Svetlana Aleksijevits: Sodalla ei ole naisen kasvoja & Tsernobylistä nousee rukous

Toinen duo Aleksijevitsilta. Sodalla ei ole naisen kasvoja kertoo toisen maailmansodan kokeneista naisveteraaneista. Mun mielestä jokaisen sotahullun pitäisi lukea tämä opus ihan vain antamaan perspektiiviä aiheeseen. Moni näistä ihmisistä menetti raajoja ja mielenterveytensäkin rintamalla, eräs nainen kertoo tapauksesta, jossa joku naissotilas synnytti rintamalla lapsen ja joutui vähän sen jälkeen murhaamaan vauvan, koska meluisa lapsi oli rintamalla äärimmäisen vaarallinen ja mahdotonta huolehtia. Ohjesäännön mukaan neuvostosotilas ei jää koskaan vangiksi vaan ennemmin ampuu itsensä, joten vangeiksi jääneitä pidettiin kotimaassaan pitkään kansanpettureina.

Tsernobyl kertoo nimensä mukaisesti ydinvoimalan ja sitä ympäröivän alueen tuhosta ja uudesta elämästä. Nykyisin kielletyllä vyöhykkeellä elää jos jonkinlaista erakkoa ja muuta hiippailijaa: evakkoon päätyneet joutuivat jättämään kaikki lemmikit taakseen, ja kaikenlaiset villiintyneet koirat ja kissat kuljeksivat rauniokaupungin kaduilla edelleen. Samaan aikaan rikolliset ja salakuljettajat nuuskivat paikkoja löytääkseen mitä tahansa arvokasta pimeille markkinoille – parhaimmillaan matkaan lähtee kokonaisia taloja ja loistohuviloita. Jossain keskellä ränsistynyttä kaupunkia yksinäinen mummo yhä asustaa vanhan kissansa kanssa hätistellen ihmisiä kotinsa liepeiltä.