Kun ensimmäisen kerran näin televisiosta sarjan esittelyn, ajattelin, että saattaa olla hyväkin sarja, mutta erehdyin: sarja on loistava! Paranormaalit ilmiöt ovat monipuolisia; kummituksista demoneihin, vampyyreista jopa itse Kuolemaan. Sarja on täynnä rytinää ja vaarallisia tilanteita ja suureksi plussaksi jaksoissa on pätkiä, joissa he eivät koko ajan riehu ase kädessä ja yritä tappaa jotain yliluonnollista; sarjassa kuvataan myös Samin ja Deanin lähes normaalia elämää, kuten baarissa istumista, kahviloissa ateriointia ja naisten kanssa seurustelua.
Henkilöhahmoina Sam ja Dean voisivat ollakkin oikeita veljeksiä, sillä he täydentävät todella hyvin toisiaan: Dean on enemmän linjalla ”ammu ensin, kysy sitten”, kun taas Sam päinvastoin. Dean on hyvin veijarimainen ja joissain jaksoissa hänen kainalossaan löytyy enemmänkin kuin yksi nainen, kun taas Sam on hyvin pidättäytyväinen, mikä johtuu paljolti siitä, että Samin tyttöystävä Jessica kuoli demonin aiheuttamassa tulipalossa. Sam tahtoo aina ottaa asioista selvää, etteivät he tee mitään hätiköityä ja peruuttamatonta ja silloin tällöin Samin todella täytyy estää Deania menemästä liiallisuuksiin. Hahmot ovat todella humoristisia ja heidän matkaansa on todella hauska seurata.
Jokainen jakso sisältää oman yliluonnollisen ilmiönsä, jota Sam ja Dean ryhtyvät tutkimaan. Jokainen jakso on huolellisesti suunniteltu ja niihin on varmasti kulutettu aikaa leikkaamiseen ja kuvaamiseen. Kummitukset ja muut ilmiöt ovat yleensä vanhoja legendoja ja tarinoita, esim. ensimmäisen tuotantokauden jakso ”Koukkumies” on vanha urbaanilegenda, joka on herätetty eloon hiukan muunneltuna, mikä tekee jaksoista omaperäisiä ja lisää mielenkiintoa sarjaan todella. On todella jännittävää odottaa viikon jaksoa ja nähdä, millainen ilmiö on sillä kertaa tuhottavana.
Jared Padaleckin (Sam) ja Jensen Acklesin (Dean) näyttelijäsuoritukset ovat suorastaan yliluonnollisen loistavat. Jared loistaa pikkuveli Samin roolissa ja antaa roolihahmolleen komean ulkonäön ja jonkinlaisia nörttimäisiä luonteenpiirteitä, mikä on loistava asia. Jensenin roolityö on ihailtavaa, sillä hän laukoo toinen toistaan hauskempia vitsejä. On ihme, ettei hänen pokkansa petä ja repeä nauruun kesken kohtauksen. Mutta tietenkin Youtubesta löytyvistä epäonnistuneista kohtauksista huomaa, että kyllä heidän pokkansa välillä pettääkin.
Sarja on leikattu todella hyvin ja visuaalinen puoli on tekijöillä hallussaan. Kummitukset ja muut oliot ovat todella aidon tuntuisia ja saavat katsojan niskakarvat pystyyn. Supernatural on yliluonnollisten ja kauhutyylisten sarjojen aatelia ja katsoja nauttii varmasti sarjan seuraamisesta.
