Arviossa: 24 silmää

Yksinkertaisuudessa sen kauneus.

Arviossa: The Ballad of Narayama

Kinoshita on onnistunut luomaan johdonmukaisen kabuki-maailman, jossa teatterimaisuus on normi ja tapahtumia kommentoi erillinen trubaduurinsa.

Arviossa: Tange Sazen and the Pot Worth a Million Ryo

Yamanakan historiallinen komedia on genrensä suuria uudistajia ja lajityyppinsä myöhempien klassikoiden keskeisiä tienraivaajia.

Arviossa: Mr. Thank You

Shimizun elokuvan pinnallinen kauneus ja iloisuus korostavat alla muhivaa surumielisyyttä sekä pessimismiä.

Arviossa: The Transformers: The Movie

Voi Japani minkä teit osa X – Lelumainos kaukaisesta galaksista.

Arviossa: Macross – maailman isoin taistelukone

Voi Japani minkä teit osa IX – Pop pop pop.

Arviossa: Ei paluuta

Sota on lapsuuden loppu.

Arviossa: Nymphomaniac: Vol. II

Jättää suuhun harmittavan ristiriitaisen maun.

Arviossa: Nymphomaniac: Vol. I

Tämä on nyt varmaan sitä paljon puhuttua epäsiveellistä taidetta.

Arviossa: Neon Genesis Evangelion: The End Of Evangelion

End of Evangelionia on turha edes harkita ellei ole nähnyt alkuperäistä sarjaa vähintään muutamaan otteeseen.

Arviossa: Melancholia

Triermäinen yhdistelmä oopperaa ja maailmanlopun hysteriaa.

Arviossa: Prinsessa Mononoke

Prinsessa Mononoke on piirretyn elokuvan huikeimpia ja ylittämättömimpiä saavutuksia yhä tänäkin päivänä.

Arviossa: Antichrist

Lars von Trierin kauhuterapia onnistuu kiehtomaan vähintään yhtä paljon kuin kauhistuttamaankin.

Arviossa: Laputa – linna taivaalla

Kaiken toiminnan ja jännityksen alla Laputalla sykkii kuitenkin äärimmäisen kaunis sydän.

Arviossa: Manderlay

Jos pidit Dogvillestä, pidät todennäköisesti tästäkin.

Arviossa: Lupin III: Cagliostron linna

Henkeä saa haukkoa ja sydän tykyttää jännityksestä aivan viimeisille vimmaisille minuuteille asti.

Arviossa: Cobra

Voi Japani minkä teit osa VIII – Voi Miyazaki minkä teit.

Arviossa: Dogville

Dogvillessä koira syö koiraa.

Arviossa: Dancer in the Dark

Von Trierin musikaalia voi lähestyä niin surumielisen kauniina tragediana kuin itseironisen pikimustana komedianakin.

Arviossa: Seikkailu aarresaarella

Vaikka Miyazakin ja kumppaneiden merirosvoseikkailu onkin suunnattu lapsille, pystyy siitä helposti nauttimaan kyynisempikin aikuiskatsoja.

Arviossa: Saapasjalkakissa

Nuoren Hayao Miyazakin vaikutus näkyy jo selvästi lopputuloksessa.

Arviossa: Idiootit

Jos ei muuta niin on tämä ainakin provokatiivinen.

Arviossa: Panda! Go, Panda!: The Rainy-Day Circus

Harmittomampaa viihdettä saa tästä maailmasta hakea ja pitkään.

Arviossa: Panda! Go Panda!

Söpö korvamatotunnari voi varomattomalla jäädä korviin soimaan viikkokausiksi

Arviossa: Horus, auringon prinssi

Takahatan debyytti kuuluu jokaisen vähänkään animea seuraavan pakolliseen perusyleissivistykseen.

Arviossa: Breaking the Waves – aallonmurtaja

Tekijänsä näköinen ja kuuloinen kertomus uskosta ja rakkaudesta.

Arviossa: Europa

Klassisten Hollywood-melodraamojen ja noir-leffojen kielioppi on yhdistynyt saumattomasti von Trierin jo valmiiksi näyttävään tyylittelyyn.

Arviossa: Epidemia

Edeltäjäänsä helppotajuisempi, mutta kokonaisuutena myös sitä heikompi.

Arviossa: The Element of Crime

Von Trierin debyytti jos mikä edellyttää katsojaltaan herpaantumatonta tarkkaavaisuutta.

Arviossa: Höyryjyrä ja viulu

Tarkovskin myöhemmin urallaan suosimat elementit ovat jo selvästi näkyvissä tämän kunnianhimoisessa päättötyössä.