Sean Penn oli vielä ennen tämän elokuvan katsomista yksi eniten inhoamistani näyttelijöistä (jopa suomalaiset mukaanluettuna). Elokuvaa on kuitenkin kehuttu monessa paikassa niin hyväksi ja mielenkiintoiseksi, että piti hankkia lätty tarkastettavaksi.
Elokuva oikeastaan kertoo vain kolmen ihmisen elämästä. Penn on Paul Rivers, sydänvikainen mies joka on juuri saamassa viallisen sydämensä tilalle uuden. Watts on Cristina Peck, traagisen tapahtuman kokenut nainen, joka etsii tapaa jatkaa elämäänsä suuren menetyksen jälkeen. Del Toro on Jack Jordan, uskoon kääntynyt pikkurikollinen, joka nykyään levittää Herran sanaa nuorison keskuuteen pelastaakseen nämä paholaisen kiusauksilta.
Ihan hyvä saavutus koko filmintekoporukalta saada kasaan reilu kaksituntinen elokuva, jossa ei ole varsinaisesti eteenpäin vievää juonta lainkaan. Elokuva kertoo vain kolmen päähenkilön elämien kohtaamisesta ja sen vaikutuksesta persooniin. Enpä tuota sen kummemmin osaa sanoa.
Jonkinlaiseksi viime vuosien muoti-ilmiöksi voitanee kuvata tätä sekavaa kerrontatapaa, jossa hypitään ajassa eteenpäin ja taaksepäin kertomatta katsojalle missä ajassa milloinkin mennään. Toki elokuvan loppuvaiheessa jokainen tajuaa mitä tapahtui ja milloin, mutta alussa olin hieman hämmentynyt. Olihan tämä ihan hyvä elokuva jossa nimenomaa koko näyttelijäkaarti loisti suorituksillaan. Jopa Sean Penn pääsi pois yök-listaltani. Masentavat draamat ilman minkäänlaista toivon häivähdystäkään eivät kuitenkaan ole suosikkileffojani, joten huimia pisteitä tai ylistyksiä tämä filmi ei minulta saa.
