Michael on suurelokuva yhden kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimman taiteilijan elämästä ja perinnöstä.
Elokuva kertoo Michael Jacksonin tarinan, joka ulottuu myös musiikin ulkopuolelle. Se seuraa hänen matkaansa The Jackson 5:n uskomattoman lahjakkaasta keulahahmosta aina visionääriseksi artistiksi, jonka luovan kunnianhimon päätavoite oli tulla maailman suurimmaksi viihdyttäjäksi.
Tarina keskittyy Michaelin elämään konserttilavojen ulkopuolella ja soolouran alkuaikojen kuuluisimpiin esiintymisiin. Katsoja pääsee seuraamaan Michael Jacksonin elämää eturivistä ennennäkemättömällä tavalla. Tästä hänen tarinansa alkaa.
Koska Michael Jacksonin maine (ihmisenä) on pitkään ollut kiistanalainen ja erimielisyyksiä aiheuttava, niin on vaihteeksi mukava nähdä leffa, jossa fokus on enemmän herran musiikissa ja siinä kuinka tajunnanräjäyttävän huikeaa se on ollut, josta kaikki taitavat olla yksimielisiä. Koska leffa on Jacksonin perikunnan tuottama ja sen pääosaa näyttelee Jacksonin veljenpoika Jaafar, niin olisi sen puoleen kummallistakin odottaa, että tässä sitten nähtäisiin kaikki Mr. Jacksonin skandaalimaisimmat edesottamukset ja keskityttäisiin niiden ruotimiseen. Ei – enemmänkin leffa on The Jackson 5 -yhtyeen/perheen kertomus, jonka sivussa nuori Michael Jackson saa myös soolouransa käynnistettyä.
Annan leffalle harvinaiset viisi tähteä sen takia, miten se onnistui etenkin elokuvateatterissa huumaamaan kaikkien äärimmäisen menevien musiikkiesitystensä aikana, ja saamaan voimakasta tunnetta siitä, kuinka mieletön live-esiintyjä M. J on mahtanut parhaimpina aikoinaan ollut = supertähtiainesta ilman muuta! Myös elokuvan näyttelijät ovat todella hyviä, varsinkin setäänsä tulkitseva sukulaispoika Jaafar, josta en usko että tästä pääsee enää yhtään lähemmäs täydellisempää Michael Jacksonin kaksoisolentoa, niin ilmiömäinen Jaafar roolissaan on.
Ainoa miinus mielenkiintoisessa, erinomaisesti viihdyttävässä ja koskettavassakin leffassa on se, että elokuvalle tehdään jatko-osa ja leffa käytännössä loppuu tönkösti siihen. Mutta voi pojat, kuinka innoissaan leffan musiikista oli elokuvan loputtua!
Mielestäni tämä oli erinomainen artisti-elokuva siinä mielessä, että musiikki on sen keskeisin asia ja muutenkin muistettavin asia, mitä ihmisestä nostaisi jälkikäteen esille. En minä muusikoiden elokuvissa halua ensisijaisesti mennä katselemaan näitten paheita/riippuvuuksia/kuinka loistavia tai mätiä nämä olivat ihmisinä…vaan toivoisin yleensäkin, että näiden työn jäljen arvostettavuus olisi se elokuvan juttu; että siihen puoleen keskityttäisiin niin, että ummikkokin ymmärtäisi miksi näiden työtä arvostetaan. Ja siinä “Michael” osuu täydelleen nappiin.