Tottahan tämä on mustavalkoinen ja vanha elokuva, mutta jos yksityisetsivät, varjoisat kujat, karskit korstot ja jännitys kiinnostavat, ei Syvää unta kannata jättää katsomatta. Ei varsinkaan, jollei ole aiemmin tutustunut film noiriin. Ja onhan muutenkin mukava hankkia vähän vaihtelua tällaisesta pikku helmestä.
Humphrey Bogart on etsivä Philip Marlowe, jonka vanhuuttaan sairas pohatta pyytää avukseen. Pohattaa kiristetään, Marlowen edeltäjä on kadoksissa ja kohta tapahtuu murhia. Etsivä ei tahdo pysyä murhamiesten perässä pohatan tyttärien suorastaan kaatuillessa hänen syliinsä. Vanhassa kurttunaamassa on uskomatonta charmia – vai petetäänkö häntä?
Syvä uni on film noirin pääteoksia. Siitä löytyvät kaikki ko. alagenren piirteet sateisia öitä, murhia ja glamour-valaistuja kaunottaria myöten. Juoni on mukavan mutkikas ja dialogi herkullista – varsinkin elokuvan pääparin välillä (olivat pari myös kulissien ulkopuolella). Univelkaa pitää olla runsaasti, että tämän ääreen nukahtaa.
