21 grammaa

Rakkaat koirat -jälkiliitteen nimensä perään saanut Amores Perros esitteli vuonna 2000 maailmalle ohjaajalupauksen nimeltä Alejandro González Iñárritu. Miehen, jonka koko nimen kirjoittaminen on aina yhtä h*lvettiä, mutta jonka leffatuotanto edustaa sitten sitä taivaallisempaa osastoa.

Amores Perros ei onnistunut kiteyttämään täysin Alejandron sanottavaa, ja leffan osaset olivat epätasapainossa. Kuten 21 grammaa -titteli jo vihjaa, nyt meininki on tarkemmin punnittua ja palapelin palaset liimaillaan paikalleen kiehtovan ja aikajatkumoa rikki repivän kerronnan avulla.

21 grammaa ajaa varmasti väsyneet tai tarkkaa kaavaa leffalta odottavat pois ruutujen äärestä, mutta yhtälailla sen hiottu, kaunis ihmiselämiä yhteen kutova tarina palkitsee loppuun asti selviävät. Selviäminen on yhtenä pääteemana muutenkin, tarinan kietoutuessa kolme ihmishenkeä vaatineen auto-onnettomuuden ympärille. Kosto ja toipuminen ovat muita pinnalla kuohuvia teemoja.

Mitä olisi vahva draama ilman vahvoja näyttelijöitä? Espanjalaisohjaaja voi kysyä tuota kysymystä keneltä vaan ja yhtään nöyristelemättä, sillä olkoonkin Guillermo Arriagan sanansälä sitten kuinka painavaa (21 grammaako vain?), niin kolmikko Penn-Watts-Del Toro muodostaa jalustan elokuvan perimmäiselle olemukselle. Del Toro, yksi aikamme hienoimpia (sivuosa)näyttelijöitä, esittää upean ristiriitaista rikollishahmoa, jota pomputtelevat niin vankkumaton usko Pyhään kirjaan kuin vuosien rikolliskierre. Penn puolestaan päästetään vauhtiin vasta loppupuoliskolla ja yllättävien käänteiden kautta. Alussa hänen esittämänsä Paul Rivers makaa sängyssä kuolemaa odottaen, mutta kuolonporttien naristessa jo liian lähellä, Paul päättää tehdä vielä jotakin elämälleen. Leffan naistähti Naomi Watts pistetään hieman rahanhakuisuudelta haiskahtavana vetona suorittamaan viuhahdus (tuoton maksimointia?), mutta ennen kaikkea nainen etsii epätoivoisesti tuskan tuomalla vimmalla tietä ulos surun labyrintistä.

21 grammaa ei ole kevyt elokuva, ja kuolemaa puntaroidessaan se tulee esittäneeksi monta ihan elämänfilmille mahtuvaa kaunista asiaa, joita pidetään liian itsestäänselvyyksinä. Toisin muotoiltuna voi todeta kyseessä olevan ikimuistoinen leffa.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
670 arvostelua

Meksikolaisen Alejandro González Iñárritun 21 grammaa on keskimmäinen osa hänen episodielokuviensa sarjasta, johon kuuluu myös ohjaajan ensimmäinen tekele Amores perros ja myöhemmin valmistunut Babel. Iñárritun väkevien elokuvien keskimmäinen tarina on yksinkertainen ja tunnelmaltaan, kuvaustekniikaltaan sekä musiikiltaan varsin samankaltainen kuin Amores perros, mutta silti omanlaisensa elokuvaelämys.

Iñárritun tapaan vahva draama on koko ajan esillä rakentuen hitaasti mutta varmasti. Elokuvan tarina on synkkä, sillä lähtökohtaisesti se kertoo kuolemasta. Leffan nimikin viittaa sanontaan, että kuollessaan ihminen menettää massastaan 21 grammaa. Tapahtumapaikkana on tällä kertaa Yhdysvallat eikä Amores perrosin tapaan Iñárritun kotimaa Meksiko.

Näyttelijäsuoritukset ovat loistavia. Naomi Watts olisi ihan hyvin voinut saada roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscarin. Sean Penn on myös hyvä ja Benicio del Toro suorastaan loistava.

Amores Perrosista poiketen 21 grammaa ei suoranaisesti ole puhdas episodielokuva, vaan se sekoittaa aikakerrokset täydellisellä tavalla. Välillä kurkistetaan tulevaan ja välillä menneisyyteen. Alussa ja keskikohdassakin katsojalla saattaa olla vaikeuksia pysyä tarinan kärryillä, mutta keskittyneesti katsoen löytää lopussa tarvittavan aikajanan, joka punoo aukot yhteen ja luo silmien eteen mielenkiintoisen ja traagisen tarinan.

21 grammaa on kuitenkin hieman liian hidastempoinen, eikä se näin ollen ansaitse täyttä tähtisaalista, niin kuin Amores Perros ja Babel, joissa on omat vauhdikkaat tilanteensa. Siksi kokonaisarvosanasta vähennettäköön puolikas tähtönen, muutenhan 21 grammaa on erinomainen elokuva.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

michelangelo
Käyttäjä
76 arvostelua

Tämän elokuvan juonta on vaikea kertoa spoilaamatta liikaa. Mutta yritän selittää jotain. Paul Rivers (Penn) kärsii sydänsairaudesta ja hänellä on vain kuukausi elinaikaa, jos ei saa uutta sydäntä. Cristina Peck (Watts) on entinen narkkari, joka on huumeista päästyään mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta. Cristina kokee traagisen menetyksen ja hän kokee olevansa tyhjän päällä. Jack Jordan (Del Toro) on entinen pikkurikollinen, joka on tullut uskoon. Hän toimii nuorisotyön parissa. Eräänä päivänä miehelle tapahtuu jotain, joka saa hänen uskonsa horjumaan.

1990-luvulla alettiin tekemään episodielokuvia. Ensimmäiset tunnetut tapaukset olivat Short Cuts ja Pulp Fiction. Vuonna 1999 ilmestyi Magnolia. 2000-luvulla niitä alettiin sitten tekemään oikein urakalla. Siitä huolimatta, että näitä episodielokuvia on jo tämän leffan valmistumiseen mennessä tehty iso kasa, niin tämäkin on erittäin onnistunut leffa. Tämä elokuva menee vieläpä aikajärjestykseltään miten sattuu, mutta se ei kuitenkaan tee elokuvasta liian sekavaa. Tästä saa tolkkua, jos vain hieman keskittyy tähän. Tosin tässä leffassa rassaa 2000-luvulla tyypilliseksi tullut käsivarakuvaus. Välistä kuvat vilistävät niin nopeasti, ettei aina saa selkoa, mitä tapahtuu.

Elokuvan toteutus on muutenkin todella onnistunut. Guillermo Arriagan (Amores Perros) on saanut tähän loistavan käsikirjoituksen. Mutta myös Alejandro Gonzáles Iñárittu (Amores Perros) tekee hyvän ohjaustyön, vaikka tämä onkin vasta hänen toinen pitkä elokuvansa. Elokuvaan on saatu hyvin synkkää tunnelmaa. Tunnelmaa vielä korostaa hieman surumielinen musiikki. 21 grammaa saa muutenkin katsojansa ajattelemaan monia asioita. Elokuva ei kuitenkaan syyllisty saarnaamiseen, vaan jättää ajattelupuolen katsojalle. Elokuvan onnistuu olemaan myös koskettava, eikä sorru mihinkään siirappisuuteen.

Mutta elokuvan kruunaa loistava näyttelijäkaarti. Sean Penn (Mystic River) on hyvä näyttelijä, ja tässäkin hän tekee upeaa työtä. Olen kyllä huomannut, että Naomi Watts (Mulholland Dr.) on ihan hyvä näyttelijä, mutta en arvannutkaan ennen tätä leffaa, miten hyvä hän onkaan. Watts tekee suorastaan häikäisevää työtä surevan naisen roolissa. Benicio Del Toro (Traffic) tekee myös hyvää työtä, eikä muissakaan elokuvan näyttelijöissä ole mitään valittamista.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.04.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
461 arvostelua

Tulipa törmättyä elokuvaan jota on vaikea kuvailla. Mutta yritetään. 21 Grammaa kuuluu kategoriaan joko-pitää-tai-ei. Ensinnäkinn leffa vaatii täydellisen paneutumisen. Mitään hulabaloota ei voi olla ympärillä, tai koko leffa vesittyy. Juonta ei kannata referoida, vaan on tyydyttävä sanomaan että siinä seurataan kolmen ihmisen tarinaa jotka risteävät toisiansa. Tyydytään siis leffan aiheuttamiin tunnelmiin.

Alussa on ihan kuutamolla, mutta pikkuhiljaa kärsivällisyys palkitaan. Eikä aikaakaan kun elokuva on imaissut mukaansa. En muista nähneeni näin tiivistunnelmaista leffaa – jos nyt koskaan –mutta ainakaan pitkään, pitkään aikaan. Pirulauta, kun hengähdystaukoa ei ole ollenkaan. Pikaisesti leffan jälkeen uskon että syynä on tiiviit lähikuvat joilla draamoja seurataan. Ja kerrontatapa, joka ei todellakaan ole helpoimmasta päästä katsojalle, mutta tuskin on ollut tekijöillekään. Aikajärjestyksessä etenemisestä ei voi puhuakaan. Leffaa katsoessa palasia alkaa liittelemään kuin huomaamatta yhteen.

Mainitut lähikuvat vaativat paljon näyttelijöiltä. Täytyy alkaa pyörtämään mielipidettä Sean Pennistä. Tosin mielipidettä ovat muokanneet jo ukon muutkin viime aikaiset tekemiset, mutta nyt tuli niitti arkkuun. Kyseessä on todellakin karismaattinen luonnenäyttelijä. Benicio del Toroon ja Naomi Wattsiin pätevät samat määreet.

21 Grammaa voi suositella varauksettomasti hyvästä elokuvasta pitäville. Niille jotka arvostavat muitakin ominaisuuksia kuin toimintaa tai komediakohkausta. Tämä lätty jää ehdottomasti kokoelmiin, ja ei voi kuin arvailla kuinka pölkyllä päähän lyötynä olisi ollut, jos leffan olisi tarkastanut isolta kankaalta.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.02.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viljami
Ylläpitäjä
225 arvostelua

Inarritun debyytti-elokuva Amores Perros räjäytti tajuntani ja arvostan sitä edelleen hyvin korkealle top-listoillani. Siksipä odotukseni tähän elokuvaan olivat erittäin korkealla ja onneksi hän ei tälläkään kertaa pettänyt.

21 grammaa on elokuva kolmesta erilaisesta ihmiskohtalosta. Naomi Wattsin esittämä Cristina Peck on perheenäiti, jonka elämä muuttuu dramaattisesti. Paul Rivers (Sean Penn) taas on sydänvikainen mies, jonka vaimo epätoivoisesti haluaa lapsen ennen miehensä kuolemaa. Benicio Del Toron esittämä Jack Jordan taas on uskonnollisen heräämisen kokenut pikkurikollinen ja perheenisä. Vaikka hahmot tuntuvat etäisiltä toisiinsa, niin tuttuun episodi- ja Inarritu-elokuvan tapaan ne nivoutuvat ajanmyötä toisiinsa.

Elokuva vaatii katsojalta tiukkaa keskittymistä, sillä siinä hypitään paikasta, hahmosta ja ajasta toiseen ja mikäli elokuvaa ei seuraa silmä kovana, niin takuuvarmasti putoaa kärryiltä. Mutta loppujen lopuksi elokuva tarjoaa palkinnon kaikille niille, jotka ovat jaksaneet seurata intensiivisesti. Tämä onkin näissä episodimuotoon rakennetuissa elokuvissa parasta. Se on nimittäin mukava tunne, kun tajuaa että niistä kaikista palapelin paloista alkaa muodostua jotain konkreettista.

Sean Penn on Mystic Riverin ja tämän elokuvan myötä kasvamassa yhdeksi niitä laatunimistä, jotka tekevät omalla roolillaan elokuvasta hyvän. Benicio Del Toron luen jo tuohon kategoriaan. Eivätkä nämä herrat petä tässäkään elokuvassa. Del Toro on kuin elementissään esittäessään entistä linnakundia, jonka elämä on pahasti sekaisin. Naomi Watts vetää myös roolinsa kunnialla, mutta jää ehkä hiukan näiden kahden sankarin varjoon.

Itse elokuvan juoni ei ole mitenkään vallankumouksellinen tai uudistava, mutta Inarritun tyyli kertoa tarinaa on niin hieno, että se saa hiukan köyhemmänkin tarinan tuntumaan mestariteokselta. Uskonkin, että herralla on tulevaisuudessa vielä paljon annettavaa elokuvamaailmalle. Ainakin mies on rakentanut vankan pohjan, josta on hyvä ponnistaa kohti maailman kirkkainta ohjaajaeliittiä. Tästä on hyvä jatkaa, sillä 21 grammaa on yksi viime vuoden parhaista elokuvista, jopa paras.

nimimerkki: Migelo

Pisteet:
Arvosteltu: 03.12.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Migelo
Käyttäjä
3 arvostelua

Alejandro González Iñárritun ohjaama 21 grammaa kertoo kolmesta varsin surullisesta ihmiskohtalosta, jotka ajautuvat yhteen erään tragedian kautta. Entinen linnakundi, joka nykyään on uskovainen, entinen bailaaja, joka nykyään asuu aviomiehensä ja 2 lapsensa kanssa, sekä sydänvikainen mies, jonka kanssa tyttöystävä haluaa tehdän lapsen. Siinä 3 toisilleen tuntematonta ihmistä, jotka leffanaikana ajautuvat yhteen.

21 grammaa on kerronnaltaan varsin poikkeava tapaus. Katsojan silmille ripautellaan nopeita kohtauksia sieltä täältä ja varsinkin alussa katsoja on aivan ulapalla. Tämä seikka on sinänsä hyvä kikka, että se pistää katsoja oikeasti miettimään leffan tapahtumia, eikä täten katsoja vilkuilekkaan muualle kuin ruudulle, jotta väkisinkin pysyisi juonessa kiinni. Loppua kohden tarinan hahmottaa kuitenkin jopa liiaksi ja selvenee melko kokonaan. Ikävä kyllä panokset eivät aivan loppuun asti kestä ja leffasta olisi voinut karsia pituutta pois ilman että siinä olisi menetetty juonellisesti mitään. Alejandro González Iñárritu hoitaa hommansa ohjaajana hyvin. Visuaalisesti leffa on kunnossa, eikä ohjaaja epäonnistu pahemmin muissakaan alueissa. González Iñárritun tyylittely sopiii leffaan enemmän kuin hyvin ja hän onkkin se kantava voima (melkein kaikkien) näyttelijöiden lisäksi mikä pitää pakettia kasassa.

Varsinaiselta tarinaltaan 21 grammaa ei ole niin erikoinen, mutta kerrontapa tekee tästä paljon moniulotteisemman mitä luulisi. Tätä seikaa tukee myös hyvin kirjoitetut hahmot, joita taas tukee hyvät ja muutamat erinomaiset näyttelijät. Naomi Watts tekee erittäin hyvän roolin, varmasti uransa parhaan, eikä hänen hahmonsa näyttely ole varmasti ollut sieltä helpoimmasta päästä. Moni olisi varmasti sortunut ylinäyttelyyn, mutta Watts hoitaa roolin hienosti. Benicio Del Toro tekee (jälleen) myös upean roolin. Linnakundi/uskovainen asetelma on aika tavanomainen, mutta Del Toro saa puhallettua hahmoonsa oikeanlaista syvyyttä ja realistisuutta, että katsoja vakuuttuu täysin. Pääkolmikon heikommaksi lenkiksi muodostuu silti Sean Penn. Sinänsä Penn hoitaa näyttelyn ihan hyvin, mutta ei pääse edellän mainittujen tasolle, tätä tosin saattaa siivittä Pennin hahmo, jota ei ole kirjoitettu kovinkaan hyvin. Pienemmissäkin rooleissa nähtävät näyttelijät tekevät hyvää työtä, eikä epäuskottavuuksia synny näyttelysaralla.

21 grammaa on elokuva, joka ei varmsti sovi kaikille. Sen tapahtumat on varsin synkkiä ja karuja. Oksentelua, verta, itkemistä ja yleistä surkuttelua on leffa pullollaan, jota edesauttaa sekava kerronta. Ylipitkittelystä ja Sean Pennin näyttelystä/hahmosta tulee miinusta, mutta muuten leffa on kunnossa.

nimimerkki: Siperia Jones

Pisteet:
Arvosteltu: 01.10.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Siperia Jones
Käyttäjä
52 arvostelua

Sean Penn oli vielä ennen tämän elokuvan katsomista yksi eniten inhoamistani näyttelijöistä (jopa suomalaiset mukaanluettuna). Elokuvaa on kuitenkin kehuttu monessa paikassa niin hyväksi ja mielenkiintoiseksi, että piti hankkia lätty tarkastettavaksi.

Elokuva oikeastaan kertoo vain kolmen ihmisen elämästä. Penn on Paul Rivers, sydänvikainen mies joka on juuri saamassa viallisen sydämensä tilalle uuden. Watts on Cristina Peck, traagisen tapahtuman kokenut nainen, joka etsii tapaa jatkaa elämäänsä suuren menetyksen jälkeen. Del Toro on Jack Jordan, uskoon kääntynyt pikkurikollinen, joka nykyään levittää Herran sanaa nuorison keskuuteen pelastaakseen nämä paholaisen kiusauksilta.

Ihan hyvä saavutus koko filmintekoporukalta saada kasaan reilu kaksituntinen elokuva, jossa ei ole varsinaisesti eteenpäin vievää juonta lainkaan. Elokuva kertoo vain kolmen päähenkilön elämien kohtaamisesta ja sen vaikutuksesta persooniin. Enpä tuota sen kummemmin osaa sanoa.

Jonkinlaiseksi viime vuosien muoti-ilmiöksi voitanee kuvata tätä sekavaa kerrontatapaa, jossa hypitään ajassa eteenpäin ja taaksepäin kertomatta katsojalle missä ajassa milloinkin mennään. Toki elokuvan loppuvaiheessa jokainen tajuaa mitä tapahtui ja milloin, mutta alussa olin hieman hämmentynyt. Olihan tämä ihan hyvä elokuva jossa nimenomaa koko näyttelijäkaarti loisti suorituksillaan. Jopa Sean Penn pääsi pois yök-listaltani. Masentavat draamat ilman minkäänlaista toivon häivähdystäkään eivät kuitenkaan ole suosikkileffojani, joten huimia pisteitä tai ylistyksiä tämä filmi ei minulta saa.

Pisteet:
Arvosteltu: 12.04.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras