Jos pitäisi alkaa listaamaan vuoden huonointa elokuvaa, ei listan kärkipäätä tarvitsisi kauan miettiä ja sen maagisen ykköspaikan veisi ehdottomasti kauhea Van Helsing. Siinä on elokuva, joka aliarvioi katsojansa tyhmäksi ja jälkeenjääneeksi, mutta katsellessaan tällaista roskaa asetelma muuttuu ylösalaisin ja elokuvasta muuttuu tyhmä ja jälkeenjäänyt. Ja sitä se todella on.
Stephen Sommers on kenties ajatellut tekevänsä elokuvastaan jonkinlaisen kiehtovan hirviöelokuvan, mutta kymmenen minuutin jälkeen tietää mitä tulevan tuo. Ei mitään. Elokuvassa ei ole päätä eikä häntää, ja tätä vielä pitäisi katsoa parintunnin verran. Elokuva on yhtä tyhjää ja jokainen toimintakohtaus järkyttää asetelmaa pahemman kerran. Mikään ei yksinkertaisesti toimi. Sommers vain heittää kohtauksia ties miten, lisäten mukaan roiman annoksen erikoistehosteita ja kuvakulmien kanssa leikkien. Ja kaikki toimii yhtä hyvin kuin impotenssia kärsivällä miehellä.
Van Helsing ei ole elokuvataidetta, se ei ole mitään muuta kuin loukkaus ihmisyyttä vastaan. Vain täysin mielipuolinen henkilö voi tällaisen elokuvan tehdä ja häneltäkin vaaditaan pokkaa tehdä Van Helsingin tyylinen saastepommi. Tähän ei kaikki pysty, joten siitä ”kunnianosoitukset” Sommersille.
Van Helsing on sellainen elokuva, jonka näkeminen tuottaa elinikäiset traumat. Joten jos arvostat henkistä puoltasi suosittelen jättämään tämän vitsauksen katsomatta ja elämäsi on paremmassa kunnossa.
