Disneyn kultakaudella ilmestyi suuri määrä varteenotettavia animaatio-filmejä (esim. Leijonakuningas), joissa yleensä oli mukana jonkin sortin kuuluisa lauluntekiä. Tällä kaudella ilmestyi myös tämä rakastettu tuhannen ja yhden yön satuun perustuva vauhdikas animaatioseikkailu, joka pitää yhä paikkaansa parhaimpien piirrettyjen listalla.
Aladdin, ystävien kesken Al (Scott Weinger), jota ilkeä sulttaanin neuvonantaja Jafar (Jonathan Freeman) tarvitsee saadakseen Ihmeidenonkalon syövereissä olevan maagisen lampun. Alin pelastettua kauniin palatsista karanneen prinsessa Jasminen (Linda Larkin) Jafar saakin oivan syyn pidättää poika. Ja eipä aikaakaan kun Al löytääkin itsensä elämänsä seikkailusta, apunaan tietenkin kyseisen lampun mahtava (ja hulvaton) henki, joka tarjoaa ne kuuluisat kolme toivetta.
Elokuva on uskomattoman hyvin kerrottu ja juoni on taattua selkeää, mutta oikein hyvää tavaraa. Elokuva pursuaa persoonallisia ja hauskoja hahmoja, joista tietenkin ehdottomasti hauskin on itse henki (Williams), joka onnistuu jopa pilailemaan ”toivon miljoona toivomusta” jutun kanssa. Muutenkin elokuvan ilmapiiri on hauska, mutta pääsee myös romanttisiin tunnelmiin asti.
Elokuva on myös piirrosjäljeltään todella hienoa ja kaunista katsottavaa. Maisemat ovat tunnelmallisia ja pelaavat aina edukseen. Uskaltaisin jo väittää tätä Disneyn ulkonäöltään parhaaksi elokuvaksi.
Ääniroolit ovat kummallakin kielellä, alkuperäisillä ja yllätykseksi myös suomenkielellä varsin vakuttavaa työtä. Alkuperäisäänistä ainoana oikeastaan mieleenjäänyt Williams on suorastaan loistava, mutta uskokaa tai älkää, ei Vesa-Matti Loirin tarvitse yhtään hävetä Williamsin rinnalla. Loiri on vähintääkin yhtä hauska kuin Williams, vaikkei päässytkään samallalailla leikittelemään populistisen kulttuurin henkilöiden kanssa.
Musiikkit ovatkin elokuvan neljäs kantava tukipilari, heti ulkonäön, juonen ja ääniroolien jälkeen. Laulun tekiät Alan Menken ja Howard Ashman ovat loihtineet esiin korvia hemmottelevia ja tunnelmaan sopivia lauluja, jotka kuuluvat kyllä minun mielestäni elokuvamusiikin kärkikaartiin. Ehdottomasti eniten mieleenjäävät kappaleet ovat äärettömän ruusuinen ”Se on kuin yö (a whole new world)” ja hauska (ja minulle hyvinkin nostalginen), lapsena paljon kuuntelemani ”Ei oo kaveria parempaa (friend like me)”.
Väittäisin tämän olevan Disneyn paras elokuva, suurimman kultakauden paras tuotos, johon ei kyllästy sitten niin millään. Kerrassaan mahtava elokuva tarjoaa niin paljon, ettei tämän katsastamista voisi liikaa suositella. Mahtava.
nimimerkki: Sano mitä sanot
