Yleissivistykseen kuuluvana teoksena Buñuelin ja Dalin kuuluisan lyhärin katsominen on nykypäivänä lähes kansalaisvelvollisuus.

12.1.2025 14:57

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Un Chien Andalou
Valmistusvuosi:1929
Pituus:16 min

Sinäkin olet tainnut joskus kuulla puhuttavan Andalusialaisesta koirasta. Useimmille tämä Salvador Dalin ja Luis Buñuelin tuottama hassu unimainen lyhytelokuva edustaa koko surrealistisen elokuvan huipentumaa. Toki tämänkin jälkeen on tuotettu monessakin muodossa mitä laadukkainta unikuvaa, mutta kuinka usein kuuleekaan ihmisten edes tietävän tai nimeltä mainitsevan yhtäkään genren myöhemmistä tuotoksista? Andalusialaista koiraa onkin luonnehdittu yhdeksi harvoista elokuvista maailmassa, jonka jokaisen kohtauksen pystyy pukemaan sanoiksi ja muistamaan ulkoa, vaikkei itse elokuvan merkityksestä tai sanomasta niinkään välittäisi tai ymmärtäisikään. Tietysti aina voidaan myös pohtia ja keskustella, josko elokuvalla varsinaista ymmärrettävää sanomaa ylipäänsä onkaan.

Andalusialainen koira syntyi freudilaisuuden ja psykoanalyysin kultakaudella 1920-luvun lopulla. Virallisen tarinan mukaan kipinänsä elokuvan tuotanto sai kahden nuoren surrealistin keskustelusta muutamia mielenkiintoisia uniaan koskien: omassa unessaan Buñuel näki veitsen leikkaavan silmää, Dali taas visioi kämmenestä olevasta reikäsestä ulos vilistävistä muurahaisista. Tietysti aiheesta oli tuotettava aitoon dadan ja Freudin henkeen ehta irrationaalinen unielokuva. Mikään maata mullistava tai uusi kaksikon neronleimaus ei tosin ollut aikoinaan, olihan lennokasta fantasiaa ja unen logiikkaa hyödynnetty aiemmin jopa muutamissa nimekkäämmissä Hollywood-elokuvissa, kuten Buster Keatonin komedioissa. Dali ja Buñuel rikkoivatkin aikansa tabuja nimenomaan seksuaalisuuden ja väkivallan kuvaajina – tärkeitä freudilaisia teemoja molemmat.

Henkilökohtaisesti en pidä Andalusialaista koiraa ihan niin sattumanvaraisena ja käsittämättömänä kuin monet muut alan harrastajat. Heti ensimmäisessä kohtauksessa esimerkiksi leikataan se kuuluisa silmä partaveitsellä kuin ilmaisuna modernin ajan vallankumouksellisesta hengestä uuden, objektiivisesta ulkoisesta abstraktimpaan sisäiseen siirtyneen perspektiivin airuena. Dali tai Buñuel eivät varsinaisesti keksineet tätä metaforaa, vaan silmä on jo pidempään toiminut eräänlaisena renessanssivuosilta periytyneen, todellisuuden jäljentämistä korostavan klassisen taiteen symbolina. Modernilla ajalla ihmisten kiinnostus siirtyi subjektiivisempaan, konseptuaalisempaan ja psykologisempaan näkemykseen. Tältä pohjalta syntyi myös surrealismi taidesuuntauksena. Dali ja Buñuel ovat siis jo ensiminuuteilla asian ytimessä.

Itse elokuvan tarina kertoo miehestä, naisesta, seksistä ja kuolemasta. Andalusialaisen koiran tekoaikaan elettiin suhteellisen vapaamielistä aikaa, joskaan ihmisillä ei vielä tuolloin ollut välttämättä toimivaa ehkäisyä tai lääkitystä sukupuolitauteihin, joten seksi saattoi toisinaan ollakin erittäin vaarallista puuhaa. Kaikenkarvaisilla säännöillä sekä moraalinvartijoilla oli jo siksikin vakaa jalansijansa ihmisten elämässä. Oman tulkintani mukaan Andalusialainen koira koskeekin pohjimmiltaan tätä ihmiselämän keskeistä probleemaa, eli rakkauden, himon ja kalvavan syyllisyyden kolminkertaista avioliittoa. Salvador Dali on itse kertonut, kuinka käsittää muurahaiset kuoleman ja tuhon symboliksi vähän samaan tapaan kuin mädäntyvä hedelmä houkuttelee kimppuunsa monenlaisia pikkuitikoita. Ehkä elokuvan mies kokeekin syyllisyyttä ja pahaa oloa halustaan yhtyä nuoreen neitoon. Ehkä samaa symboloivat tämän selkään sidotut flyygelit, kuolleet aasit sekä jesuiitat.

Nyt kun asiaa ajattelee, tuntuu vanhan ajan vainoharhaisuus seksuaalisuutta kohtaan tietyllä tavalla paradoksaaliselta ja irrationaaliselta itsessäänkin: ihmissuku tyypillisesti ihannoi rakkautta ja tarvitsee jatkuakseen seksuaalisuutta, mutta pyrkii samalla tukahduttamaan molemmat vaarallisina ja tuhoisina. Andalusialainen koirakin päättyy varsin avoimen tulkinnalliseen kohtaukseen, jonka voinee periaatteessa tulkita myös rakastavaisten kuolemaksi. Syntymän ja kuoleman temaattisella tasolla verrattomasti yhdistävän kohtauksen asettelukaan ei juuri voisi juurikaan freudilaisempi: nuori pari on kangistunut kuoliaaksi rannalle aaltojen lyödessä rytmikkäästi vettä näiden kalmoja kohti.

Andalusialainen koira on toisin sanoen mielenkiintoinen ja jopa hauska elokuva, josta joko löytää merkitystä tai sitten ei. Subjektiivisempaa näkökulmaa korostavana aikakautena tehdyksi taideteokseksi myös sen tulkinta on lähtökohtaisesti katsojan itsensä vastuulla, joten tätäkään arvostelua ei kannata ottaa minään objektiivisena tai tieteellisenä totuutena. Yleissivistykseen kuuluvana teoksena Buñuelin ja Dalin kuuluisan lyhärin katsominen on nykypäivänä lähes kansalaisvelvollisuus.

Arvosteltu: 12.01.2025

Lisää luettavaa