Arviossa: Steel Edge of Revenge

Alku on hidas, mutta kun Goyokin oikeasti lähtee liikkeelle, ei sitä parhaimmillaan pitele enää mikään.

Arviossa: Graveyard of Honor

Fukasaku ei ole vaivautunut turhaan keksimään pyörää uudelleen, mutta sehän onkin vain hyvä juttu se.

Arviossa:

Mainettaan parempi raakile.

Arviossa: Peili

Tarkovskin elokuvista Peili on helposti haastavin ja omaelämänkerrallisin, mutta katsomiskokemuksena myös palkitsevin.

Arviossa: Karin Ingmarintytär

Ingmarssonin sukusaagan toinen osa ei yllä missään mielessä ensimmäisen tasolle.

Arviossa: Ingmarin pojat

Tikapuita pitkin taivaaseen.

Arviossa: Pale Flower

Tarpeettomalle miehelle mystinen nainen on kasvottomana muistonakin totuutta arvokkaampi, mutta samalla surumielisempi seuralainen.

Arviossa: Battles Without Honor and Humanity

Fukasaku heittää katsojan keskelle nihilististä rikosmaailmaa, jossa äärimmäisen likainen ja karu väkivalta on mitä arkisinta bisnestä.

Arviossa: Humanity and Paper Balloons

Yamanakan pessimistiseltä samuraitarinalta on turha odottaa onnellista loppua.

Arviossa: Under the Flag of the Rising Sun

Fukasakun sotaklassikosta huokuu sodanvastaisen sanoman ohella katkeruus auktoriteettejä kohtaan.

Arviossa: Deathstalker IV

Neljäs Deathstalker keskittyy lähinnä kierrättämään ensimmäisen osan materiaalia.

Arviossa: Deathstalker III

Ei barbaarielokuvia näin kuulu tehdä.

Arviossa: She – Naarassoturi

Tällaisen menon edessä on jo pakko ottaa hattu päästä.

Arviossa: Solaris

Tarkovskin humanistisempi tieteisvisio tuntuu vain kasvavan ja rikastuvan jokaisella katselukerralla.

Arviossa:

Harmittavasti Mighty Mousea ei nykyäänkään muisteta sen mullistavasta vaikutuksesta genreensä vaan naurettavasta kohusta joka tappoi koko sarjan.

Arviossa: Priest of Darkness

Yamanaka on heikoimmillaankin oma loistava itsensä.

Arviossa: Laiva tulessa

Haiskahtaa pahasti välityölle.

Arviossa: Kuka tuomitsee?

Klassinen oppikirjaesimerkki täysin syyttä suotta unholaan jääneestä mykästä elokuvahelmestä.

Arviossa: Fire and Ice – Tulen ja jään maa

Barbaariviihde maistuu myös animaationa.

Arviossa: Hey Good Lookin’

Suositellaan vain kaikkein vannoutuneimmille Ralph Bakshin leffojen ihailijoille.

Arviossa: American Pop

Ralph Bakshia kypsempänä kuin koskaan.

Arviossa: Taru sormusten herrasta

Käsikirjoitus on tiivis eikä mukaan ole eksynyt sekunninkaan vertaa turhaa täytemateriaalia.

Arviossa: Taikurit

Taikureiden kulttistatus on helppo ymmärtää.

Arviossa: Coonskin

Otetaan Harlem haltuun, Veli Kani!

Arviossa: Heavy Traffic – kuumat paikat

Rujon epäesteettinen piirrosjälki antaa Heavy Trafficille valtavat määrät katu-uskottavaa persoonallisuutta.

Arviossa: Andrei Rublev osa 1

Klassistakin klassisempaa Tarkovskia.

Arviossa: Felidae

Mitäänsanomattomien kansien takaa paljastuukin äärimmäisen persoonallinen ja taidolla käsikirjoitettu aikuisten kissadekkari.

Arviossa: Ingeborg Holm

Sjöströmin varhaisvuosien sosiaalinen draama oli ilmestyessään vuosikausia aikaansa edellä.

Arviossa: Sendomirin luostari

Ohjaajansa selkeä välityö, muttei laisinkaan huono sellainen.

Arviossa: Lainsuojattomat

Ejvindin ja hänen vaimonsa traagisen rakkaustarinan päätös ravisuttaa yhä edelleen.