Tom Greenin ensimmäinen kokopitkä huumoripläjäys tuomittiin yhdysvaltalaisten kriitikkojen osalta tylysti: joka suunnalta sateli perinteiset 2 tähteä. Sormet pelissä on kuitenkin paljon mainettaan parempi leffa.
Avainsana on kanadalainen sekohuumori. Jos kanadalaishumoristien Mike Myersin ja Jim Careyn tökeröimmät vitsit iskevät tajuntaasi, kannattaa Sormet pelissä katsoa. Tosin tätä ei heikkohermoisille parane suositella, sillä astetta rankemmin ja jopa astetta alempaa on vanha kunnon pöpi Tom Green ammentanut huumorivarat tähän leffaan.
Tom Green näyttelee säälittävää sarjakuvanpiirtäjänörttiä antaumuksella ja räävittömästi. Miehen surkeille sarjakuville ei menestystä tule, ja mies päättää luopua työstään juustoleipätehtaalla, alkaakseen panostamaan tosissaan taiteilijan uraansa. Ja koko vyyhti tietenkin käynnistyy väärin ymmärretystä kommentista. Sen jälkeen ?tunkeudutaan eläinhahmojen sisälle? (heikkohermoiset, te ette halua tietää kuinka), innostutaan nymfomaanista naisesta vähän liikaakin, ja laulellaan mitä hauskimpia lauluja. The Backwards Man- ja Daddy, Would You Like Some Sausage?-kappaleet ovat aivan mahtavia. Jäävät vielä päähän soimaan pitkäksi aikaa.
Nauru on herkässä lähes kokoajan, vaikka mauttomuuksiinkin Green sortuu pariin otteeseen. Komedian saralla tämä on parasta mitä olen nähnyt, sillä naurettavuushan se komediassa ratkaisee, ei niinkään näyttelijöiden suoritukset tai perusjuoni. Huolimatta elokuvan lyhyehköstä kestosta, yhtä monesti en muista nauraneeni ikinä leffan aikana. Välillä jopa aivan kippurassa. Sehän tarkoittaa sitä, että tähtiä täytyy ropista paljon.
