Tiedättekö mitä? Luis Buñuel oli nerokas elokuvaohjaaja. Viimeistään tämä komedia sen lopullisesti todistaa. Jo miehen kaksi edellistä taideteosta, Tuhon enkeli sekä Espanjassa tehty Viridiana olivat mitä nerokkainta ironista mustaa komediaa, mutta tämä trilogian päätösosa Simon ja viettelykset vie koko touhun aivan uusiin sfääreihin. Elokuvasta piti alun perin tulla puolentoista tunnin pituinen, mutta rahojen loputtua koko juttu päätettiin saattaa nopeasti päätökseen kolmen vartin jälkeen. Lopullinen leffa on sekin muodoltaan ehkä ohjaajansa minimalistisin ja hillityin.
Simon ja viettelykset on parodiaa pylväspyhimys Simonin elämästä ja se perustuu äärimmäisen löyhästi faktoihin. Alussa resuinen ja kärpästen riivaama Simon (Claudio Brook) hylkää äitinsä ja kiipeää marmorisen pylvään nokkaan pakoon maallista pahaa ja lähemmäs Jumalaa. Miestä piinaamassa ja pylväästään alas houkuttelemassa on Paholainen (Silvia Pinal, eli hurskaan nunna Viridianan esittäjä!) naisen hahmossa. Simon kuitenkin kestää viettelykset ja pysyy pylvään nokassa ja uskollisena Herralle. Elokuvan loppuratkaisu on absurdiudessaan nerokas. Sanotaan vaikka näin, että ohjaaja tiettävästi vihasi erittäin paljon rockmusiikkia.
Mikä tekee Simonista ja viettelyksistä niin pahuksen hauskan ja nerokkaan elokuvan? Ensinnäkin, se ei ole mikään perinteinen kakkapissa- tai törmäilykomedia jenkkityyliin vaan koko juttu on rakennettu aivan jumalaisen mahtavan tilanteiden, henkilöiden sekä dialogien ironisuuden ympärille. Tämä elokuva vaatii jonkin verran kristillisen kontekstin ymmärtämistä sekä koko ajan aivan erityistä tarkkaavaisuutta, jotta huomaa kaikki visuaaliset gagit ja joka rakosesta sarjatulena tykitettävän hersyvän ironian. Jos Viridiana oli sinusta hauska komedia, on kyllä tämäkin. Itse rakastan Viridianaa ja nauroin lähes koko ajan ääneen Simonille ja viettelyksille. Eikä siinä vielä kaikki, sillä elokuva vieläpä näyttää pahuksen hyvältä. Ohjaajamaestro Buñuel on yhdessä kuvaajansa Gabriel Figueroan kanssa onnistunut saamaan naurettavan pienen budjetin lavastuksesta kaiken mahdollisen irti.
En ikipäivänä menisi suosittelemaan tällaista komediaa kenelle tahansa. Tämä elokuva kehtaa vaatia katsojaltaan sen verran ennakkotietoja ja tarkkaavaisuutta ettei se yksinkertaisesti sovi kaikille. Jos ohjaajan muut elokuvat on jo nähty ja lisäksi sanotaan Billy Wilderin, Charlie Kaufmanin ja Monty Pythonin timanttisimpien tuotosten kaltaiset komedian klassikot iskevät nauruhermoon, voin varovaisesti suositella tätäkin. Itse asiassa Monty Python on tiettävästi ottanut erittäin paljon vaikutteita tältä elokuvalta. Eikä ihan syyttä sittenkään.
