Vehnäinen nauhalänkkäri elvytti genreä ja jopa genren kotimaassa sitä alettiin katsoa uudella tavalla. Tässä uudessa tavassa tutkittiin Willin Lännen sosiaalista eloa ja myös niitä tavanomaisia vastustajia joita päksitään tusinoittain. Nyt käsittelyssä oleva [I]Mies hevosena[/I] tutkii brittiläisen ylimyksen, John Morganin (Richard Harris) kohtaamista Sioux-heimon kanssa. Sanomattakin on selvä että kohtelu ei ole kovinkaan ystävällistä, mutta hiljalleen brittiylimys alkaa ymmärtää vangitsijoidensa kulttuuria ja tulee sen osaksi. Apuna kulttuurirajojen ylittämisessä on Batise (Jean Gascon) joka on ollut vankina jo pidemmän aikaa.
Eliot Silverstein ohjastelee länkkärigenreä elvyttävää leffaa melkoisen raskaalla otteella. Mukana on suorastaan arkipäiväisen koristelematonta kerrontaa ja Jack DeWitt kirjoittaa käsikirjoituksen suorastaan kliinisestä näkökulmasta ja erittäin visuaalisesti. Puolueettomuuden pyrkimys on ihailtava, mutta tarina jää harmillisen heikoksi draaman kannalta.
Richard Harris on elokuvan brittiylimys joka hiljalleen omaksuu vangitsijoidensa kulttuurin ja käy läpi sen kaikki koettelemukset. Se tarkoittaa valaa auringolle ja kivuliaita koettelemuksia. Jean Gascon on jokseenkin kärppämäinen silta kulttuurien välillä. Intiaanihahmojen roolitusta on vaikeampi arvioida, sillä yksilöiden sijasta he ovat enemmänkin vieras ryhmä jonka omituiset tavat pelottavat ylimystä. Selväksi tulee kuitenkin se että he ovat sitkeitä, rohkeita ja kaikilla tavoilla inhimillisen älyn ymmärrettävissä. Siouxit rakastavat, sotivat ja surevat siinä missä kaikki muutkin.
Tässä muodossa [I]Mies hevosena[/I] on suorastaan kliininen ja draamallisesti eloton kuvaus Siouxien kulttuurista ulkopuolisen silmin. Elokuvallisen draaman (vaikka sitä on) latteuden lisäksi se junnaa monessa kohdassa ja jättää aivan liian raskaan jälkimaun. Se on todella harmillista, sillä tarinan lähtökohdassa on ytyä ja toteutuksestakaan ei voi sanoa mitään pahaa. Jotenkin nuo hyvät seikat vain tukehtuvat leffan ylenpalttiseen raskauteen.
