Jason Statham (ihan oikeasti: tällaisen leffan roolihahmojen nimet unohtuvat seuraavaan aamuun mennessä) on alansa paras palkkatappaja (eli ’mekaanikko’ alan kielellä), joka keikkakäskyn mukaisesti päästää päiviltä entisen hyvän ystävänsä Donald Sutherlandin, minkä jälkeen alkaa syyllisyydentuskissaan huolehtia tämän pojan perään. Ikävä kyllä tämä elokuva ei ole yhtä mahtava kuin tosimaailma, joten poika ei ole Jack Bauer vaan Ben Foster, josta tulee Stahamin oppipoika.
Mechanic on samanniminen uudelleenfilmatisointi pikkunäppärän Charles Bronson -filmin pohjalta. Konsepti mielikuvitusta ja lukuisia erilaisia tappotapoja käyttävästä salamurhaajasta tarjoaa avoimen kentän monipuolisiin toimintakohtauksiin, jännittäviin kissa-ja-hiiri-leikkeihin sekä dokumentaarisiin valmistelujaksoihin, joissa alansa huippu yrittää lavastaa kuolemat mittavalla tietämyksellään tapaturmaisiksi, välttelee kohteen vartijoita ja maksaa virheistä vauhdikkailla pakojaksoilla. Ikävä kyllä tarjolla on enimmäkseen vain rutiiniluontoista räjäyttelyä ja räiskintää.
Leffassa jää tökkimään se, ettei se koskaan yritä olla mitään erityislaatuista. Alkuperäisessä elokuvassa erityisesti lähes sanaton alkukohtaus, jonka aikana Bronson virittää ja suorittaa ensimmäisen murhan, oli hieno esimerkki tunnelmasta ja kiehtovuudesta, joka aihepiiristä voidaan saada irti. Tässäkin leffassa paras jakso on alkukohtaus, mutta se ei toisaalta ole mitään vertailukelpoista Bronsonin versioon.
Suuresti jää ketuttamaan se, ettei pääparin välille ei synny minkäänlaista kemiaa tai sen paremmin jännitettäkään. Statham kulkee liian suuren osan leffasta vajaatehoisena taustahahmona, ja huomion kohteeksi tulee Foster, joka ei suoraan sanottuna kiinnosta. Lisäksi jälkimmäisen syyt lähteä Stathin kelkkaan ovat naurettavat. Hän ei yritä oppia tapoja jäljittää isänsä tappajaa ja kostaa tälle; syynä on pikemminkin Stathamin suojelunvaisto ja Fosterin myöhäinen teiniangsti. Tämä ratkaisu on aivan kaamea tapa heittää hukkaan hyvä päähahmojen välinen dynamiikka ja jännite. Kun loppumetreillä totuus alkaa kuitenkin Fosterille valjeta, olo on melko tyhjä, ja leffa tuntuu vain venyvän liikapituuden puolelle sen sijaan, että tarjottaisiin jotain tarinalle oleellista.
Donald Sutherlandin kohtauksissa on jotain seurattavaa, ja vielä niidenkin jälkeen nähdään pari pikkukivaa toimintakohtausta, mutta kaiken kaikkiaan elokuva tyytyy keskinkertaisuuteen kiintoisista lähtökohdista huolimatta, ja on siksi nopeasti unohdettavissa. Ohjaaja Simon Westille myönnettiin Mechanicin jälkeen ohjaajanpesti Sylvester Stallonen egotreeni Expendablesin jatko-osaan. Tätä elokuvaa vasten kyseessä on hieman huolestuttava uutinen. Mechanic ei ole suinkaan huonosti ohjattu toimintapaukku – Statham ja Foster juoksevat luoteja ja räjähdyksiä karkuun asianmukaisesti, eikä West ole sortunut nykyohjaajille liian tyypilliseen shaky cam -roskaan. Peruslaskelmoidusta setistä kuitenkin puuttuu tunne ja oma persoonallinen fiilis – sama ongelma vaivasi myös herran aikaisempia elokuvia Con Air ja Lara Croft: Tomb Raider. Kun West on kerran päästetty luotsaamaan aikamme suurimpia action-legendoja, on parempi toivoa menon parantuvan.
