Arviossa: Jirokichi the Rat

Laadukkaan benshin kanssa Jirokichi nousee aivan omalle tasolleen.

Arviossa: Cool World

Cool Worldissa legendaarisinta on sen syöpäinen käsikirjoitus.

Arviossa: The Butter Battle Book

Kylmää sotaa lapsille.

Arviossa: Kuolleen miehen kirjeet

Lopušanskin varoittava post-apokalyptinen visio painii pessimistisyydessä ja ilottomuudessa täysin omassa sarjassaan.

Arviossa: 9 Souls

Yhdeksän veijarin pakomatka osuu kutiinsa niin hövelinä komediana kuin vakavahkona draamanakin.

Arviossa: Pyörremyrsky

Ilman Greta Garboa tätä tusinatuotetta tuskin muistaisi enää kukaan.

Arviossa: Tulipunainen kirjain

Sieluntuskaa ja kiellettyä rakkautta Uudessa-Englannissa.

Arviossa: Viettelijätär

Garbon toinen Hollywood-tuotos on kovin tylsä ja keskinkertainen tapaus.

Arviossa: Tenchu!

Kaiken aikaa ihmistä suuremmat yhteiskunnalliset voimat ohjaavat historian kulkua kohti samurailuokan väistämätöntä tuhoa.

Arviossa: Kirje kuolleelle rakastetulle

Iwai on onnistunut saavuttamaan elokuvallaan jotain aivan erityisen kaunista.

Arviossa: Demons

Maailmasta tuskin löytyy kovin montaa kolkompaa ja synkkätunnelmaisempaa samuraileffaa.

Arviossa: What Made Her Do It?

Milloin viimeksi katsoit radikaalivasemmistolaisen japanilaisen mykkäelokuvan?

Arviossa: Hound Town

Maku ei missään kohtaa ole ainakaan turhan poliittisesti korrektia ja herraskaista.

Arviossa: Christmas in Tattertown

Tämän esityksen perusteella Tattertownin suunnitellun televisiosarjan peruuntuminen on helppo ymmärtää.

Arviossa: Stalker

Stalkerin katsojassaan herättämiä mystisiä tuntemuksia on mahdotonta pukea täysin sanoiksi.

Arviossa: Hotel Imperial

Heppoinen käsikirjoitus ei jätä tarinalle tai hahmoille kovinkaan kaksista syvyyttä.

Arviossa: Juha

Voi Shemeikka minkä teit.

Arviossa: Erotikon

Stillerin vihjaileva ja ironinen huumori voi olla vaikeaa lähestyä, jos ei etukäteen tiedä mitä siltä odottaa.

Arviossa: Musta kissa

Shindôn mystis-romanttinen aavetarina on lähempänä hämyisää draamaa kuin täysiveristä kauhua.

Arviossa: Onibaba – tappajat

Shindô luottaa elokuvassaan hitaasti kasvavan ja tihentyvän tunnelmoinnin voimaan.

Arviossa: Steel Edge of Revenge

Alku on hidas, mutta kun Goyokin oikeasti lähtee liikkeelle, ei sitä parhaimmillaan pitele enää mikään.

Arviossa: Graveyard of Honor

Fukasaku ei ole vaivautunut turhaan keksimään pyörää uudelleen, mutta sehän onkin vain hyvä juttu se.

Arviossa:

Mainettaan parempi raakile.

Arviossa: Peili

Tarkovskin elokuvista Peili on helposti haastavin ja omaelämänkerrallisin, mutta katsomiskokemuksena myös palkitsevin.

Arviossa: Karin Ingmarintytär

Ingmarssonin sukusaagan toinen osa ei yllä missään mielessä ensimmäisen tasolle.

Arviossa: Ingmarin pojat

Tikapuita pitkin taivaaseen.

Arviossa: Pale Flower

Tarpeettomalle miehelle mystinen nainen on kasvottomana muistonakin totuutta arvokkaampi, mutta samalla surumielisempi seuralainen.

Arviossa: Battles Without Honor and Humanity

Fukasaku heittää katsojan keskelle nihilististä rikosmaailmaa, jossa äärimmäisen likainen ja karu väkivalta on mitä arkisinta bisnestä.

Arviossa: Humanity and Paper Balloons

Yamanakan pessimistiseltä samuraitarinalta on turha odottaa onnellista loppua.

Arviossa: Under the Flag of the Rising Sun

Fukasakun sotaklassikosta huokuu sodanvastaisen sanoman ohella katkeruus auktoriteettejä kohtaan.