Rakkaat koirat -jälkiliitteen nimensä perään saanut Amores Perros esitteli vuonna 2000 maailmalle ohjaajalupauksen nimeltä Alejandro González Iñárritu. Miehen, jonka koko nimen kirjoittaminen on aina yhtä h*lvettiä, mutta jonka leffatuotanto edustaa sitten sitä taivaallisempaa osastoa.
Amores Perros ei onnistunut kiteyttämään täysin Alejandron sanottavaa, ja leffan osaset olivat epätasapainossa. Kuten 21 grammaa -titteli jo vihjaa, nyt meininki on tarkemmin punnittua ja palapelin palaset liimaillaan paikalleen kiehtovan ja aikajatkumoa rikki repivän kerronnan avulla.
21 grammaa ajaa varmasti väsyneet tai tarkkaa kaavaa leffalta odottavat pois ruutujen äärestä, mutta yhtälailla sen hiottu, kaunis ihmiselämiä yhteen kutova tarina palkitsee loppuun asti selviävät. Selviäminen on yhtenä pääteemana muutenkin, tarinan kietoutuessa kolme ihmishenkeä vaatineen auto-onnettomuuden ympärille. Kosto ja toipuminen ovat muita pinnalla kuohuvia teemoja.
Mitä olisi vahva draama ilman vahvoja näyttelijöitä? Espanjalaisohjaaja voi kysyä tuota kysymystä keneltä vaan ja yhtään nöyristelemättä, sillä olkoonkin Guillermo Arriagan sanansälä sitten kuinka painavaa (21 grammaako vain?), niin kolmikko Penn-Watts-Del Toro muodostaa jalustan elokuvan perimmäiselle olemukselle. Del Toro, yksi aikamme hienoimpia (sivuosa)näyttelijöitä, esittää upean ristiriitaista rikollishahmoa, jota pomputtelevat niin vankkumaton usko Pyhään kirjaan kuin vuosien rikolliskierre. Penn puolestaan päästetään vauhtiin vasta loppupuoliskolla ja yllättävien käänteiden kautta. Alussa hänen esittämänsä Paul Rivers makaa sängyssä kuolemaa odottaen, mutta kuolonporttien naristessa jo liian lähellä, Paul päättää tehdä vielä jotakin elämälleen. Leffan naistähti Naomi Watts pistetään hieman rahanhakuisuudelta haiskahtavana vetona suorittamaan viuhahdus (tuoton maksimointia?), mutta ennen kaikkea nainen etsii epätoivoisesti tuskan tuomalla vimmalla tietä ulos surun labyrintistä.
21 grammaa ei ole kevyt elokuva, ja kuolemaa puntaroidessaan se tulee esittäneeksi monta ihan elämänfilmille mahtuvaa kaunista asiaa, joita pidetään liian itsestäänselvyyksinä. Toisin muotoiltuna voi todeta kyseessä olevan ikimuistoinen leffa.
