Tämän kesän vallitseva teema valkokankailla tuntuisi olevan pelko ja sen eri ilmenemismuodot. Ensin Star Wars-saagan päätösepisodi esitti pelokkaan Skywalkerin lopullisen luisumisen pimeälle puolelle ja heti perään Spielberg kuvasi kansakunnan kokemaa kollektiivista kauhua elokuvassaan War of the Worlds. Pelon monia kasvoja tarkastelee myös kesän kolmas yrittäjä, lahjakkaan Chris Nolanin ohjaama huippuodotettu Batman Begins.
Todettakoon heti kärkeen, että Lepakkomiehen uuden tulemisen vertaaminen aiempiin Batman-filmatisointeihin on turhaa. Batman Begins tulee aivan eri ulottuvuudesta kuin Burtonin makaaberi goottifantasia tai Schumacherin neon-valoilla kyllästetty camp-spektaakkeli. Nolanin vimmainen visio on täysin oma lukunsa ja hyvä niin, sillä lopputulos on ylpeästi omilla jaloillaan seisova mestariteos, joka puhaltaa maanläheistä ja alkukantaista voimaa jo kuolleeksi julistettuun Batman-mytologiaan.
Perusasetelma lienee kaikille tuttu. Nuori Bruce Wayne joutuu todistamaan vanhempiensa väkivaltaista kuolemaa, jonka seurauksena hänestä kasvaa traumaattinen kostaja, pelon ruumiillistuma, joka valjastaa musertavat patoutumansa palvelemaan yhteistä hyvää. Henkisesti ja fyysisesti raskas kaukomatkailu antaa Bruce Waynelle eväät korruption kitkemiseen, mutta ennen kuin matka kohti mahdollista pelastusta voi alkaa, on Brucen kehitettävä itselleen alter ego, jotta hänen jakaantunut persoonallisuutensa pysyisi kurissa. Lopulta pimeydestä nousee naamioitu ritari, joka joutuu kohtaamaan sekä Gotham Cityn värikkään pohjasakan että myöskin omat moraaliset dilemmansa.
Tiesin, että David Goyerin kynäilemä käsikirjoitus tulisi ammentamaan paljon Frank Millerin kulttimainetta nauttivista Year One-sarjakuvista ja Dark Knight-eepoksista, mutta silti Nolanin ja Goyerin reittivalinta onnistui yllättämään allekirjoittaneen. Tässä elokuvassa valokeilassa eivät ole sen paremmin roistot kuin itse Lepakkomieskään. Ei, tämä on yksinomaan Bruce Waynen elokuva. Tämä on tarina yhden miehen itsetutkiskelusta, hänen peloistaan ja toiveistaan, vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Sarjakuvien lukijat ovat aina tunteneet hahmon valtavan potentiaalin, mutta nyt myös liikkuvan kuvan ystävät pääsevät osingoille Bruce Waynen monipuolisuudesta. Batmania on aina moitittu kyyniseksi, kylmäksi ja etäiseksi, mutta tällä kertaa Nolan kääntää tämän asetelman päälaelleen esittämällä antisankarin inhimillisen erehtyväisenä ja täydellisen samaistuttavana. Eli juuri niin kuin Bob Kane esitti Bruce Waynen luodessaan tämän yli 60 vuotta sitten.
Nolanin intohimoista ohjaustyöskentelyä siivittävät maailmanluokan näyttelijöiden vähintäänkin yhtä intohimoiset roolisuoritukset. Indie-elokuvien seksisymboli Christian Bale tuo elokuvaan juuri sitä tarvittavaa valon ja pimeyden häilyvää rajamaastoa ja mies selviytyykin komeasti vaativasta roolistaan. Vai pitäisikö sanoa kolmoisroolistaan, sillä Balen skitsofreeniseen repertuaariin kuuluvat playboy-Bruce, naamio-Bruce sekä ihan-vaan-Bruce. Myös sivuosissa olevat näyttelijät ovat tulessa. Kirkkaimpina tähtinä tuikkivat isällisen ymmärtäväistä Alfred-hovimestaria esittävä Michael Caine ja hyytävän häiriintynyttä tohtori Cranea tulkitseva Cillian Murphy, jonka jäätävä tuijotus on omiaan aiheuttamaan heikkohermoisille painajaisia.
Tummanpuhuva tunnelmointi jää kummittelemaan päiväkausiksi alitajuntaan, toimintakohtaukset iskevät kovaa ja nopeasti, henkilöhahmoissa on särmää ja tarinankuljetus on vaivatonta ja mukaansatempaavaa. Batman Begins korjaa potin useammassa kuin yhdessä kategoriassa. Se ei ole ainoastaan vuoden toistaiseksi vangitsevin katselukokemus, vaan kyseessä on myös yksi kaikkien aikojen onnistuneimmista supersankarikuvauksista ja kostoelokuvista.
nimimerkki: esimies
