Näin alkuun voisin kertoa mielipiteeni X-men elokuvista. Ensimmäiset kolme osaa, ovat trilogia eli tarina jatkuu aina seuraavassa osassa. Kyseinen trilogia syttyi kirkkaasti, loisti keskellä ja ns. himmeni loppua kohden. Niitä seurannut X-men Origins- Wolverine syventää katsojaa Wolverinen elämään. Tämä kyseinen elokuva sisälsi edeltävän trilogian kaltaista fiilistä ja sepä on hyvä juttu. Sitten tehtiin tyypillinen, näin kaikki alkoi osa, tosin eri näyttelijä porukalla. Kyseinen leffa on perhanan oivallinen raina. Nyt Wolverinen oma elokuva sai jatkoa, ainakin näin sen ymmärsin. Kuudennesta X-men- leffasta puuttuu kuitenkin aikalailla kaikenlainen X-men ja myös tuttu hauska Wolverine fiilis…
Wolverine (Hugh Jackman) elelee vaellellen metsässä miettien elämän tarkoitusta jne. Hänet löytää käsiinsä Yukio niminen punapää, joka kertoo Wolverinelle, että vanha, rikas liikemies haluaa kiittää häntä, henkensä taannoin pelastamisesta. Vastahakoisesti Wolverine (oikealta nimeltään Logan) lähtee Japaniin tapaamaan tätä vanhaa miestä, jonka taannoin pelasti Nagasakin ydinräjähdyksestä. Kyseinen vanha mies omistaa Aasian suurimman liikeimperiumin ja kun ikä on siinä vaiheessa, että kohta säkkipillit soivat montun reunalla, pitää perintö antaa eteenpäin. Vaikka liikemiehellä on poika, haluaa hän siirtää vallan pojantyttärelleen. Pojantyttären isä on, naittanut tyttärensä Japanin kusipäiselle oikeusministerille, jota tyttö vihaa ja rakastaakin oikeasti mustan klaanin ninja kersanttia. Loppupelissään tyttö rakastuukin Loganiin, joka rakastaa edelleen Jean Greytä, jonka valitettavasti itse tappoi. Lisää vipinää hommaan tuo Viper, mutantti, joka on vanhan liikemiehen lääkäri ja, joka palkkaa Yakuza-mafian nappaamaan liikemiehen pojantyttären. Kuulostaa moninaiselta, eikö totta (omasta mielestäni helvetin sekavalta). Sitten, kun vielä otetaan huomioon, että elokuvan pitäisi kertoa Wolverinesta, ja aukoa tämän tarinaa niin mielenkiintoinen, monen eri ihmisen henkilökuvaus pitäisi olla valkokankaalla nähtävissä, jotta hyvä elokuva saataisiin aikaan. Valitettavasti homma ryssittiin ja kunnolla.
Tämän elokuvan piti kertoa Wolverinesta, avata tämän tarinaa lisää ja olla kaikin puolin ns. Wolverinen ikioma elokuva numero kaksi. Silti elokuva keskittyi, ehkä jopa enemmän japanilaisen liikemies perheen elämään kuin Wolverineen. Logan on elokuvan alussa hyvin pahoillaan, että joutui surmaamaan elämänsä rakkaan, Jean Greyn. Logan ei halua myöntää itselleen, että on tämä eläimelliseksikin kutsuttu Wolverine. Hän haluaa myös ajoittain vihdoinkin kuolla. Voisi kuvitella siis, että loppu on hätkähdyttävä ja aukoo Loganin tarinaa tai sulkee sen hienosti. Mikään ei kuitenkaan muutu. Elokuvan loputtua Logan edelleen kuitenkin rakastaa Jean Greytä niin ettei voi rakastua keneenkään muuhun. Logan olisi voinut saada ansaitun kuoleman, mutta äkkiä se ei enää houkutakaan. Logan hyväksyy toki olevansa Wolverine hyvinkin ”eeppisen” taistelun loppumetreillä, mutta kelataanpa X-men saagaa taaksepäin. Näinhän se aina on ollut, että välillä Logan hyväksyy mutanttipuolensa ja taas välillä halveksii sitä. Eli mikään ei muutu.
Juonenkäänteitä leffassa on sen verran, että välillä selviääkin, että ”ahaa tuo kaveri pelaakin tuon kaverin pussiin” ja ”aijaa tämä kaveri petkuttikin tuota ja ajatteleekin vain omaa etuaan”. Juonenkäänteet ovat vain puolenvaihdoksia liikemies perheen ja tämän läheisten kesken eli mitään huikeaa ja yllättävää ei ole luvassa. Omasta mielestäni ”tärkeitä” henkilöitä oli liikaa ja ne ”liikahenkilöt” ovat turhia koko elokuvan kannalta sekoittaen vain elokuvan juonen kulkua ja vähentäen niiden tärkeiden henkilöiden ruutuaikaa. Kaksi turhinta ovat Yukio, tämä liikemiesherran adoptiotytär sekä ninjajohtaja, jolla on jonkin sortin rakkaussuhde liikemiehen pojantyttäreen (perhana, että helpottaisi tuo nimien muistaminen).
Leffassa hyvää on itse Wolverine, vaikkakin kaveri on nähnyt parhaat päivänsä valkokankaalla puolivuosikymmentä sitten. Muutamia nasevia repliikkejä pääsee tämän kaverin suusta aina silloin tällöin, mutta tuttu vanha Logan on kadonnut. Hugh Jackman on oiva valinta Wolverinen rooliin, se on myönnettävä. Elokuvan parhaita hetkiä ovat, kun Wolverine haavoittuu tai tappelee muuten vaan . Näyttelypuoli ei ole Jackmania lukuun ottamatta mitenkään erikoinen.
CGI on tämän päivän Hollywood elokuvien ”must be” juttu. Alussa tavataan CGI-karhu ja lopussa adamantium metallinen CGI-samurai. CGI:n jatkuvassa käyttämisessä on se huonopuoli, että kun sitä on vähän, se näyttää halvalle, kuten tässä elokuvassa. Toisaalta metallinen ninjasamurai on ehkä hölmömpiä leffan pahiksia ikinä (joten aivan sama miten hienosti se olisi tehty). Adamantium-samurai tulee aivan yllättäen ja sitten, kun sen tajuaa, se on vain oikea stereotypioiden äiti. Alussa nähtävä Nagasakin pommitus näyttää kuitenkin lupaavalta ja se on erikoistehoste osalta elokuvan paras kohtaus. Elokuvan katsominen 3D:nä on aivan turhaa rahan käyttöä,(jouduin sen itse toteamaan) nimittäin juuri mitään ei roisku silmille. Olisi mukavaa nähdä joskus, että veri roiskuisi ihan kunnolla Jackamanin niittäessä Wolverinenä porukkaa, ihan vaikka 2D versiona.
Mitä Wolverine 2013 on? Se on tyypillinen Hollywoodin ”lypsetään jengiltä rahaa” tuotos. Se ei tarjoa mitään uutta eikä huikeaa. Sillä on omat hetkensä, mutta se joutuu silti vääjäämättä niihin elokuviin, josta voi keskustella kaveriporukassa sinä ”ihan ok leffana”. Wolverinen ikioma elokuva numero kaksi on Jackmanin Wolverinen huonoin elokuva numero yksi.
