Jim Carrey olisi voinut tämän kohdalla sanoa: ”No!”.

21.3.2010 20:26

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Yes Man
Valmistusvuosi:2008
Pituus:114 min

Carl Allen (Carrey) on kaikkeen tympääntynyt pankkivirkailija. Häntä ei huvita yhtikäs mikään ja yrittää päästä tekosyillä eroon kaikesta sosiaalisesta kansankäymisestä. Sitten eräänä päivänä Carl päättyy erääseen seminaariin ja tämän jälkeen hän ei pystykään kieltäytymään mistään. Samalla hän tapaa Allisonin (Deschanel), jonka kanssa syntyy jotain vipinää.

Perusidealtaan Yes Man muistuttaa erästä toista Jim Carreyn elokuvaa, kymmenisen vuotta sitten valmistunutta Valehtelija, valehtelijaa. Valehtelija, valehtelijassa Carreyn hahmo menettää kykynsä valehdella. Tässä elokuvassa hänen hahmonsa ei osaa vastata kieltävästi.

Ei ole komedian tilanne häävi tätä nykyä. Jos ei komediassa lauota taukoamatta pierupissakakkahuumoria, niin sitten se yrittää opettaa jotain rautalangasta, ellei jopa rautatangosta vääntämällä. Mukaan sitten vain ängetään runsaasti kliseitä ja hollywoodmössöä, eikä katsojalle anneta tilaisuutta ajatella omilla aivoillaan. Yes Man kärsii tästä jälkimmäisestä ongelmavyyhdistä. Tästä elokuvasta olisi saanut ihan kelvollisenkin tapauksen aikaiseksi, mutta kun homma on kääritty sokeriseen Hollywood-merkkiä edustavaan kääreeseen, niin elokuvan mahdollinen pointti ei vain jaksa kunnolla herättää ajatuksia, varsinkaan kun ajattelupuoli on hoidettu valmiiksi katsojan puolesta. Toki on hyvä kertoa positiivisen ajattelun ja kaverien hyvistä puolista, mutta nyt mennään aidan matalimmasta kohdasta.

Huumoripuolikaan ei toimi kovin hyvin. Kyllä tässä joitakin ihan aidosti hauskojakin kohtauksia on, mutta suurimmaksi osaksi vitsit ovat tuttua tavaraa, jotka on koettu ja nähty jo monta kertaa. Muutenkin elokuva kärsii pahasta ennalta-arvattavuudesta. Edes Jim Carreyn naamanvääntely ei oikein tässä vaiheessa enää jaksa aiheuttaa röhönauruja. Mutta sentään ollaan suurimmaksi osaksi vältytty alapäähuumorilta. Tosin en tajua, mitä ideaa on yliviriilissä naapurin mummossa. Ei naurata sitten ollenkaan. Edes dialogia ei saada mitenkään hauskaksi tai mielenkiintoiseksi, vaan sen on suurimmaksi osaksi tylsää ja itsestään selvää jauhantaa.

Näyttelijäpuoli on sentään melko onnistunutta. Jim Carrey ei ehkä ole enää niin hauska kuin 1990-luvulla, mutta ihan kohtuullisesti hän vetää roolinsa, vaikka onkin aika tuttu tavaraa. Myös Zooey Deschanel on ihan hyvä, vaikka hahmona jääkin hieman yksiulotteiseksi. Ei muukaan näyttelijäkarti aivan toivotonta ole, mutta heidän hahmonsa ovat sen verran ohuita, etteivät kunnolla pysty pelastamaan elokuvaa.

Yes Man on kyllä niitä elokuvia, joilla olisi mahdollisuuksia olla edes kohtalainen elokuva, mutta kun Hollywood-tyylillä yritetään tehdä, niin voi tulla aika pahaa jälkeä. Jim Carreyn olisi kyllä tämän rainan kohdalla kannattanut vastata: ”No!”.

Arvosteltu: 21.03.2010

Lisää luettavaa