Nuori poika (Vitali Bobrov) ja hänen äitinsä asuvat metsän keskellä syrjäisellä maatilalla. Poika vierailee ajoittain väkivaltaisen isänsä luona vankilassa. Elämä simppeliä ja rutiininomaista. Kunnes eräänä sateisena iltana rankkasateen keskeltä maatilalle ilmestyy muukalainen jolla on luoti kyljessään ja mukana viesti pojan isältä. Isän käskystä äiti ja poika joutuvat antamaan muukalaiselle turvapaikan.
Muukalainen on Jukka-Pekka Valkeapään ensimmäinen pitkä ohjaustyö. Muukalaisen kohdalla sopisi täydellisesti kuvaus ”Yksinkertaisuus on kaunista.”. Elokuvassa hyödynnetään ihmisen ruuminkieltä ja muita pieniä eleitä jotka normaalisti jäävät elokuvissa huomaamatta. Olen aina arvostanut mustavalkoelokuvia, sillä mielestäni tunne erittyy paremmin ilman turhaa puhetta, ja kun käytössä on vain omat ilmeet ja ruumiinkieli on katsojan keskityttävä elokuvaan oikein tosissaan.
Loistava Tuomo Hutri on vastuussa Muukalaisen uskomattoman kauniista kuvauksesta ja visuaalisuudesta. Elokuva vaatii jatkuvaa huomiota pitäkseen katsojan keskittyneenä. Ja kun katsoja on saatu haltuun ei tämä voi jättää elokuvaa enää kesken. Loistavat, vähäeleiset näyttelijät täydentävät elokuvan ja sopivat kaikessa yksinkertaisuudessaan elokuvan synkkään ja arvoitukselliseen miljööseen. Erityisesti pääosan poikaa esittämä Vitali Bobrov on ilmiömäinen tunteidensa tulkitsemisessa ja vaikkei hän kertaakaan elokuvan aikana puhu, osaa hän siirtää tunteensa katsojalle. Erityistä plussaa olivat ehdottomasti hiukan tuntemattomammat näyttelijät, kun nykyään samat näyttelijät pyörivät kaikissa suomalaisissa elokuvissa.
Kokonaisuudessa Muukalainen on harvinaisen universaali ollakseen suomalainen elokuva. Elokuvaa voisi katsoa varsin pitkän ajan ennenkuin tajuaisi sen olevan suomalainen. Eivätkä elokuvan maisemat ole mitenkään yleisesti suomalaisuutta kuvaavia. Muukalainen on suuri mysteeri eikä edes lopussa katsoja ole täysin selvillä asioista. Siitä voi siis päätellä ettei tämä mikään yleisömenestys todellakaan ole. Kuitenkin jo nyt kansainvälisesti huomiota saanut Muukalainen on merkittävä suomalainen teos joka ei ole sitä perinteistä suomalaista. Itsekin on kuitenkin myönnettävä että joitain asioita tästä jäi hampaankoloon ja loppu jätti kylmäksi. Siispä Muukalaista voisi suositella vain suht pienelle katsojakunnalle, joka osaa arvostaa taide-elokuvaa ja ei seuraa elokuvia vain viihteellisyyden vuoksi.
