Parodiaa voidaan tehdä tyylillä, tai kuten tässä elokuvassa. Itku meinaa päästä Not another teen movien kohdalla. Parodiaa parodiasta, joopa joo, sitähän tämä paikoin on. Milloin ne keksivät tehdä parodiaa parodiasta, joka parodioi parodiaa. Naurattaisi varmaan niin penteleesti.
Suu ei kertaakaan käy edes lähellä hymyä, sen verran säälittävästi Joel Gallenin Not another teen movie huomaamatta kritisoi ja pilkkaa itseään – ei niinkään niitä, joita luulee pilkkaavansa. Kyseessä on ensimmäinen komedia, jonka ääreen olen nukahtanut, eikä se unien jälkeinen toinen yrityskään mukavaa katsottavaa ollut. Lähinnä mielessä oli, että tuokaa vaikka Scary movien jatko-osat, niin katson ne kymmenen kertaa läpi käsilläni seisten ennemmin kuin tämän loppuun.
Yleensä en edes inhoa kökkökomedioita, vaan tunnustaudun tavallista suuremmaksi aivonarikan käyttäjäksi. Vaan en tällä kertaa, koska narikkakin taisi lähteä karkuun pissan ja kakan yliannostusta. Yksinkertaisesti Not another teen movie on yksi maailman joutavimmista leffoista.
