Yksi elokuvahistorian tunnetummista teoksista, joka ei suostu vanhenemaan vuosikymmenten saatossakaan ja joka jaksaa ihastuttaa ja puhuttaa kerta toisensa jälkeen. Alaston Satama on se rooli, josta Marlon Brando ehkä parhaiten muistetaan yhdessä Kummisedän ensimmäisen osan kanssa. Itselleni herra Brando on aina ollut se tyyppi, joka esiintyi Alastomassa Satamassa ja rooli Don Vito Corleonena tuli minun tietoisuuteeni vasta ihan viime vuosina, joten odotukseni olivat huipussaan kun tämän DVD:n koneen sisälle laitoin.
Tätähän on hehkutettu vaikka kuinka monessa paikassa ja niin monta kertaa, joten täytyyhän tässä olla jotain hyvää? Eikö niin? En piinaa enää pidempään vaan sanon, että tämä on takuulla yksi vaikuttavimpia leffoja mitä minun silmäparini ovat ikinä nähneet! Brando vetäisee aivan käsittämättömän hienon roolisuorituksen ja kuulemma hän ei itse ollut jälkeenpäin tyytyväinen omaan suoritukseensa! Perfektionismiä huipussaan.
Alastoman Sataman tapahtumapaikkana on nimensä mukaisesti satama, jota hallitsee julma mies nimeltä Johnny Friendly (Lee J. Cobb), jonka toimet eivät kestä päivänvaloa ja näin ollen kaikki satamatyöläiset, jotka uhkaavat laverrella hänestä poliiseille pannaan kylmäksi välittömästi. Tietenkään juuri kukaan ei sitä tohdi tehdä, selänkääntäminen ja teeskenteleminen on niin paljon helpompaa ja tarvitseehan itselleen saada jonkinlaiset tulot. Elämä on kovaa ja moraalisuudella ruokaa ei tule pöytään. Brando esittää alle kolmekymppistä pummia, Terry Malloy’ta, entistä lupaavaa nyrkkeilijää, josta olisi ollut ainesta aivan mestariksi asti, mutta ”kohtalo” päätti toisin. Hänen veljensä Charley (Rod Steiger) on Johnny Friendlyn alainen, ts. eräänlainen kovistelija, joka tarpeen vaatiessa hoitaa homman loppuunkin asti. Koko elokuvan punaisena lankana toimii heti alussa sattuva tapahtuma, jonka kautta Terry (Brandon) tutustuu herttaiseen tyttöön nimeltä Edie Doyle (Eva Marie Saint), joka omalta osaltaan auttaa häntä tajuamaan Friendlyn ylläpitämän tyrannian järjettömyyden. Tärkessä roolissa on myös Karl Maldenin esittämä Isä Barry, joka rohkaisee työläisiä vastustamaan Friendlya ja vaatimaan parempia oloja. Lopulta Terry ymmärtää, että hän ei voi enää pakoilla totuutta vaan jonkun on tehtävä jotain.
Siinä oli juoni ihan vain perusteiltaan. En halua paljastaa liikaa, koska ne jotka eivät ole tätä nähneet taatusti haluavat itsekin yllättyä ja saada asiat selville, mutta ei ole syytä huoleen; mitään tärkeää EI paljastunut! Suosittelen olematta lukematta DVD:n takakannessa olevaa tekstiä, koska siinä paljastetaan leffan juonesta piirun verran liikaa ja yleensäkin mitä vähemmän te tästä tiedätte (ylipäätänsä leffa kuin leffa) sen parempi.
Olen ollut siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että viime aikoina on tullut törmättyä kiitettävän usein huippuleffoihin ja tämä on eräänlainen kruunu. Jälleen kerran totean juonen olevan mahtavan ja moninaisen sekä ohjauksen ja näyttelijätyön upeimpia mitä vakokankaalla on ikinä nähty! Hämmästyttävää miten Brando onnistuukin olemaan niin maskuliininen ja kaikinpuolin miehinen, mutta sitten samassa hänestä paljastuu se pehmeämpikin puoli ja se tunteikkuus, joka hänen näyttelemisessään tulee ilmi on jotain aivan uskomatonta. Esimerkkinä voisin mainita yhden elokuvahistorian tunnetuimmista ja ihailuimmista kohtauksista, kuuluisan taksikohtauksen, jossa Brando tilittää tuntojaan veljelleen tavalla, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen vakuuttavimmista suorituksista: ”You don’t understand, I could’ve had class. I could have been a contender. I could have been somebody, instead of a bum, which is what I am. Let’s face it: it was you, Charley.”
Tuota kohtausta tuli kelailtua edestakaisin monia kertoja, sen halusi nähdä aina uudestaan ja vain suu auki ihailla, niin hieno se oli. Tämä täytyy nähdä, sanat eivät riitä kuvailemaan sitä millään.
Katsoipa asian miten päin tahansa niin yksimielinen tulos on se, että Alaston Satama on klassikkostatuksensa ansainnut. Näyttelijävalinnat ovat erinomaisia ja erityismainintana (sekä mielenkiintoisena pointtina) voin vielä mainita Lee J. Cobbin esittämän Johnny Frindlyn. Minulle Cobb oli tuttu tätä ennestään siitä klassisesta lännensarjasta nimeltä Virginialainen ja oli aluksi hieman outoa katsella häntä täysin säälimättömänä ja moraalittomana miehenä, koska vignialaisessa hänellä oli täysin päinvastainen rooli, mutta hienosti mies klaarasi molemmat osansa. Yleensäkin ottaen hienoja roolisuorituksia oli niin paljon, että en millään viitsi alkaa niitä kaikkia erittelemään, ja se jos mikä on hienon leffan merkki.
Ylipäätänsä tämä elokuva on nähtävä, mikäli haluat olla vakavasti otettava leffaharrastaja. Maailman hienoimpia leffoja aivan ehdottomasti. Jättää sanattomaksi, liimaa sinut television ääreen, antaa mietittävää pitkäksi aikaa ja aiheuttaa katsojassa ”tämän takia niitä leffoja katsotaan”-tuntemuksen. Miten sitä voisi millään pyytää enempää?
nimimerkki: Acedia
