Hot Shots! oli aikamoinen sensaatio ilmestyessään ja näemmä se keräsi tarpeeksi nappulaa, kun jatko-osakin ilmestyi, joten pitemmittä puheitta… Topper Harley (Charlie Sheen) on vetäytynyt munkkiluostariin, koska hänen sydämen valittunsa Ramada (Valeria Golino) on jättänyt hänet. Mutta nyt CIA haluaa hänet tehtävään, joka suoritetaan Irakissa. Hänen pitää pelastaa pelastusryhmä, jotka menivät pelastamaan edellistä pelastusryhmää, jotka… jotka menivät pelastamaan panttivankeja, jotka jäivät Irakiin Aavikkomyrskyn jälkeen. Usaa johtaa nykyään presidentti Tug Benson (Lloyd Bridges) “hieman” seniili 80-kymppinen, jonka tapasimme edellisessä elokuvassa Amiraalina.
Yksinkertaistettuna tämä elokuva käsittää ammuskelua, jotka on otetty hittielokuvista kuten Rambo, Robocop, T2 ja Commando. Tämmöiset kreisikomediat tarjoavat kaikkea, mikä saa vatsan kippuralle ensimmäisellä katselukerralla mutta muut kerrat ovat asia erikseen. Kaikki huvittavat vivahteet viittaavat muihin elokuviin ja taustalla vilisee yksityiskohtia kuten laavalamppu munkkiluostarissa ja huutosakki latotappelussa. Tug Bensonin sotavammojakaan ei kyllästy kuuntelemaan. Kynänteroitin korvassa ja asbesti-iho ovat vain ensimakua.
Näyttelijät eivät ole mitenkään erikoisia tai mieleenpainuvia, mutta hauskoja kylläkin. Kaikki ympäriltä tupsahtelevat taustahahmot, kuten Geronimo ovat hulvattomia. Charlie Sheen parodioi hyvin Ramboa ja kurttu otsassa tuo myös mieleen Steven Seagalin. Rowan Atkinson on pienessä sivuroolissa, mutta ei kumminkaan ole parhaassa vedossa niinkuin TV-sarjoissa Musta Kyy ja Mr Bean. Ammuskelut ovat myös koomisia ja ruumislaskuri, joka toteaa tämän kaikkiena aikojen verisimmäksi elokuvaksi. Eräs aika ironinen kohta on kun yhtä amerikkalaista ammutaan se tehdään hirveällä dramaatikaalla, kun taas Irakilaisilla ei tunnut olevat mitään ihmisarvoa. Semmoistahan se on toimintaelokuvissa.
Kaikki tämä hauskuus on hauskaa oman aikansa ja viimeistään kolmannella kerralla tämä elokuva suoraan sanottuna pitkästyttää. Silti hyviä komedioita osataan tehdä ja toivon mukaan niitä tehdään vieläkin.
