivät. Siksi elokuva jaksaa kiinnostaa aivan loppuun saakka.
nimimerkki: Annis
Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2004
Katsottu: Kotona
Lester Burnham on tavallinen jenkkilähiössä asuva tyypi. Hän on työskennellyt samassa firmassa (mainosala) 14 vuotta ja hänen päivänsä kohokohta on aamuinen runkkaushetki suihkussa.
Koko kaoottinen tapahtumaketju lähtee siitä, että hänen työpaikkansa vaarantuu. Sen sijaan, että hän sekoaisi vaaralliseksi, hän alkaa uudistumaan sisäisesti ja samalla myös fyysisesti. Tämä näennäisen irrationaalinen prosessi on optimistinen ja samalla koko elämän kauneutta ja sattumanvaraisuutta korostava runo, mikä koostuu absurdista huumorista ja kauniista kuvauksesta.
Näyttelijöiden työ on loistavaa. Kevin Spacey on kuivakan lämmin ja huvittava uudistuvana Lesterinä ja Annette Bening hänen hermostuvana vaimonaan tekee hulvatonta työtä. Yksikään henkilöhahmo ei ole tarpeeton, huolettomasti kirjoitettu tai väärin näytelty.
Tämän elokuvan mestarillisuus on kiistaton ja se on osoitus huolellisesta ja uskaliaasta elokuvataiteesta, joka ei ole korrektia ja ihannoivaa. Lester on ihailtava tapaus, mutta vaikuttaa hurjalta ajatella, että kaikki alkaisivat yhtä radikaalin uudistumisen kuin Lester. Toisaalta hän on vain tavallinen tauno, jolla ei ole mitään hävittävää. Kuten me kaikki olemme Lestereitä enemmän tai vähemmän.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 03.06.2004
Katsottu: Kotona
American Beauty putsasi palkintopöytiä vuoden 1999 parhaita leffoja palkittaessa. Oscar-gaalasta tuomisina oli 5 pystiä: Paras elokuva, Miespääosa (Kevin Spacey), Ohjaus (Sam Mendez), Alkuperäiskäsikirjoitus (Alan Ball) ja Kuvaus (Conrad L. Hall).
Turhaan ei American Beautylle ylistystä sadellut, vaan leffa on jokaisen pystin arvoinen. Etenkin käsikirjoittaja Ball on tehnyt loistavaa jälkeä ja kirjoittanut henkilögallerian hipomaan taivaita. Löytyy voimakkaita, ja heikkoja persoonia, toraa ja rakkautta heidän välillään. Ja lopulta jokainen tallaajista on ulkokuorestaan tai sisäisistä haavoistaan huolimatta yhtä kaunis ja yhtälailla tuulen vietävänä kuin kadulla tuulessa ympyrää kiertävä muovipussi.
Lester Burnham (Spacey) on hyytyneen suhteen parissa painiskeleva, omasta mielestään 14 vuotta mainosalan huorana aikaansa tuhlannut ja katkeroitunut keski-ikäinen mies. Vaimo Carolyn (Annette Bening) on puolestaan urafriikki, jolle mammona on kaikki kaikessa. Sohvakin on hänelle tärkeämpi kuin rakkaus. Kyynisyydessään MTV:n Darlan mieleen tuovaa teinitytär Janea (Thora Birch) hajoavan perheen natina miellytä. Vielä kun oma isä tuntuu ihastuneen kevytkenkäisen oloiseen ja liiankin diivamaiseen ystävään Angela Hayesiin (Mena Suvari), ei teinitytön elämä ole helppoa.
Henkilökemia tiivistyy entisestään, kun naapuriin muuttaa vielä omalaatuisempi perhe: homofobinen ja armeijan tiukkoihin sääntöihin seonnut eversti Frank Fitts, tämän hissukka vaimo sekä poika Ricky (Wes Bentley), joka isänsä tietämättä pyörittää huumebisnestä. Ricky Fitts onkin kovan ulkokuorensa alle piiloutuneen kaunotar Angelan ohella elokuvan kiinnostavin henkilö. Marisätkää poltellen Ricky onnistuu vangitsemaan oudoille filmeilleen elämää arkisena ja kaunistelemattomana, hurmaten kapinallishenkisen Janen erilaisuudellaan. Samaan aikaan Angela kietoo perheenpää Lesteriä sormensa ympärille yhä tiukemmin, ja samalla lailla kietoutuvat kaikki hahmot tiiviimmin yhteen.
Ja mikä onkaan kaiken tämän tarkoitusperä? Lopulta tavallisen lähiön outolinnut ovat kokeneet pelkoa, petturuutta, pilvilinnoja hipovia fantasioita, väärinkäsityksiä ja täydellisiä murtumisia. Onpa joku seonnut oman elämänsä valintoihin, eikä kuoleman vierailuiltakaan ole vältytty. Mitä katsojan pitäisi poimia joukosta, kun yhden tyhmän ihmiselämän ruumiillistuman poskilla kyyneleet valuvat sateen lailla maahan, ja toisen jäänteet makaavat verilammikossa?
Vastaus lienee, että jokaisen pitäisi pystyä poimimaan kaikkien hullujen odotusten ja maailman rumuuden keskeltä omalle kuvitteelliselle videonauhalle itselle kauniita asioita. Niitä, mitä oikeasti pitää tärkeimpänä. Ja siinä sivussa muistaa olla tarraamatta kauneuteen liian tiukasti. Muuten elämä karkaa tuulen vietäväksi.
American Beauty ei karkaa mihinkään, vaan pysyy alusta loppuun asti lujasti ohjaaja Mendesin ja kauniin tunnelman hallussa. Viisi tähteä on vähintä mitä tälle elokuvalle voi antaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.03.2004
Katsottu: Kotona
Loistava leffa keskiverron amerikkalaisperheen avioliittokriisistä. Lester (Spacey) on melko huomaamaton kaveri, joka on mukautunut suuren rattaan pyörittämiseen ja on perheensä silmissä melkoinen luuseri vaikka elatushommat on hallussa. Flegmaattinen äijä kyllästyy samaan jauhamiseen ja tajuaa ettei homma voi näin jatkua. 42-vuotias Lester retkahtaa tyttärensä kauniiseen kaveriin. Vaimo sähläilee omissa kuvioissaan. Pariskunta etsiikin kiihkeästi virikkeitä elämään omilla tahoillaan.
Naapuruston homo-pariskunta sekä merijalkaväen eläkkeellä oleva eversti ja tämän friikkipoika antaa meininkiin lisää kontrastia. Pläjäys on nerokas ja turhaanpa ei oskarin pystejä sadellut. mm. paras leffa. Monotoninen musapuoli tukee juttua hyvin.
Muutamat "fiktiokohdat" välissä ei oikein kolahda, mutta ne menee siinä sivussa. Spacey hoitelee päärooliin mennen, tullen ja palatessa eli todella pro:sti. Äijällä komeilee pytty kaapissa muistona hyvin hoidetusta hommasta.
Kyseessä oli toinen katsomiskerta ja kun muutama vuosi välissä vierähti oli leffa riittävän etäinen toiseen kierrokseen. Yksi parhaimmista leffoista, joita on tullut katsottua. Jos et ole nähnyt ja pidät hyvistä draamapläjäyksistä niin tässähän tämä on.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.04.2002
Katsottu: DVD
