Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia (2018)
Alkuperäinen nimi: Spider-Man: Into the Spider-Verse
Tänä jouluna valkokankailla nähdään täysin uudenlainen versio Spider-Man-universumista kun SPIDER-MAN: KOHTI HÄMÄHÄKKIVERSUMIA -elokuva singahtaa elokuvateattereihin. Elokuva esittelee meille Brooklynissä asuvan teinin, Miles Moralesin, ja Hämähäkkiversumin rajattomat mahdollisuudet, kun useampi kuin yksi voi kätkeytyä naamion taakse…
- Ensi-ilta: 14.12.2018
- Ohjaajat:
- Bob Persichetti, Peter Ramsey, Rodney Rothman
- Käsikirjoittajat:
- Brian Michael Bendis, Phil Lord, Rodney Rothman, Sara Pichelli
- Pääosanäyttelijät:
- Brian Tyree Henry, Chris Pine, Hailee Steinfeld, Jake Johnson, John Mulaney, Kathryn Hahn, Kimiko Glenn, Liev Schreiber, Lily Tomlin, Luna Lauren Velez, Mahershala Ali, Nicolas Cage, Shameik Moore, Zoë Kravitz
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
Arvostelut
Vilpitöntä luomisen iloa huokuva animaatio saattaa laukaista varomattomassa katsojassa epileptisiä kohtauksia.
Elikkäs... joo...
Henkilökohtaisesti olin valmis kuoppaamaan omalta osaltani koko Sonyn animaatiostudion viimeistään pahimpia Illumination-kikkoja vielä sitä alkuperäistäkin surkeammin viritelleen Emoji-elokuvan jäljiltä, mutta oikeasti kyseinen pulju ei olekaan tainnut ennen vuotta 2018 tuottaa omine nokkineen ainuttakaan edes likimain kelvollista tai katsottavaa tuotosta, pelkkää kuraa kuran jälkeen. Julkisuudessa kohistiin yhdessä vaiheessa Sonyn vuotaneista sähköposteista ja niiden paljastamista vakavista sisäisistä ongelmista, jotka edelleen heijastuivat käytännössä läpikotaisin epäonnistuneena elokuvatuotantona ja karmeina virheliikkeinä, joiden johdosta Sonyn lihavien päivien leffabisnesten parissa piti kaiken inhimillisen järjen mukaan olla jo luetut.
Mutta sitten jostain kuului kummaa kuminaa, että Sony oli mennyt tuottamaan animoidun Spider-Man -leffan, joku ei ole vain oikeasti hyvä ja viihdyttävä elokuva itsessään, mutta myös yksi vuoden parhaista uusista leffoista ylipäänsä. Eikä vain sitä, mutta se nappasi kaikkivoivan Disneyn turmiollisen viihdemonopolin nokan edestä myös Golden Globen, BAFTAn, Annien, Oscarin ja miljoona muuta alan nimekkäintä palkintoa vuoden parhaana animaationa. Pakko se siis on mennä ja uskoa, että Sonyn animaatiopaja on onnistunut viimein tekemään historiansa ensimmäisen oikeasti hyvän elokuvan. Kuka olisi vielä pari vuotta sitten osannut kuvitellakaan mitään tällaista?
Vähemmän yllätyksellisenä seikkana kyseessä on jälleen yksi koko saagan aloitusosa, jossa sankarin alkuperä lähtee rullaamaan täysin nollasta. Miles on New Yorkin likaisessa ghetossa asuva teini, jota se kuuluisa radioaktiivinen tuhatjalkainen puraisee ja joka saa siitä hyvästä supervoimat. Jotain omituista kuitenkin tapahtuu, kun vuoden 1994 Hämähäkkimies-animaatiosarjan loppupään juonta kierrättäen eri ulottuvuuksien hämylimiehiä alkaa ilmestyä tuon tuostakin kaduille ja kuppiloihin. Joku ilkiö on kuulemma avannut portit toisiin ulottuvuuksiin, mutta kuka ja miksi?
Spoilaan sen verran, että vaikka tässä nähdäänkin koko joukko eri ulottuvuuksien Spider-Maneja, ei pahiksia sentään keksitty tuoda toista samanlaista joukkiota, mikä oli itselleni valtava pettymys. Mutta toisaalta kun ajattelee, että näinkin simppelin tarinan kertomiseen on mennyt lähes täydet kaksi tuntia, ei olekaan mikään ihme, ettei sitä ole turhaan viitsitty lähteä turhaan pitkittämään ylimääräisillä juonen koukeroilla. Harmittavasti mukaan eksynyt katras on varsinaista päävihulaista lukuun ottamatta varsin tylsä ja mielikuvitukseton ottaen huomioon franchisen perinteisesti huiman kelmirosterin.
Juonesta ylipäänsä sanottakoon, että mikäli odottaa siltä jotain Shakespearea, tulee todennäköisesti pettymään, sillä kyseessä on melko pinnallinen toiminnantäyteinen sarjakuvaleffa ilman mitään sen ihmeempiä tarinapuolen innovaatioita. Juonellisesti ylivoimaisesti parasta Hämähäkkiversumissa on värikäs sankarikaarti, joka on niin hyvin suunniteltu, ettei sen jäsenten ymmärtämiseen tarvita muutaman sekunnin välähdystä kummempia esittelyjä. Tietysti kyseessä on ollut myös tekijöille mitä oivin tekosyy päästää hulluttelemaan erilaisilla animaatiotyyleillä, onhan yksi sankareista animehahmo, yksi suoraan 40- ja 50-lukujen Looney Tunes -lyhäreistä ja yksi natseja vastaan taisteleva mustavalkoinen noir-hahmo. Design on kullakin vähintäänkin ikimuistoinen, ja saa toivomaan länsimaisilta animaattoreilta enemmän vastaavaa ilottelua myös tulevaisuudessa.
Parasta Hämähäkkiversumissa on kuitenkin sen näyttävä, tarkoituksellisesti sarjakuvamaista tyyliä hakeva CGI- ja 2D-tekniikkaa sekoittava animaatio, jonka kaltaista en suoralta kädeltä muista nähneeni koskaan aiemmin. Tällä kertaa tekijät ovat vaihteeksi myös osanneet hyödyntää tekniikkaansa erilaisina mahdottomina kuvakulmina sekä epäinhimillisen nopeana ja sulavana toimintana, joka ei olisi sellaisenaan mahdollista oikeilla näyttelijöillä laisinkaan. Joku ehkä voisi moittia Hämähäkkiversumia vähän liiankin toimintapainotteisuudesta, mutta ainakin Sonyn tiimi on osannut rytmittää sitä sopivasti mukavilla hiljaisemmilla hetkillä, jotka kuljettavat yksinään tarinaa eteenpäin varovaisin askelin.
Hämähäkkiversumin todellinen huippuhetki on kuitenkin sen viimeisen puolituntisen kohdalla käyntiin pärähtävä finaali, joka saattaa lennokkuudessaan ja psykedeeliydessään laukaista epileptisiä kohtauksia. Yhtään valehtelematta kyseessä on oltava yksi näyttävimmistä ja räjähtävimmistä animaation kliimakseista koskaan, siis ikinä ikinä. Viimeiset parisenkymmentä minuuttia ovat vähintäänkin painava syy katsoa Hämähäkkiversumi hyvällä äänen- ja kuvantoistolla, kaiken toiminnan alta pilkistää jopa vähän juonentapaistakin. Pelkkänä animaatioteknisenä saavutuksena Hämähäkkiversumin kliimaksi saa haukkomaan henkeään, olipa kyseessä tyhjänpäiväinen spektaakkeli tai ei.
Toisin sanoen tykkäsin Hämähäkkiversumista oikein olan takaa, juonitasolla vähän köpöiseksi supersankarileffaksi sain siitä poikkeuksellisesti jopa ihan oikeaa iloakin irti. Toivottavasti tällaista ihanan vauhdikasta ja vilpitöntä luomisen iloa huokuvaa animaatiota nähtäisiin vastaisuudessakin huomattavasti nykyistä runsaammin.
Brutus
Käyttäjä , 1007 arvostelua
Arvosteltu: 10.12.2019
Katsottu: Kotona
Aiheeseen liittyvät uutiset
Nämä franchiset ovat huipulla nyt: The Mandalorian, The Avengers...
Mitkä nimet ovat pinnalla, kun puhutaan viihteestä? Yhdysvaltalainen National Research Group aloitti vuonna 2019 tutkimuksen, jonka tarkoitus oli selvittää ju... Lue loput
Spike Leen ja Bohemian Rhapsodyn tekijöiden riemua Oscar-gaalassa
Queenin järisyttävällä rock-sikermällä käynnistynyt 91. Oscar-gaala ei ollutkaan täysi katastrofi, kuten jotkut olivat uumoilleet. Varsinaisen juontajan puutt... Lue loput
Hämähäkkimies teki historiaa
Vaikka supersankareista kertovat leffat paistattelevatkin usein huipulla, kun puhutaan parhaista kassamagneeteista, arvostetuimmissa palkintogaaloissa ne jääv... Lue loput
Nicolas Cage näyttelee Hämähäkkimiestä
Erityislaatuisten roolisuoritustensa ansiosta moneen meemiinkin päätynyt Nicolas Cage on tunnetusti suuri sarjakuvafani. Näyttelijän sarjakuvafanitus kulminoi... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Arvostelut
Vilpitöntä luomisen iloa huokuva animaatio saattaa laukaista varomattomassa katsojassa epileptisiä kohtauksia.
Brutus 10.12.2019 16:19
Videot
Kuvat
afterman
Käyttäjä
01.01.21 klo 14:29
Anzalone
Käyttäjä
20.12.20 klo 23:08
Titan90
Käyttäjä
20.12.19 klo 14:33
IsoVauva
Käyttäjä
19.03.19 klo 19:57