Watergate tuli ratkaistua niin ettei puolipösilö itsekään huomannut.

1.9.2003 14:23

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Forrest Gump
Valmistusvuosi:1994
Pituus:142 min

Laajaa länttä puhuva heppu ei ole huimilla lahjoilla varustettu, mutta sitäkin enemmän onnellisten sattumien lykästämä. Forrest Gumpin takia Elvis liikehti kuten liikehti, Watergate tuli ratkaistua niin ettei puolipösilö itsekään huomannut, jenkkifutiksessa tuli gloriaa kuten Vietnamin sodastakin, mutta yhtä puuttui. Nuoruuden rakastettu ei meinannut millään asettua kylkeen kiinni.

Forrest Gump kolahti heti eka kerralla leffassa. Nyt lähes 10 vuotta myöhemmin leffa tuntuu edelleen hyvältä. Katsojalle annetaan oivaltamismahdollisuus, kun epäjenkkiläisesti kaikkea ei osoiteta sormella. Tosin osa jutuista on niin inside-USA:ta että kääntäjällä on ollut tekeminen pysyä perässä.
Toisekseen näyttelijät ovat kerrassaan kohdalleen osuneita valintoja. Kaiken glorian minkä Ton Hanks leffastaan sai, ei ole liioiteltua mutta nostaisin nuorta Forrestia esittäneen kollin (Michael Conner Humphrey) staran tasolle. Varsinkin kun DVD:n lisäsälästä selviää että Tom Hankskin otti klopilta puhetavan ja maneereita jalostettavaksi myöhempää elämänkaarta esittäessään. Kaikkiaan näyttelijöiden keskinäinen touhu vaikuttaa luonnolliselta. Yksi Al Pcino tai De Niro olisi saattanut pilata koko homman.
Kolmas suitsutusta ansaitseva asia on digitehosteiden tyylikäs käyttö. Alun ja lopun höyhenjuttu on paras esimerkki siitä, miten lopulta elokuvan kannalta tärkeä vertauskuva on tehty kieli keskellä suuta digisaralla huomaamattomaksi tehosteeksi.

Komedian ja draaman välillä keikkuminen vaatii tyylitajua, varsinkin kun ytimenä on fyysiset ja henkiset puutteet. Siinä saattaa käydä helposti Turkat, jos asioita ei esitetä oikessa valossa.
Forrest Gump jakautuu kahteen osaan. Alkuosa on komediaa jossa sattuu ja tapahtuu. Loppu menee puhtaammin draaman puolelle. Itse pidän alkupuoliskon meiningistä enemmän, jossa pureudutaan laajempiin, kaikille tunnettuihin jenkkihistorian asioihin. Lievää naiviuttahan hommassa viljellään, mutta loppuosan Forrestin henk.koht. asioiden vetistelyt maistuvat laskelmoidulta osalta leffaa.

Harvinainen viisi tähteä pamahtaa Forrest Gumpille. Kun ohjaus, kässäri ja näyttelijätyö natsaa, niin ei voi muuta.

Niille jotka haluavat tietää Gumpin jatkotarinan, niin Winston Groom on kirjoittanut paperille kuinka rajoitetuista ominaisuuksista huolimatta Forrest pistää uusiksi CocaColan reseptin ja touhuaa menestyksellä sikafarmarina.

Arvosteltu: 01.09.2003

Lisää luettavaa