Woodyn terapiaistunnossa pohditaan, että ovatko esteet ylitettävissä vai kuihtuuko Jerryn ja Amandan suhde.

17.1.2006 02:17

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Anything Else
Valmistusvuosi:2003
Pituus:108 min
J: ”Do you love me?”
A: “What a question. Just because I pull away when you touch me?”

Niin, Amandan (Ricci) ja Jerryn (Biggs) suhteessa alkaa esiintyä enenevissä määrin (isoja) ongelmia. Tunteet kyllä elävät, mutta etääntyvät. Pari ei ole harrastanut seksiä puoleen vuoteen, Amanda epäilee lähes kaikkea, napsii pillereitä ja esikoiskirjaansa kirjoittava Jerry täyttyy mustasukkaisuudesta. Ja kuin pisteenä i:n päälle Amandan äiti saapuu kaikkien ongelmien keskelle ja manageri (DeVito) osoittautuu mahdolliseksi esteeksi Jerryn urakehitykselle.

Sinua parempaa on yksi iso terapiaistunto, jota vetää käsikirjoittaja/ohjaaja/sivuosanäyttelijä Woody Allen. Woodyn hulluutta lähestyvä David-hahmo on täynnä hauskoja pieniä yksityiskohtia ja ilmoille (tai siis Jerrylle) heitetyt elämänohjeet pistävät, jopa kaikessa outoudessaan, ajattelemaan.

Jason Biggs tuo kovasta yrityksestä huolimatta ikävästi mieleen American Pien sekä samaisen leffan komediaroolinsa. Katsoja jää odottamaan, että koskas moinen piirakkasekoilu alkaa. Mutta ei se ala, vaan Woodyn kirjoittama tarina pysyy tukevasti kipeällä, mutta Amandan ja Jerryn onnea takaisin havittelevalla linjalla.

Vaikka Biggs ei ole ulkoisesti kovin muuntumiskykyinen, niin miehen hyvin rytmitetty puhetulva on oiva tapa luoda tällaiseen hieman omaperäiseen (vaiko vain woodymaiseen) leffaan vaadittavaa tunnelmaa. Joten aivan metsään ei mennä. Woody Allen on, kuten jo mainittua, tarinan kantava voima ja loistava nuoren kirjoittelijan isähahmona. Naispääosasta vastaava 90-luvun alun lapsitähti Christina Ricci ei aloita kovin vahvasti, mutta tarinan tiivistyessä ja Amanda-neitosen ongelmien paljastuessa Ricci pääsee parempaan vauhtiin.

Sinua parempaa ei oikeastaan ole romanttinen komedia, vaikka sitä moisella nimikkeellä mainostetaankin. Ote tarinaan pysyy pääosin yhtä kylmänä ja pisteliäänä kuin pääparin suhde kylmimmillään. Elämä maistuu karvaana ja katkerana. Välillä vähän suloisempana.

Jerryn kiltteys ja taipumiskyky surujen alla ovat samaa luokkaa kuin lujimmalla heinällä pohjoistuulen alla, mutta aika kipeitä hetkiä hän taistelusta huolimatta kokee. Jerryä pompotellaan, mutta taistelu jatkuu. Loppu osoittaa, onko kaikki ollut lopulta vastatuuleen tarpomisen arvoista.

Sinua parempaa –titteli todella kaipaisi peräänsä vielä kysymysmerkin, sillä koko kestonsa ajan leffa kyselee ainoastaan, että löytyykö pelokkaalle Jerrylle lopulta parempi vaihtoehto kuin Amanda. Ovatko unohtumattoman alun jälkeen eteen tulleet esteet ylitettävissä vai kuihtuuko suhde? Harmittavaa, että hiukan yllätysmomenttejakin sisältävä loppu ei ole tarinan vahvin lenkki. Ajattelemaan sekin pistää, hyvä niin.

Arvosteltu: 17.01.2006

Lisää luettavaa