Aladdin

Tuli tuossa kaivettua ensimmäinen oma VHS:ni, yli kymmenen vuotta vanha Aladdin-kasettini hyllystä. Itselleni on ollut selvää jo lähelle kymmenen vuotta tämän olevan yksi lempianimaatioelokuvistani, eikä se totta vie tälläkään kertaa pettänyt. Leffa oli tietenkin dubattu versio, mutta kyllä tässäkin kuultiin hyvää äänityöskentelyä suomalaisnäyttelijöiltä mm. Vesa-Matti Loirilta.

Aladdin on köyhä varas, jota useasti muidenkin köyhien tavoin nimitetään ”katurotaksi”. Heppu asustelee omassa vaatimattomassa majassaan Abu-apinansa kanssa ja unelmoi paremmasta elämästä katsellen iltaisin näköetäisyydellä sijaitsevaa sulttaanin palatsia.

Itse rakennuksessa asustelee prinsessa Jasmine sulttaani-isänsä ja Razoul-tiikerinsä kanssa. Sulttaani omaa visiirin nimeltä Jafar, joka hautoo ilkeitä suunnitelmia päästäkseen itse sulttaanin paikalle naimalla tämän tyttären Jasminen. Asiassa on kuitenkin pikku pulma: Jasmine inhoaa hänelle tyrkytettäviä miehiä, joista hänen pitäisi jonkun kanssa mennä naimisiin.

Näin ollen Jasmine eräänä päivänä uhkarohkeasti lähtee valeasussa kadulle katsomaan kansansa menoa, mutta tällöin tapaa Aladdinin ja nuorten välillä alkaa kornisti sanottuna lempi leiskumaan. Jafar huomaa tämän ja tekaistuilla syytteillä heittää Aladdinin tyrmään. Mies itse käväisee sellissä uskottavassa valepuvussa esittäen rahanhimoista vanhaa vankia. Visiiri houkuttelee Aladdinin salaperäiseen onkaloon, joka sisältää rutkasti rikkauksia, joista Jafar toivoo Aladdinin hakevan itselleen taikalampun.

Jafarin suunnitelmat kostautuu kuitenkin miehelle itselleen ja Aladdin saa lampun haltuunsa sekä nappaa onkalosta mukaansa taikamaton, jolla voi sujuvasti liidellä ilmojen halki. Lampun sisältä paljastuu rääväsuinen henki, joka järjestää alkuun kovan show’n taidoistaan ja ilmoittaa, että tarinan nimikkohenkilöllä on tasan kolme toivomusta, jotka yrittää parhaansa mukaan toteuttaa. Aladdin käyttää ensimmäisen toivomuksensa ollakseen prinssi ja suunnistaa kohti linnaa hurmaamaan Jasminea, mutta tilanne ei ole niin helppo kuin miltä näyttää...

Kuten sanoin, Aladdin todisti taas minulle kuinka se ansaitsee paikkansa parhaiden animaatioiden joukosta heti Leijonakuninkaan että Viidakkokirjan vierestä. Suomalainen ääninäyttely pelaa loistavasti ja mainitsemisen arvoisia suorituksia ovat lampunhenkenä puhellut Vesa-Matti Loiri ja Jafarin puheliasta papukaijaa Jagoa äännellyt Seppo Pääkkönen.

Musiikkipuoli pelaa paremmin, kuin missään elokuvassa miesmuistiin. Rainassa soitetaan useaan otteeseen mahtavia kappaleita, jotka sopivat leffaan vaikka vaihtelevatkin tarpeen mukaan laidasta laitaan.

Edellä mainittujen kehujen lisäksi Aladdinissa kerrotaan matkan varrella jokaisen esillä olevan hahmon faktat, luonteen, historian ynnä muut tärkeät tiedot, jotka totta kai edesauttavat ymmärtämistä. Eikä mikään hahmo onnistu olemaan mitenkään rasittava, vaan kuten sivuosissakin nähdyt vartijat, jotka vilahtavat muutamassa kohtauksessa, naurattavat jutuillaan. Kuten myös muissa Disney-elokuvissa, eläimet tulevat hyvin esiin, eivätkä Jasminen tiikeriä lukuun ottamatta jää kovinkaan varjoon.

Pointti on varmasti jo selvä, eli Aladdinia voisi yksinkertaisesti suositella kaikille animaatio-elokuvia hakeville. Parhaita piirrettyjä ja myös samalla parhaita elokuvia.

nimimerkki: JohnRambo

Pisteet:
Arvosteltu: 12.08.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

JohnRambo
Käyttäjä
63 arvostelua

Disneyn kultakaudella ilmestyi suuri määrä varteenotettavia animaatio-filmejä (esim. Leijonakuningas), joissa yleensä oli mukana jonkin sortin kuuluisa lauluntekiä. Tällä kaudella ilmestyi myös tämä rakastettu tuhannen ja yhden yön satuun perustuva vauhdikas animaatioseikkailu, joka pitää yhä paikkaansa parhaimpien piirrettyjen listalla.

Aladdin, ystävien kesken Al (Scott Weinger), jota ilkeä sulttaanin neuvonantaja Jafar (Jonathan Freeman) tarvitsee saadakseen Ihmeidenonkalon syövereissä olevan maagisen lampun. Alin pelastettua kauniin palatsista karanneen prinsessa Jasminen (Linda Larkin) Jafar saakin oivan syyn pidättää poika. Ja eipä aikaakaan kun Al löytääkin itsensä elämänsä seikkailusta, apunaan tietenkin kyseisen lampun mahtava (ja hulvaton) henki, joka tarjoaa ne kuuluisat kolme toivetta.

Elokuva on uskomattoman hyvin kerrottu ja juoni on taattua selkeää, mutta oikein hyvää tavaraa. Elokuva pursuaa persoonallisia ja hauskoja hahmoja, joista tietenkin ehdottomasti hauskin on itse henki (Williams), joka onnistuu jopa pilailemaan "toivon miljoona toivomusta" jutun kanssa. Muutenkin elokuvan ilmapiiri on hauska, mutta pääsee myös romanttisiin tunnelmiin asti.

Elokuva on myös piirrosjäljeltään todella hienoa ja kaunista katsottavaa. Maisemat ovat tunnelmallisia ja pelaavat aina edukseen. Uskaltaisin jo väittää tätä Disneyn ulkonäöltään parhaaksi elokuvaksi.

Ääniroolit ovat kummallakin kielellä, alkuperäisillä ja yllätykseksi myös suomenkielellä varsin vakuttavaa työtä. Alkuperäisäänistä ainoana oikeastaan mieleenjäänyt Williams on suorastaan loistava, mutta uskokaa tai älkää, ei Vesa-Matti Loirin tarvitse yhtään hävetä Williamsin rinnalla. Loiri on vähintääkin yhtä hauska kuin Williams, vaikkei päässytkään samallalailla leikittelemään populistisen kulttuurin henkilöiden kanssa.

Musiikkit ovatkin elokuvan neljäs kantava tukipilari, heti ulkonäön, juonen ja ääniroolien jälkeen. Laulun tekiät Alan Menken ja Howard Ashman ovat loihtineet esiin korvia hemmottelevia ja tunnelmaan sopivia lauluja, jotka kuuluvat kyllä minun mielestäni elokuvamusiikin kärkikaartiin. Ehdottomasti eniten mieleenjäävät kappaleet ovat äärettömän ruusuinen "Se on kuin yö (a whole new world)" ja hauska (ja minulle hyvinkin nostalginen), lapsena paljon kuuntelemani "Ei oo kaveria parempaa (friend like me)".

Väittäisin tämän olevan Disneyn paras elokuva, suurimman kultakauden paras tuotos, johon ei kyllästy sitten niin millään. Kerrassaan mahtava elokuva tarjoaa niin paljon, ettei tämän katsastamista voisi liikaa suositella. Mahtava.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 09.05.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
165 arvostelua